Muistiinpanoja KymiLibri-messuilta pe-la

KymiLibri messut jatkuivat hyvällä vauhdilla perjantaina 19.7, joka oli se päivä, jolloin en päässyt mukaan, mutta kuulin kyllä siitä, mikä hulppea meininki siellä oli ja mistä kaikesta jäin paitsi.

Galleriassa oli mm. Johanna Hasun uusimman runokirjan Karataan, julkkarit ja se julkistettiin musiikin voimin, sillä kun heti perään oli kahvikonsertti, missä Johanna Hasu lauloi ja soitti pianoa, Katariina Ruokonen alttoviuluili ja Päivi Stenvall huiluili.
Oli siel ollu kaikkee dekkarijuttujakin, missä Timo Sandberg, Jorma Hyvönen, Jasu Rinneoja ja Riku Talvitie olivat olleet estraadil.

Anjalankosken teatterilavalla oli ollu maailmanpolitiikan paneeli, missä olivat Mika Hentunen, Kerstin Kronvall, Hanna Wass ja Mika Aaltoila puhumassa niin mielenkiintoisista asioista, että porukkaa oli ollu tuvan täydeltä ja ylikin.

Wanhassa kirjahallissa oli myös kaikkea kivaa, mm. Dekkaristipaneeli, Antero Jakoilan kirjan esittely, kirjallinen musikaalikonsertti ja vielä Livekirjoitus Mooses Mentulan ja Masinaattorit-yhtyeen parissa.

Lisäksi kaikki etäkohteet Stora Enson tehtaankerholla, Anjalan kartanolla ja jokiristeilyillä.

Oli ollut hauskaa ja kivat niille, jotka siitä pääsivät osallisiksi!

Minä astuin remmiin lauantaiaamuna!

Heti kirjailijan kanssa aamukahvilla, jota veti Harri V. Hietikko, niin sen jälkeen oli Galleriassa Katariina Hakaniemi haastattelemassa Pirkko Lahtea. Väkeä oli niin runsaasti, ettei sekaan mahtunut. Eikä ihme, välillä kävin jostain raosta kuuntelemassa, miten oli lupsakkaat jutut ja niin tolkulliset.
Heti perään oli "Yhden kerran terapia", Katariina Hakaniemi ja Henna Hovi ravistelivat terapiaan liittyviä ennakkoluuloja.

Teatterilavalla oli tietokirjailijat esillä ja ensimmäisenä oli Seppo Aalto kertomassa kirjastaan Kapina tehtailla, mikä voitti vuoden 2018 Tieto-Finlandian.

Kuulijoita oli aina porstuaa myöten. Kirjaakin  on myyty jo noin 10 000kpl, eikä ihme, onhan se niin lukemisen arvoinen opus.

Hänen jälkeensä nousi lavalle Ulla-Maija Sievinen, joka kertoi upeasta Kymijoki-kirjasta, missä kuvituksena on pääosin Eero Ravin postikortit. Heti sen perään oli...

Merja Naroma kertomassa kirjastaan Puutarhatuliaisia. Kun häntä kuunteli, tuntui, että kaikki puutarhahommelit ovat ihan simppeleitä. Vielä Merjan jälkeen oli Olli Sarpon haastateltavina  Ritva Kattelus ja Tom Jokinen Eläkettä & eliksiiriä-kirjastaan. Siinä vaiheessa siirryin jo takaisin pääpaikalle.

Wanhassa kirjahallissa oli Kymijoki-tunnelma täysin lainein, sillä siellä oli Joki-kirjoituskilpailun julkistus, Joki-lauluja ja Joki-tauluja, Kansanoopperakuoron esittämiä Kymijoki-aiheisia lauluja.

Etäkohteissa tapahtui myös, kuten mm. Anjalan kartanolla Tarja Jussilan kartanoromaanin esittely. Ravintola Vanhassa Viialassa kapakkanäytelmä ja kirjamessujen housebändi JTG.
Minä jäin kirjahallille, sillä olin jo kuullut, että oli luvassa melkoista rytkettä. Illan nupiksi kun esiintyi Vokki-yhtye, aiheenaan kansankuvauksia suomalaisessa kirjallisuudessa. Äkin voisi kuvitella, että saattaisi olla tylsä pala, mutta ehei, meno oli muhkea ja biisit ihan loistoluokkaa. Kun vielä lopuksi tuli heavya, niin meinas olla niin, että tunnelma oli katossa. Olin jo aiemmin huudellut, että soittakaa Paranoid, niin kappas, sehän kuultiin!! Samoin kuin Smoke on the water. Mutta - Aleksis Kiven sanoin.

Olin ihan innoissani, enkä ollut ainoa. Meillä kaikilla oli niin mukavaa ja kun vihdoin pääsin kotiin ja painoin pääni tyynylle, päässä soi edelleen.... Viimeinen ajatus oli se, että olipa taas hieno päivä!

Kuvat. Elina Winne, video:Kini Laine

Muistiinpanoja KymiLibri-kirjamessuilta - torstai!

