perjantai 30. heinäkuuta 2021

Valkealan ViihdePLÄJÄYS

 Heinäkuinen ilta ja ei kun kohti Valkealaa ja siellä kesäteatteri, missä esitetään Viihde Pläjäys. Osasin odottaa jotain ihanaa ja odotukseni ylitettiin!

Virve Mattila on ideoinut, käsikirjoittanut ja vieläpä ohjannut sellaisen pläjäyksen, ettei siitä viihdettä puutu. Kaiken pakollisen teatteripaaston jälkeen kansa janoaa tällaista, missä tarttee vaan istua ja nauttia. Nyt minua viehätti tietysti musiikki, mitä on soitettu jo aikoja sitten. Sai hurmaantua ihan vapaasti nostalgiapöhinöistä.

 Virve Mattila oli monessa roolissa, mm. Katri Helena. Hän on vieläpä kahden upean tyttären äiti, jotka molemmat ovat mukana ja millaisia esityksiä. Yhdessä ja erikseen he vetivät jos ja vaikka mitä.

Salla Vainio ja Riina Mattila olivat mm.ihan huikea Baccara. Heti tuli mieleen eräs 1970-luvun kesä, kun serkkuni kanssa "leikimme" samaa duoa. (Mie olin se, jolla oli valkea puku)

Lavalla piipahti myös Cat Cat, samoissa vermeissä...

Jukka Tiitola ja Antti Salmela vetivät melkoisen shoun, niin että lähellä oli, ettei ollut Tenoille tarvetta.

Mira Peussasta on myös moneksi. Anita Hirvosena hän oli niin Hirvoska, ettei paremmasta puutetta. Entäs sitten Meiju! Voi vaan syvään huokaista. Miran ääni on myös aivan ihana, sen verran käheä, että huh!

Tässä Viihde Pläjäyksessä aika kului niin siivillä ja toivoi, ettei loppuisi ikinä, että lisää, lisääää!

Salla Vainion ääni saatiin kuulla monessa eri roolissa ja aina vaan mahtavampana. 

Riina Mattila, nuoresta iästään huolimatta on koko ajan vaan kehittynyt lisää. On ollut ilo seurata häntä ihan siitä asti, kun hän oli pikkutyttö. 

Kaikki koreografiat ovat niin upeita, loppuun asti hiottuja ja kaunista katsella. Pehmeää, sulavaa ja nautinnollista. Kaikki osasivat askelmerkit ja koko porukalla kun mentiin, niin olisi halunut, että olisi ollut enemmän silmiä.


Hauska potpuuri oli myös tehty mainoksista! Mukana Riinan ja Sallan kanssa Aada Nurminen, jolla oli myös niin monta roolia, ettei laskuissa pysynyt. Meni tanssit, laulut ja replat kuin vettä vaan. 

Spedeilyltä ei voitu välttyä, kun mukana oli Niko Tuominen, jolta jamilointi meni ihan nappiin, kun oli Nikon Spelit. Olipa muitakin tunnistettavia hahmoja ja ne on vaan nähtävä ja kuultava.


Euroviisu-setissä pölähti estraadille Herreys ja Diggiloo Diggiley! Muista viisupätkistä en kerrokkaan, mutta miten oli hauskoja, hurmaavia ja hyvältä kuullostavia ja näyttäviä.

Kerrassaan koko porukka, joista vielä mainitsen Kristiina Pokki-Tuomisen ja Kaisa Leinon. Jokaisella oli niin paljon tehtävää, aivan hirveästi rooleja, vaatteiden vaihtoja ja miten paljon annettavaa.

Tässä siis pikkasen pintaa raapaisin, koska en edes yrittänyt kertoa kaikkea, etten vaan liikaa, koska - toivon, että kaikki menee tämän Pläyksen katsomaan ja ottaa mukaan kaverinsa, mumminsa ja vaarinsa, ihan kenet vaan. Itse menen katsomaan uudestaan, sillä haluan vielä kerran kokea sen - Pläjäyksen!

KIITOS teille, ihan jokaiselle, jotka tämän saitte aikaan!

Kuvat: Vesa Sailio





torstai 29. heinäkuuta 2021

Vain Bocelli puuttuu

 Kesäteatterirumba on käynnistynyt ja nyt oli vuorossa Kuusankoski ja siellä Vain Bocelli puuttuu. Näytelmä on Pasi Lampelan käsikirjoitus ja Karolina Eklund-Vuorelan ohjaus. 

