Miesten vuoro

Tänään oli vuorossa elokuva. Miesten vuoro. Menin sen katsomaan, koska se oli vaan jäänyt katsomatta ja nyt eteen napsahti tilaisuus nähdä elokuva ihan ilmasiksi. Miksi sen näki ilmasiksi, niin syy oli se, että Anjalankosken elokuvarho palkitsi tämän elokuvan jakamalla 27.palkinnon nimenomaan elokuvalle Miesten vuoro. Elokuvaa näytettiin tänään kahteen otteeseen. Näimme sen jälkimmäisen.

Otin nuorimman poikani mukaan ja menimme ensimmäistä kertaa Anjalankosken(nykyisin Kouvolaa) Opistokinoon. Paikka oli pieni ja huomaamaton ja sinne piti mennä ajoissa, että varmasti mahtuu sisään. Vain 50 paikkaa taisi melkein täyttyä, eturiviä lukuunottamatta. Eturivit pitäisi poistaa :D. Olisimme menneet eturiviin, mutta esimieheni oli myös siellä, joten menimme hänen viereen.

Varsinainen elokuva ei minua saanut haltioitumaan, vaikka olikin alastomia miehiä. Jotenkin se vaan oli niin hajanainen ja en päässyt oikein makuun. Poikani mielestä elokuva oli tylsä ja jos olisi kehdannut, olisi lähtenyt kesken ulos.
En tiedä, oliko elokuvateatterin tekniikassa vikaa vai elokuvassa, mutta se oli ajoittain epäselvä. Olen kai tottunut tarkkaan kuvaan.
Tarinat olivat pääosin hyviä, vaikka en ole koskaan jaksanut miesten jaaritteluja menetystä elämästä. Jää aina mieleen se, että miksi niin on käynyt ja miksi ei ole sen verran potkua, että voisi tehdä sen hyväksi jotain. Ei tarttis alistua.
Se, että oli erilaisia miehiä, oli todella parasta!

Rebecca

Rebecca on ihana musikaali, minkä voi nähdä, kuulla ja kokea Kouvolan teatterissa. Kävin jo toistamiseen katsomassa Rebecan ja en ollenkaan sulje pois mahdollisuutta nähdä se vaikka kolmannenkin kerran.

Rebecan musiikki on herkkää ja kaikin tavoin koskettavaa ja se menee päähän. Jo väliajalla soi päässä Rebeeeccaaa... ja kotimatkalla se jatkui. Kaikki roolisuoritukset ovat niin loistavia, että välillä ei ollenkaan huomaa, että se on näyttelemistä. Rebecan tarinaan uppoutuu niin täysin.

Minulla oli teatteriseuralainen Helsingistä asti ja hän oli myös toista kertaa Rebecan lumoissa. Ylpeänä sain olla, että meillä on niin upea teatteri, mikä tarjoaa yleisölle aina parastaan. Nyt huolen aiheena oli Giles'n roolissa oleva Jose Viitala, joka esiintyi sairaana.
Pääpari, Kati Solehmainen ja Tommi Rintamäki ovat vierailijoita ja erittäin osansa osaavia. Katin ääni on niin ihanan puhdas ja Tommi taas on niin miehekäs. Tytti Vänskä Rva Danversina hyydyttää veren. Upean voimakas ääni ja vahva tulkinta menee suoraan ytimeen. Satu Taalikainen onnistuu diivailemaan ihan kybällä. Sami Kosola oli jotenkin niin turvallinen, että tuli heti sellainen olo, ettei näytelmässä voisi tapahtua mitään pahaa. Veli-Matti Karen oli niin ihanan ilkeä, että melkein suuttui sille :) Ilkka Hämäläinen tuo nuorempaa verta joukkoon ja menee ihan täysillä kaikkien mukana. Kuorolaiset ovat upeita.
Siis, kun Rebecassa vuorottelee kaksi kuoroa, niin hienosti menee kuorolaisilta tulkinta.