Kouvolan Myllykoskella tapahtui jotain todella upeeta, sillä siellä oli Kaakkois-Suomen ekat kirjamessut, keskellä helteisintä kesää, 18.-21.7.2019.
Minulla oli ilo ja kunnia olla mukana talkoolaisena ja vieläkin elän jälkimainingeissa. Nyt ihan pintaa raapaisen ja kerron valittuja paloja siitä, mitä siellä tapahtui.

Torstai oli ensimmäinen messupäivä ja messut avasi kirjailija Jyrki Vainonen, Kulttuuritalo Wanhan Rautakaupan Galleriassa. Samaan aikaan Wanhassa kirjahallissakin tapahtui, kun siellä myyjät olivat valmiina ja pian sielläkin alkoi ohjelma, Kirjaa kirjoittamaan, missä Kirsi Pehkonen, Olli Sarpo ja Jorma Hyvönen keskustelivat kirjan kirjoittamisesta ja kuinka sitä alettiin työstämään yhdessä yleisön kanssa. Hitto, mikä tarina syntyi!

Ihmiset, kaikki kirjoja rakastavat tai niistä vähänkin kiinnostuneet olivat kiitettävästi löytäneet paikan ja osallistuivat tapahtumiin. Kirjakaupan galleriassa tapahtui kaiken aikaa ja jo paikka on kaunis ja juuri siellä oleva Sissi Ramstedtin upea näyttely hiveli silmää ja sielua.

KymiLibri-messujen äiti Tarja Tornaeus pääsi tulkkaamaan Kirjapaino Petro Ofsetasin myyntijohtajaa Kamile Kalibataitea, kun hän kertoi kirjapainotaidon trendejä. Taustalla kirjailija Jasu Rinneoja, Gallerian messuisäntä.

Paljon muutakin tapahtui Galleriassa, kuten siellä Helena Berg lauloi viisi laulua Kuoleman joutsen-sarjasta, säestäjänään Johanna Hasu. Kaikki eivät mahtuneet Galleriaan, mutta kuulivat kyllä kaupan/kahvilan puolella ja liikuivat hissunkissun hiljaa.

Ronald Tõnisson, virolais-suomalainen ortodoksipappi, ratikkakuski ja kirjailija,  otti yleisönsä niin, että kirjakauppa kävi kuumana. Harmi, etten itse kerinnyt häntä kuulemaan, mutta ehdottomasti aion tutustua hänen tuotantoonsa.

Samaan aikaan Wanhassa kirjahallissa esiteltiin kirjailija Laura Laakso kirjastaan Milkyway. Heti siihen perään saimme upota nostalgian syövereihin, kun lavalle astui Kisu. Elina Saksala on tehnyt elämänkertakirjan Kisusta ja hän hoiti haastettelun. Mukana oli myös Harri Saksala, jolla on pitkä musiikillinen taival Kisun kanssa. Kaiken kruunaukseksi Kisu lauloi, kun Harri hoiti taustat. Kyllä vesi hulvahti silmiin, kun hän lauloi Kun paljon antaa...
Onneksi en ollut ainoa, joka siellä liikuttui!


Reippaat opiskelijat, Anna Kosola ja Maija Kärkkäinen haastattelivat kirjailija Olli Sarpoa ja hyvin vetivät. Elina Saksala  haastatteli vielä Ella Laurikkalaa kirjastaan Siirtolainen.

Päivä päättyi siihen kun Myllykosken Metallimiesten kuoro lauloi "Suomirockin rakkauslauluja".  Vokki-yhtye hoiti soitannan, kapellimestarinaan Jouni Sjöblom. Harri Saksala juonsi koko konsertin ja me yleisössä olimme ihan täpöllä mukana, etenkin viimeisen biisin aikana, Vielä on kesää jäljellä, kun saimme tanssia ja laulaa mukana. Biisi soi päässä vielä silloinkin, kun vihdoinkin painoin pään tyynyyn.

Kuvat: Kini Laine

Muistojen Bulevardi

Laila Kinnunen on nimi, jonka tälläset keski-ikäiset harakat muistavat jo lapsuudesta asti. Laulut ovat tuttuja ja tarina on tuttu. Nyt sen on luonut käsikirjoittamalla ja ohjaamalla Valkealan kesäteatterin lavalle Virve Mattila. Muistojen Bulevardi - säkeistöjä Laila Kinnusen elämästä.
Tässä on minun säkeistöt:

1. säkeistö: Virve Mattila on myös Lailan osassa, ikään kuin kertojana kommentoimassa, miten ne asiat oikein meni. Hyvin "lailamaisesti" hän lauloi ja ihania biisejä. Kaksi toimittajaa on tekemässä juttua Lailasta ja samalla on haaveissa tähteys. Johanna Immonen Jeminan roolissa ja Päivi Teräväinen Sirpan osassa olivat todellisissa sivurooleissa.

