Kesäyön uni! Sitä se oli, kun niin märässä ilmassa kuin vaan mahdollista, suuntasimme paatilla kohti Suomenlinnaa. Mielessä ei edes käynyt, että illan olisi toisinkin voinut viettää. Sitkeästi ja sisukkaasti vaan tuulta päin ja kohti unta, kesäyön unta. Kun pääsimme kääriytymään viltin sisälle ja ne lapaset olivatkin sitten paremmat siellä penkin ja pepun välissä, niin se saattoi alkaa! Shakespearen näytelmä ja Ryhmäteatterin versiona. Mikä parasta, meitä oli aika lailla paljon, rohkeita suomalaisia.
Herra Shakespearen kuolemasta tuli juuri 400 vuotta, joten ihan tuoreesta näytelmästä ei ole kyse? No, ei kai, mutta miten silti niin raikkaasta ja elinvoimaisesta, tarinasta, joka ei kuole koskaan. Oi rakkaus, se on tarinoiden innoittaja ja aiheena loppumaton.
Suomenlinnaan oli rakennettu ihan mahtavat puitteet, niin että kyllä kelpasi katsella. Oli äärimmäisen lämmittävää katsella kun Puck(Sari Mällinen) hyppelehti ja kikatteli riiviömäisenä Oberonin(Robin Svartström) alaisena ja totellen kaikkia hänen käskyjään ja nauttien saadessaan hämmennystä(lievä ilmaisu) aikaiseksi.
Tarinahan alkaa siitä, että ollaan pahassa kolmiodraamassa, kun kaksi miestä ovat rakastuneet samaan neitoon! Neito on Hermia(Anna-Riikka Rajanen), joka topakasti tuo julki, että rakastaa vain Lysanderia, ei Demetriusta(Henri Tuominen), jonka taas Hermian isä haluaisi vävykseen. Oli hiukan yllättävää huomata, että kun Lysander ampaisi näyttämölle, niin että hän olikin Noora Dadu(Hyvä Kuusankoski!!!!), mutta miten veti roolinsa, niin kyllä sille annan läpyt!
Eikä ollenkaan ollut huono juttu se, että Helenan roolissa oli Pyry Äikää. Helenahan on niin hurahtanut Demetriukseen, että olisi vaikka koirana hänelle. Tykkäsin tavattomasti ja huomasin, etten ollut ainoa.
Tämä näytelmä on niin mehevä juuri juonellisesti, kun siinä on monta tasoa ja tarinaa. Robin Svartström ja Minna Suuronen vetävät upeasti niin Ateenan kuningasparin kuin Keijujen kuningaparinkin roolit! Kun tässä välillä melskaavat nuoret, niin on ihan pakko vaan sanoa, että parasta on se joukko tavallisia käsityöläisiä, jotka haluavat tehdä näytelmän kuninkaansa häihin!
Nämä herrat vetävät osansa niin hyvin, että vieläkin naurattaa. Nikolai Perä on myös aasin roolissa, mistä en kerro enempää, koska se on vain niin nähtävä, *tirsk*. Muut herrat ovat näytelmässä edukseen myös Keijukaisina.
Tämä Kesäyön uni, joka myös muilla nimillä on tunnettu, koska rakkaalla lapsella on monta nimeä, on sellainen päräys, että se on nähtävä ja koettava, sillä niin oli herkullista esitystä. Yhtään ei paikat puutuneet, eikä haitannut, vaikka ulkona satoi ja meri myllersi. Tarina otti ja vei ihan täysillä.
Kuvat: Ryhmäteatteri/Tanja Ahola
Ryhmäteatteri