Huolimatta siitä, että säätiedotteet lupasivat vettä, niin katsomossa oli kiitettävästi yleisöä. Kesäteatterivarusteisiin kuuluu aina sadeasusteet ja viltti. Kumpaakaan ei tarvinnut, vaikka meinas alkaa sataa, mutta meinaamisesta ei pidetä.

Vai Bocelli puuttuu on näytelmä kahdesta ravintola-alan työntekijästä, tarjoilija Mirkusta ja baarimikko Kaitsusta. Kaitsu tulee ensimmäistä päivää töihin uuteen paikkaan ja tapaa henkilökunnan tiloissa Mirkun. Itse aikoinaan olin Mirkkuna, jopa Kaitsuna, joten oli kiva katsoa, nautiskella heidän sanailustaan. 

Mikä vielä myös oli kiintoisaa, niin se, että näytelmän valloittavat näyttelijät ovat pariskunta, joita olen ennenkin nähnyt lavalla. Harrastajina aivan parasta A-ryhmää.

Irma Jäppinen oli niin retee Mirkku. Varsinainen sähäkkä, sanavalmis ja tilannevalmius kohillaan, tarttuen heti kiinni aiheeseen, olipa se sitten mikä hyvänsä. Läppä lentää ja heti on huomattavissa, että Mirkku on retkahtanut Kaitsuun. Aluksi se on vain läppä, juuri sitä, mitä ravintola-alalla on aina ollut.

Olli Korpela on hieman hillitympi Kaitsu ja yrittää pysyä Mirkun vauhdissa mukana, kunnes ei voi vastustaa ja kappas, kuinkas siinä sitten käykään. Ainahan Salainen Agentti lääpästyy kauniiseen naiseen.

 Reploja tulee tiuhaan ja vauhdilla, niin että, eipä aikaakaan, kuin oli väliaika! Mitä, vastahan tää alkoi... Väliajan jälkeen sama vauhti jatkuu niin, että sitten se oli loppu! Olisihan sitä katsellut pidempäänkin. Vaan olipa sellaista settiä, että tuntui mukavalta, suorastaan riemastuttavalta olla iloisena katsojana. Uskoisin kyllä monien nauttivan esityksestä, joten tohdin kehoittaa menemään Kuusankoskelle ja katsomaan Vain Bocelli puuttuu!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

torstai 15. heinäkuuta 2021

Tuottajan sana Ruukinmyllyn kesäteatterista

 1. Olet Veli-Matti Koivula, Ruukinmyllyn kesäteatterin tuottaja. Mitä kaikkea se pitää sisällään?

- Kaikkea mahdollista meidän laisissa matalan organisaation teattereissa. Päätehtävä on tietysti saada asiakkaat liikkeelle, ja esitysten liput myytyä, johon liittyy luonnollisesti markkinointi, somea, verkkokauppaa, tiedotusta jne. Lisäksi vastaan, että puitteet lavastuksessa ja katsomossa ovat sellaisia, että siellä viihdytään. Kolmas ja yksi tärkeimmistä on luoda näyttelijöillemme sellainen kesäteatteri ja olosuhteet, jossa he viihtyvät lavalla ja harjoituskaudella ja mieluiten haluavat tulla myös uudestaan seuraavina vuosina. 


2. Viime kesä meni koronan takia ihan kiville, mutta nyt taas ollaan estradilla - millä mielellä?

- Kaikki ovat odottaneet kovasti pääsyä tekemään teatteria ja näkemään meidän huippuja asiakkaita, niin uusia kuin upeita vakiokävijöitä. 

Hieno päästä jatkamaan perinnettämme jo vuodesta 2012.  


Kuva: Selfie taiteilija Miikkulaisen kanssa


3. Kultainen vasikka - kuinka se valikoitui ohjelmistoonne?

- Tästä kiitos, kunnia ja vastuu kuuluu Ohjaaja Juhanalle, ja dramatisoija Essille. Kultainen Vasikka oli meille Maria Jotuni Trilogian kolmas osa, ja ajankuvaan sopiva tarina myös tähän aikaan.  


4. Mukana on uusia kasvoja - miten pääsee/joutuu mukaan Ruukinmyllyn porukkaan?

- Ohjaaja vastaa meillä näyttelijäryhmästä, ja jo vuosia teatteriperheeseemme on päässyt vain pyynnöstä. Siksipä meillä on Suomen paras tiimi, joka hurmaa asiakkaitamme niin lavalla kuin ennen esitystä.  


5. Onko jo ensi kesää suunniteltu?

- Vuoden 2022 ympärillä velloo huhuja, mahdollisuuksia ja suuria odotuksia. Perinteisesti se jouluun mennessä on selvinnyt. Toivomme siis malttia. 