2. säkeistö: Nuorena Lailana nousee suorastaan pääosaan Riina Mattila. Kantaa asunsa ja ne korkkarit todella hyvin, puhumattakaan sitten laulusta, mikä solisee kuin kevätpuro. Laila Kinnusen sisko on myös esillä, sillä Ritvan osan esittää Salla Vainio. Vaikka onkin "vain" sisko, niin kyllähän se Ritvakin lauloi ja sen Salla antaa kuulua tosi hienosti. Niin ja koska olin ensi-illassa, niin oli siellä se ihan oikea, aito ja elävä Ritva Kinnunen! Lisäksi Ritvan tytär Pauliina, joka lauloi herkästi Toiset meistä...

3.säkeistö: Porukkaa oli kuin meren mutaa tai kuin italialaisen perheen ruokapöydässä. Suurin osa porukasta muuntautui aina kohtaukseen kuin kohtaukseen. Heille iso kiitos siitä, että jaksoivat muuttua, olla milloin mustassa peruukissa, milloin uimapuvussa. Laulu ja leikki, tilanteet olivat
hallussa.

4. säkeistö: Iso plussa puvustukselle, missä helmat heiluivat ja panin merkille hienoja yksityiskohtia. Ihan tuli sellainen olo, että itekkin olisi halunut hameeseen, mutta onneksi se tila meni ohi.

5. säkeistö: Bändi oli ihan yli kylän! Arto Karnaattu on hauska kapellimestari, sillä kesken kaiken voi vaan hypätä estraadille replikoimaan. Elävä musiikki tekee kaiken niin eläväksi.

Suositus teille, heille ja keille, että jos tykkää Lailasta ja miksi ei tykkäisi, niin tässä olisi oiva paketti.

Kuvat: Vesa Sailio

Elias, rakastettuni

Tein neitsytmatkan Ristiinan kesäteatteriin. Aattelin, että jos kerran Mikkeliinkin, niin miksi ei sitten Ristiinaan. Pyysin ystävän mukaan ja ei kun kohti Ristiinaa. Hän oli heti ihan haltioissaan siitä, miten kaunista seutua, ihan jopa, että josko voisi sieltä töitä alkaa hakea! Kesäteatterin sijainnin olin jo aikaisemmin bongannut, joten ajoin paikalle kuin kotiin.

Ristiinan kesäteatterissa menee nyt Elias, rakastettuni. Kantaesitys, minkä on tositapahtumiin perustuen käsikirjoittanut Tanja Puustinen-Kiljunen, ohjauksesta vastaa Kössi Kanto.

Esitys lähtee heti hyvin käyntiin, kun ollaan vanhan Sylvi-mummon luona. Tulee hienosti esiin se, että tyttären kanssa ei olla läheskään niin läheisissä väleissä kuin tyttärentyttären. Sylvi on lähdössä Eliaksen matkaan ja kertoo oman tarinansa lapsenlapselleen Annalle. Päivi Orava on ihana Sylvi-mummo, jolla on sana hallussa ja Enni Suutari tekee Annan roolista juuri sellaisen uskottavan nuoren osan, jolle se isovanhempi on tärkeä.

Pääosin näytelmä etenee kuitenkin ajassa, jolloin Elias ja Sylvi olivat nuoria. Elämänsä kynnyksellä olevia ihmisiä, joiden tielle sota syttyi. Pojat joutuivat rintamalle ja tytöt värväytyivät lotiksi. Nuorilla on se nuoren energia ja usko tulevaisuuteen, riiataan ja huumoria piisaa. Pidetään yhtä. Tarinaa siivittävät ihanat vanhat nostalgiset laulut, joiden mukana halusi itsekkin laulaa, anteeksi, jos vähän välillä innostuin.

Ensimmäinen puoliaika onkin iloittelua, hauskaa ja huumorin sävyttämää menoa. Elias vokottelee nuorta Sylviä. Sota on jo alkanut, mutta lysti on edelleen läsnä. Vesa Partanen on niin onnistunut Elias, aina alusta loppuun asti, että hän nousi ehdottomasti meidän suosikiksi. Sanni Antinniemi tekee raikkaan roolin nuorena Sylvinä, kuin suoraan vanhasta kotimaisesta elokuvasta.
Sotakaverit ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Todella hupaisaa kuvausta rintamalta ja erilaisista sotamiehistä. Meinas ihan tulla mieleen Tuntematon sotilas.

Elias, rakastettuni ei ole mikään ihan tavallinen sotatarina, vaan koskettava kertomus siitä, kun joku häviää rintamalta. Mikä oli Eliaksen kohtalo, se selviää, menemällä katsomaan tätä näytelmää, joka riipaisee syvältä. Eliaksen ystävää, kuin veljeä, esittää Topi Vänttinen.

Ristiinan kesäteatteri otti meidät ja me se! Olen vakuuttunut, että meistä tuli nyt niitä, jotka palaamme aina uudestaan, Kaikki puitteet, palvelu, paikka ja esitys oli täydellistä ja toivon, että mahdollisimman moni löytää tiensä Ristiinaan ja sen kauneimpaan kesäteatteriin!

Kuvat: Lotta Tuominen

Pari sanaa JOOJAsta

Jooja ylpeänä esittää tämän kesän kesäteatteriesityksen Se on Niemiin moro! Ohjauksesta vastaa Eveliina Lätti ja näin hän kertoo vähän taustoista.

