Joki jää - Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil

 Tätäkin esitystä mie niin odotin....
Joki jää - Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil. Olin ihan sydän avoinna, mitä sieltä tulee ja tulihan sieltä.
Sieltä tuli Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil, mie niin haistoin sen, mie niin maistoin sen ja miten mie tunsin sen. Kaikki peliin, jota pelataan, viimeinen ottelu. 

Kuusankosken teatterin viimeinen ensi-ilta, kiitos vaan fucking kotikaupunkini Kouvola, että saattoitte tämän tehdä, että pitkäikäisin teatteri piti ajaa alas. Noh, en siitä sen enempää, mutta miten oli ilo ja siunaus nähdä niin monta Kuusankosken teatterin näyttelijää estraadilla ja kuinka sain nauttia, miten jokainen oli kortensa kekoon kantanut. Se "keko" oli aivan mahtava, nautittava paketti, mikä nosti kaikki mahdolliset tunteet pintaan. 

Teatterinjohtaja Eeki Kuusaalt, Karoliina Eklund-Vuorela oli niin sydänverellä loihtinut kässärin ja ohjannut sen, että hän ja koko Kuusaan teatterin näyttelijäkaarti otti yleisön haltuun koko ajan, alusta loppuun asti. Koko tunteiden kirjo käytiin läpi, miten nauratti, mutta miten kihosi vesi silmiin. Kuinka ihastutti, kuinka vihastutti. 

Kaikki se vuosien yhteistyö, nuorten ja vanhempien kanssa, miten moni on sieltä löytänyt toisen kodin...  Siellä "meni nuoret sekä vanhat samanlailla, sellaista ei vauhtia o nähty näillä mailla", niin tässäkin esityksessä ja se oli aika lailla herkistävää. 

Joki jää - se on sellainen esitys, että toivoin kaiken aikaa, ettei vaan tulisi väliaikaa, ettei vaan loppuisi. Haluaisin niin vielä nauttia, mutta tuli se väliaika ja tuli se hetki, kun esitys oli ohi. 
Voisin tietysti käydä vielä uudestaan katsomassa, mutta en usko, että pystyisin siihen viimeiseen esitykseen.

Kiitos - Kuusankosken teatteri - olette antaneet minulle niin paljon ❤️❤️❤️

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Erja Lyytinen Heinolassa

 Hassu juttu, että tuli mahdollisuus lähteä Erja Lyytisen keikalle Hei-Heinolaan! Oli sillai varsinainen debytointi, koska ikinä en ennen oo ollut Lyytisen keikalla, joten olipa varsin jännää. No, ystäväni lähti mukaan, sillä hänellä oli jo kokemusta. 
Miten meni se paikan löytäminen. Olenpa käynyt Heinolassa ennenkin ja kun katoin että siitä S-marketin kohilta kun kääntyy, niin melkein on kohteessa. Hyvä! Kunpa olisin uskonut siihen, sillä kun siellä olimme pimeään aikaan, aloin epäillä ja menin sitten, miten haksahdinkin sinne meteli.fi- sivustolle, missä kaikki keikat ovat ja sieltä sitten se kartta ja fucking-navi päälle, mikä neuvo ihan minne sattuu....

Ei se mitään! Kohde löytyi ja jos pikkasen oltiinkin pettyneitä siihen, että se paikka oikeesti oli lukion auditorio, niin vielä enemmän petyttiin siihen, ettei ollut minkäänlaista tarjoilua, ei edes kahvia. Sentää Kouvolasta asti töitten jälkeen ajettu. 
Huvittavinta oli se, kun tsekkailin, millainen yleisö rynnii paikalle, et aika iäkästä ja sitten havahduin, että niin kun samanikäistä kun itte oon...ei, oikeesti, miten sitä vaan oppisi hahmottamaan oman ikänsä?

Erja Lyytinen oli kuitenkin niin bueno, ihan kuningatar! Oli niin ilo seurata sitä tykitystä, miten hän panosti koko settiin. Yritin laskea niitä kitaroita, kuinka monella hän soitti, joo aika monella ja eri värisillä ja jollain jopa useaan kertaan. Miten joku voi soittaa niin upeasti ja niin, että se näyttää niiiiin helpolle. 

Työskentely bändin poikain kanssa oli ihailtavaa. Basisti Heikki Saarenkunnas oli ihan meidän lemppari. Sitä heittäytymistä ja ne ilmeet!!! Miten monta erilaista ilmettä, jotka vaihtuivat sekunnissa. Sanotaanko näin, että minulla alkoi välillä nenää kutittaa. Äärimmäisen hupaisa basisti, jos vertaa niihin suht bassiiviisin basson naputtelijoihin,

Lisäksi se, että olemme Erja Lyytisen keikalla, niin miten hienosti hän huomio kaikki muut soittajat ja sitten se vuorovaikutus ja kuinka "juteltiin" soittimien kanssa. Olin ihan pähkinöinä. 

Rumpalina siellä kapuloitten kanssa nakutteli niin vakuuttavasti Jesse Lehto. Sekin näytti niin tat-ta-daa, tässä nyt pikkasen lyödään tahtia ja silti se loppuvaikutelma oli niin hieno. 

Koskettimia paineli niin upeasti Harri Taittonen, joka myös osasi keskustella Erjan kitaran kanssa. Ai että, oikein ettienettä, miten oli hauskaa. 

Koko paketti oli niiiiin ihana, että voisin ottaa revanssin, mutta pliis, ei missään auditoriossa!!!

Kiitos 💜