Langinkoski on paikka, mikä nostattaa heti sydämen lämpöä. Se tuli tutuksi jo lapsena, kun vanhempani veivät meitä sinne katsomaan kosken kohinaa. Sisään majaan ei päästy, kun olishan se nyt jo ollut liikaa, että vielä pääsymaksu olisi pitänyt maksaa, kun juuri olimme saaneet vaniljajäätelötikut kahvilasta. No, oli se silti aina elämys, kun näki, miten se vesi runsaana riensi merta kohden.
Vaan, kun tulin isommaksi, niin jo vain pääsin käymään sisällä majassa ja oli se hienoa. Aina on kiva kuvitella se hetki, että olisipa se minun maja. Niin on komia ja jylhä, vankkarakenteinen ja kovin kodikas. Usein olen vienyt sinne kavereita, jopa kerran olin siellä treffeilläkin.
Kun sitten sain omia lapsia, niin olenpa heidätkin sinne vienyt. Nautittu omat eväät rantakalliolla ja koettu riemullisia hetkiä. Kierretty rantapolkuja ja ihailtu luontoa.
Kuva vuodelta 2003
Nyt kun lapset ovat jo aikuisia ja kotoa muuttaneet, menen edelleen Langinkoskelle. Tuttu ja aina ihana paikka. Olen aina niin vaikuttunut näkemämästäni, koskesta ja sen kohinasta, sen elävyydestä, kun se vaan jaksaa rientää.
Toki oli sisälle päästävä - tälläkin kertaa ja koska minulla on Museokortti, niin sitä vilauttamalla aukee aina taivaat. (tuskinpa sillä taivaaseen pääsis...)
Tossut jalkaan ja taas kattelemaan tuttuja nurkkia.
Sitten ne portaat! Pakko kiivetä aina yläkertaan ja kun tulen sieltä takaisin, niin aina siinä mutkassa meinaan röniä. Kerrankin minulla oli miesseuraa mukana ja rönin hänen päällensä. Nyt pidin tiukasti kaiteesta kiinni ja silti olin kaatua. Ettei vaan olisi keisari itse siellä kamppaamassa.
Köökki on siisti, ei ollut tiskiä. Vaan keisarinna ihan itse siellä oli hääräillyt ja valmistellut lohisoppaa. Mikäs oli valmistella, ku tuoretta ainesta nousi niinkin läheltä.
Yläkerran makuutilat eivät ole mitenkään keisarillisen hulppeat, mutta keisaripari ei siellä koskaan nukkunutkaan, vaan yöpyivät aina laivassaan. Yksinkertaiset sängyt ovat ajalta 1915-1916, kun talossa toimi venäläisten sotilaiden toipilaskoti. Vaan, kyllä minulle kelpaisi.
Ikkunat ovat aina niin kauniita. Toki ensimmäisenä tulee mieleen, että kiva pestä, mutta uskoisin, että keisariperheellä oli ikkunan pesijät erikseen.
Langinkoski ei ole pelkästään se kalastusmaja, vaan kun singahtaa pihalle, niin katseltavaa riittää. Kauniit polut ja kaarisillat risteilevät pitkin koko aluetta, jota kannattaa kierrellä.
Alueella on ihana kahvila Vahtimestarin talossa, mikä aikoinaan ei ollut avoinna yleisölle. Oli kiva piipahtaa sielläkin. Tallirakennuksissa on upeat WC-tilat!
Joten, en voi muuta kuin kannustaa tutustumaan ja jos on jo tutustunut, niin tuttuun paikkaan on aina kiva mennä uudestaan!
Kiitos Langinkoski ja tulen taas joku kerta uudestaan!