1. Kerro lyhyesti, mikä on JOOJA ja mistä nimi tulee?

JOOJA on musiikki- ja draamapalveluita tuottava kouvolalaisyritys. Teatterin saralla olemme aloittaneet improvisaatioteatterista, ja sieltä JOOJA nimenäkin juontaa juurensa. Joo, ja.. on improvisaation perussääntö (hyväksy kaverin ehdotus ja kasvata sitä). Näen itse teatterin ennen kaikkea vuorovaikutuslajina: vuorovaikutuksena niin näyttelijöiden välillä keskenään kuin näyttelijöiden ja yleisönkin välillä, ja siksi tuo nimi sopii minusta kaikkeen teatterintekemiseen erittäin hyvin.

2. Milloin saitte idean tehdä kesäteatteria ja miten paikka valikoitui?

Näyttelin Kuusankosken teatterin kesätuotannossa ”Kuume” kesällä 2016. Vuonna 2017 opiskellessani draamakasvatuksen perusopintoja kasvoi sisällä ajatus yhdessä muusikkopuolisoni Juho Lätin kanssa siitä, että laittaisimme pystyyn oman kesäteatterituotannon, johon tekisimme kaiken alusta alkaen itse. Meillä on puolisoni kanssa hyvin samanlainen huumorintaju ja meillä on kotona aina ollut hauskaa sanaillessamme ja ideoidessamme keskenämme. Pohdimme, että haluaisimme tehdä sellaista teatteria, jonka parissa itse viihtyisimme, muutakaan emme oikein osaisi tehdä. Esikoisohjaukseni oli vuonna 2018 kesällä ”Kouvolalain normipäivä”. Lavalle olisin halunnut itsekin kivuta jo tällöin, mutta olin viimeisilläni raskaana, joten näyttelijäntyö jäi suosiolla silloin muille. Tänä vuonna ihanaa oli se, että sain vastata paitsi tuotannosta ja ohjaamisesta, myös näytellä itse. Näytteleminen ja komedia ovat itselleni sydämen asioita!

3. Näytelmän käsikirjoitus on työryhmän, miten se tapahtui?

Heti viime kesän kesäteatterin näytöskauden pyörähdettyä käyntiin aloimme puolisoni kanssa ideoida aihiota tämän vuoden produktiolle. Herkulliset hahmot ovat meillä molemmilla sydäntä lähellä ja lähdimme ideoimaan, millaisia hahmoja olisi kiva tehdä. Kun työryhmä saatiin kasaan tämän vuoden alussa, aloimme jatkojalostamaan ideoita veikeiden ja meitä puhuttaneiden hahmojen ympärille. Vaarini kuoli viime syksynä ja hän oli sukunimeltään Nieminen. Vaikkei tarina kuvaakaan vaariani, halusin nimetä päähenkilön näin kunnianosoituksena edesmenneille kuusankoskelaisille isovanhemmilleni.

Kuvassa Eveliina Lätti ja Riku Myller. Kuvaaja Elina Winne

4. Kuinka keräsit porukan kasaan ja miten roolit valikoitui?

Riku Myller on näytellyt JOOJAssa improteatterissa ja esimerkiksi Murhamysteereissä keväästä 2018. Riku päätyi tähän kesäproduktioon sitä kautta. Etsimme lisäksi näyttelijää rekryn kautta Mjullqvistin rooliin. Matti vastasi iloksemme viestiini ja päätyi mukaan.

Rikun valinta Niemisen rooliin oli selvä ensimmäisenä, sillä näin Rikun hyvin soveltuvana Niemisen saappaisiin. Matti on myös onnen omiaan Mjullqvistin rooliin ja lähti innolla roolityöskentelyyn mukaan. Muut roolit jakautuivat työskentelyn aikana sen mukaan, kuka on sopivin rooliin ja kenen on vaatteidenvaihtoineen mahdollista mikäkin rooli aikataulullisesti tehdä.

5. Mikä on ollut haastavinta tämän näytelmän teossa?

En sanoisi, että haastavinta, mutta ehkäpä eniten järjestelyä vaativaa on ollut yhteensovittaa perhe-elämä ja työntäyteinen kesäteatteriproduktio. Minun ja Juhon pian vuoden ikäinen poika on osallistunut treeneihimme aina tammikuusta aivan kesäkuun lopulle asti. Onneksi näyttelijät ovat olleet hyvin myötämielisiä lapsentahtisuuden suhteen, ja poikamme on kyllä saanut mukavia leikkikavereita näyttelijöistämme. Omat vanhempani ja sisarukseni ovat olleet kultaakin kalliimpia lapsenhoitoavun suhteen ulkotreenien sekä näytösten aikana.

Kiitos Eveliina!

Se on Niemiin moro!

Jooja ylpeänä esittää kesäteatteria Kouvolassa, Kouvola-talon pihakatsomossa näytelmällä Se on Niemiin moro! Tarina kertoo putkimies Niemisestä, jolle sattuu jos vaikka mitä. Kiltti Niemiin, joka kohtaa kaikenlaisia asiakkaita ja jolla on naapurina varsinainen riesa. Käsikirjoitus on työryhmän ja se sisältää paikallisuutta, joten se tuntuu mukavalle. Näppärän ja toimivan lavastuksen takana on Elina Winne. Kätevät pyörillä liikkuvat seinät olivat kivat.