Suosittelisin tätä kaikille, sillä on se vaan niin hyvä!

Erottamattomat

Vapaapäivän kunniaksi katoin elokuvan, DVD-version. Erottamattomat on kotimainen leffa vuodelta 2008, mikä  jostain kumman syystä oli jäänyt minulta väliin.

Upposin leffaan ihan täysin ja vaikka olinkin välillä ihan raivoissani, niin vastaavasti välillä herkistyin. Elokuva siis koskettaa tunteita.

Leffassa on Jorma Tommila isänä ja miehenä, jonka entinen nainen, Eve on lähtenyt 10v aiemmin Ruotsiin ja jättänyt lapsensa, joka oli silloin 3v. Eveä näytteli Minna Haapkylä. Lapsi, Ninni oli jäänyt isälleen ja tädilleen. Even siskoa Tarua näytteli Tiina Lymi. Kun Ninnille sattui onnettomuus oli Eveen otettava yhteys ja hän saapui paikalle. Saapui ja sekoitti kaikkien elämän. Oli kerrassaan raivostuttava. Taru oli raskaana ja sympatiat meni jotenkin automaattisesti hänen puolelleen.

Ihmissuhdedraamaa kerrakseen, mutta loistavsti tehty.

Minun Jussini !

Noniin, jos minä saisin valita Jusseja, niin tekisin sen näin:

Paras elokuva olisi joko Vähän kunnioitusta tai Jos rakastat. Lähes kaikki näkemäni olivat erittäin hyviä, sillä en mene huonoja katsomaankaan. Tosin Harjunpää ja pahan pappi oli vahinko.

Paras ohjaus...joo, en sillai paljoo ymmärrä ohjauksesta, mutta kyllä minusta Dome Karukoski voisi pystin saada.

Paras naispääosa voisi mennä Katja Kukkolalle, joka oli todellinen prinsessa.

Paras miespääosa taas saisi olla Ilkka Koivulalla, joka hienosti veti Akselin roolin Täällä Pohjantähden alla.

Naissivuosa menisi Jenni Hakalalle, joka oli niin piristävä elokuvassa Jos rakastat.

Miessivuosan antaisin Kari-Pekka Toivoselle, joka oli niin ihanan herkkä ja asialle vihkiytynyt elokuvassa Vähän kunnioitusta.

Paras kässäri oli sitten leffassa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras :)

Kuvaus oli parasta elokuvassa Jos rakastat!

Musiikki lankeaa myös Jos Rakastat-elokuvalle.

Leikkaus ja äänisuunnittelu menee minunlaiseltani tavikselt ihan ohi...

Lavastus taas oli huikeaa Prinsessassa.

Parasta puvustusta minusta oli Täällä Pohjantähden alla.

Dokumentteja en tainut nähdä kuin Veskun ja oliko sekään ihan dokumentti. Näin suurimman osan leffoista, mutta Rare Exports, Muumi ja punainen pyrstötähti, Sukunsa viimeinen ja Taulukauppiaat jäivät näkemättä. Kaksi viimeistä siksi, ettei niitä ollut leffoissa???

Edelleen luulen, etten katso Jussi-gaalaa, koska uskon, että Jussit ovat jo jaettu ja menevät taas samoille. Moni leffa jää kokonaan mainitsematta. Mihin jäi loistava elokuva Vähän kunnioitusta??? Siis hei, vähän kunnioitusta niin hyvälle elokuvalle, joka varmasti kosketti monia. Miksi Taulukauppiaat sai niin monta ehdokkuutta, vaikka sitä ei ole edes saatu nähdä???

Jussi-gaala

Minun on pakko kertoa mitä mieltä olen Jussi-ehdokkaista. Tuskin se ketään kiinnostaa, mutta kevennän silti mieltäni. Minusta se Jussien jako on niin hämärä bisnes, etten minä kotimaisen elokuvan ystävänä ymmärrä sitä ollenkaan.