Kiitos haastattelusta Vellu !

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kultainen vasikka Ruukinmyllyssä

 Kahden vuoden jälkeen ja vihdoinkin, sitä pääsi nauttimaan Ruukinmyllyn kesäteatterista. Kaasu pohjassa kaahasimme Ruotsinpyhtäälle ja perille päästyämme henkäisimme syvään, sillä onhan se miljöö siellä aina niin ihastuttava. Vaan kesäteatterissa oli ensi-ilta ja oikeastaan on ihan se ja sama, mitä siellä esitetään, sillä siellä on naurutakuu, joten hupia on aina luvassa. No, tänä kesänä siellä pääsee nauttimaan näytelmästä Kultainen vasikka, jonka käsikirjoitus on Maria Jotunin. Jahas, helmikuussa pääsin näkemään Mikko Roihan ohjauksen samaisesta näytelmästä Kouvolan teatterissa, joka sekin oli omanlaisensa sovitus. Nyt sitten tiesin näkeväni jälleen sovituksen, joka poikkeaa alkuperäisestä aika lailla. Ruukinmyllyn sovituksen on värkännyt Essi Rönnkvist ja ohjaus on Juhana Rönnkvistin.

Essi Rönnkvist myös näyttelee Liinaa ja Editin äitiä Katariinaa. Riemastuttavaa heittäytymistä ja replaa piisaa niin, että oikein hengästyttää kuunnella, kun ajattelee, miten ne kaikki voi muistaa ja vieläpä niin sujuvasti!

Nyt oli mukana uusia kasvoja ja oikein kolmet! Sitä oli ensin, että mitä, missä ne tutut naamat... Anteeksi, jos on jo muutamana kesänä käynyt ihastumassa, niin tälläinen keski-äkäinen nainen olettaa kaiken pysyvän ennallaan. No, mutta ei haittaa, uudet kasvot, tyypit ja ihmiset olivat niin loistavia. Olivat niin samanhenkisiä, että Ruukinmyllyn oma tyyli säilyy!


Nelli Ojapalo esiintyi Eeditin siskona, Lahjana ja lisäksi hän oli Guru! Lisäksi hän oli se, joka otti katsojat vastaan ja järjesti kaikille istumapaikan. Ruukinmyllyssähän kaikki näyttelijät osallistuvat niin lipunmyyntiin kuin paikannäyttäjiksi, mikä tuntuu kivalle. Mutta - miten reipasta ja luontevaa näyttelemistä! Puhumattakaan sitten lauluäänestä, kun tuon tuostakin heläytti biisit ilmoille.

Terhi Tuomikko on Eedit Honka, se nainen, joka on naimisissa Jaakko Hongan kanssa ja haluaa rahaa, koska ilman rahaa ei ole elämää. Jaakko vaan rakastaisi.


Oli eloisaa ja ihanan räväkkää tulkintaa, kun nainen aina vaan haikailee jotakin. Siinä sitä saa käydä koko tunneskaalan läpi. 

Jukka Saarinen veti Jaakko Hongan roolin niin suvereenisesti, ettei juurikaan haitannut, kun housut ratkes. Vähän kyllä katsomossa jännitti, että ratkeeko näyttelijät. Ha-haa, oli siinä pitelemistä, mutta hyvin mentiin. 

Noniin ja vanhoja konkareita ovat tietenkin Seppo-Ilmari Siitonen, jonka osa oli langennut olla Eeditin isä, se hiljainen ja Katariinan tossun alla myötäilevä valokuvaaja. Oli eräs toinenkin rooli...

Sitten taas viimeisenä ja sokerina pohjalla Marko Lindholm, jolla oli Someron ja Karhun osat.  Somerosta oli tehty nyt niin hupaisa suomenruotsalainen, että jo siitä riitti hupia kerrakseen. Kaiken kaikkiaan se heittäytyminen on vaan niin riemastuttavaa. 


Kumpi voittaa? Raha vai rakkaus? Ihmisen ahneus ja se materialistinen elämäntapa tuodaan kaiken hupailun keskellä hyvin julki. Kuitenkin, Happy End!


Kaiken kaikkiaan Ruukinmyllyssä on aina hauskaa. Ei pelkästään se, että siellä on anniskeluoikeudet myös katsomossa, eikä se, että siellä saa aina kuvata mielin määrin vaan se, että aina joku ui! Nyt oli niin jännää, kun on helleaika, että kuka pääsee uimaan, koska on ollut kesiä, kun joutuu uimaan. 
Vaan enpä kerro, kuka tai kutka hyppääväät jokeen. Vauhtia piisaa ihan koko ajan niin, ettei huomaakaan istuvansa kovalla penkillä ilman selkänojaa. 