Kuva: Kini Laine
Musiikillista iloittelua on myös kuultavissa ja säv. san. sov. säestys ja hauskat äänitehosteet - niistä vastaa Juho Lätti. Ohjaajana on Eveliina Lätti.

Kuva: Kini Laine
Niemiseen putkia putsailee Riku Myller. Ahkerasti puurtaa ja yrittää tehdä kaiken hyvin, olla kaikille kiltti ja ystävällinen. Aivan mahtava roolisuoritus, niin reploineen kuin lauluineen. Vähän harmitti, kun räppibiisissä säestys oli himpun verran kovempaa, niin ei kuullut kaikkia sanoja.

Kuva: Elina Winne
Naapuri Mjullqvist on niin nimensä veroinen. Hänen edesottamuksiaan kun seuraa, alkaa ärsyttää. Matti Olenius tekee hyvää työtä, niin naapurin osassa kuin parissa muussakin. Äänen ja kropan käyttö onnistuu taiten.

Kuva: Elina Winne
Eveliina Lätti veteleekin sitten kaikki muut roolit ja niitä piisaa. Kun häviää näyttämöltä, niin kohta pelmahtaa takaisin ja ihan on taas uusi meininki. Tarinaa tulee kuin koneesta. Hän on typerä blondi, vanha räpätätimummo, uranainen, vanha pihi ukko jne. Kaikki luontuu käden käänteessä. Hengästyttävän hyvä suoritus.

Minusta hauska esitys, vähän erilainen, mutta silti niin nautittava. Vauhtia piisasi kaiken aikaa, kun liukkaasti liikuttiin kohtauksesta toiseen.
Menkää ihmeessä katsomaan!

Onnen maa

Kaikki tietävät Markku Pölösen leffan Onnen maa, mutta kuka tietää, että se tarina menee nyt Tirvan kesäteatterissa?

Miepä tiiän ja moni muu ja siitä haluan nyt kaikelle kansalle kuulluttaa. Minna Pasi on koko juurevan tangokomedian ohjannut meille nautittavaksi ja kyllä, se oli niin maukas tango, että kannattaa lähteä mukaan, kukaan ei tallo varpaille.

Koko esitys alkaa sillä, kun näytelmän pienimmät saapuvat estraadille. Olin heti ihan sykkyrässä siitä söpöyden määrästä ja tiesin, etten ole tunteeni kanssa yksin, sillä pienet lapset ja eläimet ottavat heti kaiken huomion. Olin niin haltioinut niistä pienistä ja kuitenkin kaiken aikaa mietin, miten ne pikkuiset olivat niin hyvin rooleissaan, pieniä näyttelijöitä, voiko olla suloisempaa.

Tarina on tuttu monille, sehän on vähän niin kuin tuhlaajapojan paluu. Tenho tulee takaisin kotiin ja vaikka esittää ensin menestyvää, niin totuus valkenee hyvin pian ja äitihän näkee kaiken. Tenhon rooliin oli hyvin uponnut Simo Nykänen. Äiti, vanha emäntä, siinä kunnostautuu Saara Kankala.

Tenhon isä, vanha isäntä, ukki - Antti Niemi tekee vallan uskottavan roolin vanhana miehenä, jolta muisti menee ja joka soittelee viulullaan On viulu vaiennut, on soitto rauennut....

Tenho tuli siis kotiinsa, missä vanhempi veli Aarne (Jari-Pekka Muotio) pitää tilaa vaimonsa Tertun (Leena Muotio) kanssa. Heillä on yksi poika, Tapi (Sanni Mankki). Tarkkailukarjakko Virva (Heini Nikander) saapuu tilalle ja sekös virittää Tenhon. Tapi on ihana poika, joka on kaiken aikaa kartalla ja myös osaa sen näyttää, missä mennään. Sanni Mankki on ihan virtuoosi ja nuorena tyttönä paukuttaa Tapin roolin niin kuin vanha tekijä (vaikka ei voi olla vanha).

Ilahduttavan paljon on nuoria mukana ja ei mitä tahansa nuoria, vaan kaikki ovat roolinsa oppineet ja vanhemmat tietävät kuinka toimia pienten kanssa. Ihailtavaa. Tykkäsin siitä "paimentamisesta". Tuli jotenkin niin sellainen uskottava fiilis, että noin se elämä silloin aikoinaan meni.

Pyörivä näyttämö oli hyvin käytössä ja sen toteutus oli hieno. Lavastuksessa oli paljon muutakin hurrattavaa, vaan enpä kerro kaikkea, että jokainen voi itse käydä toteamassa, miten on osaavaa ja oivaltavaa sakkia ollut tekemässä. Vieläkin mietin ja pohdin osaa toteutuksesta (näin naisena).