Parhaan elokuvan Jussista kilpailee elokuvat, joista olen nähnyt vain yhden; Napapiirin sankarit. Rare Export oli jo genreltään sitä luokkaa, ettei riittänyt kantti mennä katsomaan. Taulukauppiaat on elokuva, mistä en ole ikinä kuullutkaan mitään?

Minua harmittaa se, että joku leffa nostetaan heti niin framille, että alkaa aika vahvasti tuntua siltä, että kaikki palkinnot ovat jo etukäteen jaettu. Miten ja kenen toimesta ne ehdokkuudet oikein jaetaan??? Uskomatonta! Tulee vaan niin paskamainen maku, kun moni hyvä leffa jää kokonaan mainitsematta.

Parhaita miespääosia olisi vaikka kuin, niin eikös vain Franzen nostettu ehdokkaaksi, vaikka Peter puhuu niin epäselvästi, että väkisinkin tulee mieleen, että onkohän hän päissään?

Taulukauppiaat on ehdolla jos johonkin, mutta miksi sitä ei ole saanut edes nähdä??? Viime vuonna oli palkoinnoilla myös pari sellaista leffaa, mistä ei ollut kuullut mitään. Kun jälkeen päin sain toisen niistä katottavaksi, se oli niin kamala, että jäi miettimään, kenelle se oli tehty ja minkä kumman takia niin hirveä elokuva piti palkita??? Se elokuva oli Muukalainen.

Minusta tuntuu aika vahvasti siltä, että ihan itseäni säästääkseni, taidan jättää koko Jussi-Gaalan tänä vuonna katsomatta. Pidän omat Jussi-Gaalani :) ja kerron tulokset seuraavalla kerralla...

Valloittava Vares!

Kävin tänään katsomassa elokuvan Vares ja Pahan suudelma. Olin mukana alusta loppuun asti ja kyllä kannatti käydä, sillä vastinetta sai koko rahan edestä.
Antti Reini toimii Vareksena niin lupsakkaasti, että yhtään en jäänyt kaipaamaan Juha Veijosta, joka ei ollut huono hänkään.
Elokuva oli tehty nautittavaksi ja huolimatta siitä, että oli murhia, niin se ei ahdistanut. Kuvaukset olivat enimmäkseen päivällä ja Turku näyttäytyi niin komeana.
Näyttelijäsuoritukset olivat loistavia. Jos Antti Reini veti osansa mallikkaasti, niin pidin Jasper Pääkkösen esittämästä Kyypakkauksestakin.

Kiva pikkujuttu oli elokuvassa se, että itse kirjailija Reijo Mäki oli myös "roolissa". En kerro missä, sen jokainen saa itse käydä katsomassa.

Sellaisen fiban huomasin, että kun Kyy oli putkassa, niin sillä oli ihan mustat hiukset ja kun hetken kuluttua ulkona, niin hiukset olivat ruskeat ;)

Monte Criston kreivi

Minusta ainoa ja oikea Monte Criston kreivi on Gérard Depardieu. Olen nähnyt sen pitkän sarjan monta kertaa, enkä ikinä kyllästy siihen. Kirjan luin jo 1980-luvulla, ollessani Bulgariassa. Vaikka en olekkaan kovin ihastunut seikkailu- ja kostokertomuksiin, niin Monte Cristossa on jotain niin kiehtovaa.

Monte Criston kreivi eli Edmond Dantès on valloittava ja hänen rakastettunsa Mercedes Herrera, jota näyttelee Ornella Muti niin kaunis. Aikoinaan entisen mieheni(ulkolainen) lempinäyttelijä.

Sarjassa on 8 osaa ja sen voi aivan hyvin katsoa kaikki kerrallaan. Onneksi sitä saa kerran vuodessa nähdä. Aina on jotain, mitä ei muista ja parhaat kohdat haluaakin nähdä aina uudestaan ja uudestaan.

Tässä näyte!