Mie ihan käsi sydämellä suosittelen, menkää kattoo ja nauttimaan ja varatkaa aikaa, sillä koko kylä on niin nam! 



maanantai 5. heinäkuuta 2021

Sellaista elämä on

 Tulipas käytyä Mikkelissä ja siellä kavuttii Naisvuorelle, koska siellä esitettiin teatteria! Hyvinkin hengästyneenä, enemmän innosta, pääsimme sinne, istahdimme omille paikoillemme. Aurinkolasit päässä, koska ne toiset näköttimet olivat jääneet autoon. Ei haittaa, esitys on taatusti häikäisevä.

Juha Junnu Vainion tuotanto oli laaja ja niistä lukemattomista biiseistä saa vaikka kuinka monta tarinaa. Tällä kertaa asialla ovat olleet Otto Kanerva ja Mikko Kivinen, jotka ovat osaneet kirjoittaa niin hersyvän spektaakkelin. Ja kun Mikko Kivinen on ohjaajana, niin matka taittuu joutuisasti, suvantovaiheita ei ole.

Kyllä jännitti, pitkästä aikaa olla teatterissa. Sitä oikein pukkasi herkkyyttä kehiin, että jee, nyt se alkaa, kohta saadaan nauttia taivaan mannaa. Kun Jussi Puhakka sitten alkoi ensimmäisen laulun, niin jo pukkas silmät hikeentymään. Että miten on kaunista, miten niin ihanasti esitetty, kuinka joku osaa laulaa, kaunista laulua tulkita ja livebändi veti niin helponoloisesti säestyksen.

Koko näytelmän alku oli tuttua, kun siinä vilahti samoja asioita kun elokuvassa Keisarikunta. Ensimmäinen puoliaika menee hyvin pitkälti Junnun melko lailla viinan huuruisen elämän pyörteissä. Väliajan jälkeen ollaankin sitten jo Jaffa-linjalla.

Jussi Puhakka siis tähdittää pääroolia ja jos aluksi mietin, että miten Jussi voi olla Junnu, niin hyvin! Ammattilainen osaa hypätä ihan minkälaisiin saappaisiin vaan. Vaikka on kyseessä hieno esitys, missä tapahtuu paljon ja roolejakin  piisaa, niin Jussin lisäksi oli vain NELJÄ näyttelijää. He sitten loikkivat roolista toiseen niin, että aina ei heti arvannut, kuka siellä nyt esittää.

Heitä oli Marjaana Manninen, joka oli mm. Katri Helena, Anita Hirvonen, Junnun äiti ja vaimo jne. Uskomaton ääni! Sitten - Tuuli Anikari, joka oli mm. Kristiina Hautala, Kikka ja Junnun eka vaimo Taina. Mutta mites sitten Aapo Oranen! Hän se kekkaloi Dannyn osassa, oli Kari Tapio ja Miettinen, pankinjohtaja ja baarimikko.

Vielä viimosena, joskaan ei vähäisempänä - Vintte Viitanen! Miten kevyesti askel svengasi isommaltakin mieheltä. Hänellä ja rooleja piisasi. Oli lääkärin takkia yllä ja sitten oltiin Rempoa ja kaupparatsua, puhumattakaan Toivo Kärjestä!

Koko tämä esitys oli ihan huikea. Mitä on näytelmä, missä kaikki toimii. Ami Laukkasen upea lavastus *tsek, Elina Lähteen kiva koreografia *tsek, Tarja Väisäsen monipuolinen pukusuunnittelu (Kari Tapion bootsit ja bokserit!) *tsek. Ylipäätään kaikki oli niin hyvin hoidettu, tehty ja toteutettu. 

Junnu Vainion musiikki on niin sellaista, että olisi vaikea kuvitella, ettei joku tunnistaisi biisejä. Ne ovat niin elämän makuisia, hauskoja ja lähelle tulevia, aina jollain lailla koskettavia. Tuli välillä mieleen, että jossain siellä hän albatrossin lailla liitää ja on hyvillään.

Sellaista elämä on, välillä naurattaa, toisinaan itkettää. Tämä esitys oli niin valtaisa kokemus, että kotimatkalla voi vain huokailla, että oli se ihana, oli se hyvä, kyllä kannatti lähteä!

Kuvat: Jere Lauha