Tango soi ja se soi niin, että vieläkin askelten kaiku on päässä. Roni Leppä ottaa estraadin haltuun upealla äänellään ja miten tekee heti alkaa laulaa mukana. Onneksi siihenkin tulee mahdollisuus. Hänellä on useampi rooli ja kaikki sujuu, ronttasee sitten saappaissa ja lökäpöksyissa kuin kulmahousuissa ja limonaatikengissä.

Sanna Vähä-Konka tekee kivan roolin Laurana, Tenhon lapsuuden ystävänä. Hän se aina saapuu paikalle, kun Tenho on pulassa. Pidin erityisesti hänen tavastaan replikoida, hyvin selkeetä ja rauhallista ja silti nasevaa.

Mutta - Tirvalla on suuri porukka kaiken ikäisiä ja kokoisia tekemässä tälläistä nautittavaa kesäteatteria. Yleisöön välittyy sellainen reipas tekemisen meininki ja voi vaan ihmetellä, miten se kaikki on saatu onnistumaan. Olen ihastuksesta lähes sanaton, että on ihmisiä, jotka osaavat tuottaa niin ihanaa, iloista ja reipasta teatteriantia.

Nyt kannattaa jokaisen ottaa itsensä ja ystävänsä, perheensä ja sukulaisensa, jopa naapurit mukaan ja mennä Tirvalle, viettää kaunis kesäilta upeissa maisemissa ja nauttia siellä teatterista!

KIITOS !!!!

Kuvat: Jukka Autti

Siunattu hulluus

Koitti se päivä, kun oli vuorossa Iitin kesäteatteri ja siellä Siunattu hulluus! Nonii, se Aapelin (Simo Puupponen) tarina Rummukaisen veljeksistä, niin olihan se lähettävä, vaikka kesäinen sää oli suhteellisen tuttu, viileä ja sateinen. Vaan eipä tuo haitannut, sillä auton perässä oli vilttiä ja sadeviittaa, kesäteatterikävijän vakiovarusteet.
Asetuimme hyville paikoille ja vuorasimme itsemme asemiin ihan uudenuutukaisille penkeille, jessus sentää, ihan tuoksuikin koko katsomo uudelle puulle, eikä vanhoille auringon paahtamille per...

Tämän Iitin version on ohannut Kimmo Rämä, joka on pannut oman hulluutensa peliin, sillä mielenvikaisuudestahan on kysymys, kun harrastaa kesäteatteria, joko tekemällä sitä tai jopa tulemalla katsomaan sitä, jokainenhan on omalla tavallaan hullu. Simo Perämäki on dramatisoinnut tämän ja ohjaaja epäilee, ettei hänkin olisi omaa hulluuttaan pannut mukaan.

Vaan kupletin juonihan on se, että Rummukaisen veljekset Ana ja Vilippus lähtevät viemään Elmeri-veljeään hullujen huoneelle. Matka taittuu pallogrillin kanssa, joka ainakin meidän esityksessä oli aika huonossa kunnossa. Se toi tietysti melkoisen jännitysmomentin mukaan, kun tuli seurattua sitä, miten näyttelijät selviävät siitä, kun pallogrilli ei pysykkään pystyssä, eikä kaikki osat matkassa.

Veljeksiä näyttelivät naiset, paitsi Elmerin osassa oli nuori Eeti Raskinen.  Ana Rummukaisen osassa isoa mahaa esitellen oli Marja Tuominen. Vilippus Rummukaisena ihanasti räyhäsi Tanja Tuomi, joka hyvin pitkälti kannatteli koko esitystä. Hänen pitkät replansa olivat niin herkullista kuultavaa ja tulkinta osui napakasti nappiin.

Matkalla hullujen huoneelle osuu kohille niin pappi kuin poliisikin. Kun oltiin kirkossa, niin sai laulaa virttä Totuuden henki, johda sinä meitä... Kiva juttu sinänsä, mutta kun virren aikana tapahtui takarivissä jotain, niin en sadeviitan alta omasta pesästäni oikein nähnyt, saati virren veisuulta kuullut. Vaan Rummukaisen veljekset siellä jotain omaa hulluuttaan horisivat.

Väliajalla sentään sai ryynimakkaraa, ihan huippua ja kun sen veteli sinapin kera, niin taas jaksoi. Pääsivätkö Rummukaiset hullujen huoneelle asti, niin se on jokaisen itse ratkaistava. Samalla näkee muitakin pieniä rooleja, nuoria ja pari vanhempaa.

Kotiinpaluussa oli se, että vaimot oli taas kohdattava. Ana Rummukaisella oli vastaanotossa kitkerä vaimo Selma, jota esitti Kirsi Todd. Vilippus Rummukaisen vaimona  pasteerasi huomattavasti leppeämpi naisihminen, jonka hameessa oli Iina Helander.

Jos uskallat, niin ei kun hulluuteen mukaan!

Kuvat: Pauli Similä

Ohjaajan ajatuksia Jaalan kesäteatterin Eino Leino-farssista

Jaalan kesäteatterissa menee riemukas farssi Eino Leinosta - Sulle nauran neiti kesäheinä eli Eino Leino pyjamassa. Sen ohjasi Heidi Koskinen-Järvisalo, mikä oli Heidin ensimmäinen ohjaus Jaalassa. Tässä Heidin aatoksia.


1. Ohjasit tänä kesänä Jaalan kesäteatteriin farssin Eino Leinosta. Kuinka tämä pesti sinulle siunaantui?

- Ohjasin viime syksynä Mikä?teatterille Akkapakan, jossa näytteli myös nyt Jaalassa nähtävä Auli Kallio. Jaalan porukka oli ilmeisesti nähnyt Akkapakan ja pitänyt näkemästään, joten pistivät Aulin asialle kysymään minulta, josko haluaisin ohjata myös Jaalaan kesäteatteria. Minähän tietysti innostuin, koska on aina mielenkiintoista tehdä näytelmää uuden porukan kanssa ja vielä minulle tuntemattomassa ympäristössä.

2. Sulle nauran neiti kesäheinä eli Eino Leino pyjamassa on hauska näytelmä. Kuinka juuri se valikoitui esitettäväksi?

- Jaalassa oli ensimmäisessä tapaamisessa kolme naista minun lisäkseni, joten oli selvää, että lähden etsimään näytelmää, jossa ei olisi kovin montaa roolihahmoa. Antti Hopian teksti tuli nopeasti vastaan, ja ihastuin siihen välittömästi. Tekstissä on kesäteatteriin sopivaa keveyttä mutta kuitenkin mustalla huumorilla historiallisilla viittauksilla höystettynä sekä symboliikkaa, joka tekee näytelmästä perus puskafarssia mielenkiintoisemman. Hieman emmimme sitä, kun näytelmä ei sovellu lapsikatsojille. Mutta koska Jaalan kesäteatterissa oli tulossa oma näytelmä Molly Moon ja ihmeellinen kirja hypnoosista lapsille ja nuorille, niin uskalsimme tehdä aikuisille suunnatun näytelmän.

Kuva: Heidi Koskinen-Järvisalo

3. Miehesi näyttelee pääosaa, Eino Leinoa ja tekee sen todella hyvin. Millaista on ohjata omaa perheen jäsentä?

- Meillä on Jannen kanssa pitkä historia yhdessä tekemisestä sekä bändi- että teatterimaailmassa. Olemme mielestäni osanneet hyvin keskittyä harjoituksissa olennaiseen ja itse koitan välttää kotona ohjaamista. Janne sopi minusta Einon rooliin loistavasti mikä tietysti helpotti myös tekstin valintaa, kun roolin tekijä löytyi läheltä. Sinänsä se tietysti myös helpotti uuteen porukkaan ja paikkaan siirtymistä, kun mukana oli pari entuudestaan tuttua näyttelijää.

4. Miten roolitus tapahtui?

- Ryhmässä oli aluksi kolme naista,joiden kesken roolit oli melko helppo jakaa. Samoin Jannen rooli Einona oli selvä. Muut näyttelijät löytyivät kevään aikana ryhmän yhteistyöllä.

5. Millaisia haasteita tuli vastaan harjoituksissa?

- Haasteena oli löytää toista miesnäyttelijää Herra Uusitalon rooliin. Onneksi Jussi Kunttu löytyi Iitistä viimein toukokuussa ja pääsimme jatkamaan harjoituksia keveämmin sydämin.

Kiitos Heidi haastattelusta!

Sulle nauran neiti kesäheinä eli Eino Leino pyjamassa

Jaalas on jalo elämä ja kesäteatteri! Tänä kesänä juuri Eino Leinon päivän tuntumissa, saimme nähdä Eino Leinon pyjamassa! Antti Hopian hulppea farssi, jonka on Jaalaan ohjannut Heidi Koskinen-Järvisalo.
Oli kolea kesäinen ilta ja rakensimme vilteistä kivan pesän, joten mikäs oli ollessa ja nauttiessa näytelmän annista.

Janne Järvisalo on niin Eino Leino, että kyllä vaan pystyi uskomaan häneen. Tuli melkein sellainen fiilis, että noin se juuri on mennyt (vaikka ei). Janne on Eikan pyjamassa ihan tähti, niin oli sujuvaa tulkintaa.

Eino asuu vuokralaisena leskirouva Sofia Schoultzin luona. On kovasti mieltynyt rouvan tyttäreen Freyaan. Talossa on toinenkin vuokralainen, Herra Uusitalo, joka taas on mieltynyt leskirouvaan. Sitten on ihan uusi piika, niin ja Kuolema, joka tupsahtaa vierailulle. Melkoiset antimet!

Auli Kallio veteli omaan topakkaan ja tykättyyn tyyliinsä leskirouvan osan. Välillä arvokkaasti hautajaisvermeissä ja sitte taas hiukan rennommin ihailtavassa essussa. Vähän niin kuin mielialan mukaan, joka vaihteli laidasta laitaan. Hänen tyttärenään Freyana on Elisa Heikkilä. (Freya Schoultz oli Eino Leinon ensimmäinen vaimo)

Piikana kaiken sivusta seuraajana, hyvillä suosituksilla yrittää mm. lakanoita vaihtaa Tiina Klemola. Hän se melkein ymmärtää runouden päälle. Ihana tyyppi!

Herra Uusitalo, jolle Eino on velkaa ja joka haluaa Einon kirjoittavan hänelle rakkausrunoja, jotta voisi lähestyä leskirouvaa... Jussi Kunttu esiintyy vakuuttavan hauskasti harmaantuneena hupiukkona, jolla vielä varmaan toimii.

Viimeisenä tulee Kuolema, joka on pukeutunut naiseksi ja hyvin sitä esittää Justiina Lampela. Vaikka näytelmässä on Kuolema, se ei ole ollenkaan huono asia, vaan erittäin hupaisaa. 

Sulle nauran neiti kesäheinä -  juurikin niin, sillä tässä esityksessä ei lauleta, mutta nauretaan, siis yleisö nauraa.

Eino Leino pyjamassa on todella hyvä näytelmä, sen teksti on niin hyvällä tavalla erikoinen ja loppua kohden vaan vielä parani. Hyvä Jaala!

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan, neiti kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Elämä janottaa

Oli se hetki kesästä, kun oli vuorossa Mikkelin kesäteatteri. Kotoa lähtiessä varaustauduimme sään mukaan, koska satoi. Mikkelissä sen sijaan paistoi aurinko, joten kumisaappaat ja pitkät kalsarit olivat vähän liikaa... Vaan katettu katsomo takasi hyvät oltavat, kun saimme nauttia musiikin siivittämästä esityksestä Elämä janottaa. Maalaiskomediassa on vahvana mausteena Lapinlahden Lintujen musiikki, joten pelkästään jo se takaa sen, että lystiä piisaa. Käsikirjoituksesta vastaa Mikko Kivinen ja Tapio Liinoja, joten heti tietää, että pysytään alkuperäisessä Lintujen liverryksessä. Mikko Kivinen on myös toiminut ohjaajana.

Jos ei vielä ole Petrus Kähkönen tuttu, niin nyt on. Hän on Mikkelin tämän kesän vieraileva tähti ja vetää Morganin roolin hengästyttävän upeasti. Hänen laulunsa oli ihan sitä luokkaa, että sukat pyörivät kumisaappaissa. Hänen näyttelijän taitonsa tulivat hyvin esille ja miten hän tuli AIV-tornin raput alas, niin olin kuulevinani monen mummun hengähtävän syvään. Vieläpä hyppää rumpaliksikin. Naisnäkökulmasta sivuhuomautuksena se, että ilo silmällekin.

Morgan siis joutuu maalle, (vähän niin kuin Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen meininkiä) ja perillä on vastassa mm. Matti (Aapo Oranen). Morgan on se stadin kundi ja Matti, no Matti on maalta, mutta ihan yksi hauskimmista tyypeistä koko esityksessä. Nauroin niin, että vesi silmistä roiskui.

Pojat maalla ajelevat Pappa-Tuntureilla, paitsi yhdellä on polkupyörä, jos muistaa ottaa sen mukaan. Nestori Marttinen, Taavetti Lauha ja Aaron Heikkinen ovat myös messissä ja hyvällä tyylillä.

Koko kylän keisarina häärää Johansson, just niin vatipää, että huh. Vaan miten osasi Vintte Viitanen olla roolissaan, nauroi ja lauloi kuin olisi ollut mukavampikin tyyppi. Iso peukku!

Petrus Kähkönen on tähti ja toinen tähti on Tuuli Anikari, Ainon roolissa.  Yhdessä he, Morgan ja Aino, ovat näytelmän tähtipari, tuovat vähän romantiikkaa mukaan. Tuuli Anikari on tuttu edellisiltä kesiltä ja paikkansa niin lunastanut. Upea ääni ja esitys.

Tässä kohin on mainittava vielä Marjaana Viitanen, joka on opettaja-Helenan osassa ja hänen äänensä on myös sellainen, mitä voisi kuunnella loputtomiin. Hupaisaa oli se, kun hän hienona Ladylikenä laukoo Kivinen-Liinoja-tekstiä, niin tulee hauska "ristiriita".

Elämä janottaa on sellainen näytelmä, että siinä on toinen toistaan parhaimpia ja oivaltavia kohtauksia. Munkkien kuoro kaikessa vakavuudessaan oli niin hervoton ja ahkerana Valamon kävijänä se jotenkin vaan nauratti vielä enemmän.

Muusikkopojat; Roope Kopperi (koskettimet) ja Juho Koskivirta (kitara) saivat heti ihastuksen sekaisen kunnioitukseni. Sellainen ihana nuori energia virtasi heistä, kun he soittimiaan käsittelivät. Erikoiskiitos Juholle ja kitaralle hienosta työpaikkahaastattelusta.

Elämä janottaa ja niin se janottaa, kun kiipeää Naisvuorelle, mutta sieltä saa juomaa ja huumaa. Kannattaa janottaa ja nauttia siitä kun saa juodakseen. Katsomisen arvoinen esitys!

 - Mikäpä siinä ja juoksin nauran pois.

Kuvat: Jere Lauha