HAMLET

Oli teatteri-ilta! Tällä kertaa menin kaupungintalolle, missä en ole koskaan ennen nähnyt teatteria. Nyt näin ja en ihan mitä tahansa teatteria, vaan siellä oli Hamlet! Ja millanen Hamlet, uuh, aivan huikea! Minä, joka en juuri ymmärrä mistään hienoista klassikoista yhtään mitään, niin tämä ikivanha näytelmä avautui minulle kuin olisin ollut fiksumpikin.

Näytelmä oli niin mahtava, että siitä todella nautti alusta loppuun asti. Tarina oli mahtava ja se miten se tarjoiltiin, oli niin loistava kattaus, että voi vain olla olla itteensä tyytyväinen, että tulipas lähdettyä.

Mikko Bredenberg on sellanen Hamlet, mikä syöpyy varmaan iäksi mieliin. Sitä vaan ihaili kaiken matkaa, ihmetteli, miten sitä joku kykeneekin olemaan niin hyvä? Suorastaan ihanan hullu! Monta kertaa mietin, miksi hän ei sekoa sanoissaan, sillä Shakespearen teksti ei ole niitä helpoimpia joskin on aivan uskomatonta tulitusta.

Elina Ylisuvanto Ofeliana oli koskettava. Hän oli niin kaunis ja kun hän murtui, sitä melkein meni hänen mukanaan. Siinä vaiheessa oli jo vihainen Hamletille.

Ilkka Hämäläinen oli monessa roolissa. Voi Ilkka, miten taitava ja muuntautumiskykyinen oletkaan! On aina ilo seurata kuinkä näyttelijä pystyy venymään moneen rooliin.

Kouvolan teatteri oli jälleen kerran pannut parastaan! Rakentanut aivan uskomattoman näyttämön kaupungintalolle(jo se on nähtävä) ja miten se toimi, wau! Kaikki näyttelijät olivat niin mahtavia!
Eturivin paikalta katselin puvustusta, mikä oli Niina Pasasen käsialaa. Jokaisen sauman näki ja sitä sukkahousujen määrää(miehillä)... Väkisinkin kerkesin miettiä, miten kankaat ovat valittu ja kuinka kauan on mennyt aikaa, kun on saatu niistä valmista.

Minä todella toivon, että mahdollisimman monet ehtisivät nähdä tämän upean näytelmän, joka on täynnä kaikkea, mikä tihkuu rakkautta, valtaa ja petoksia.

Kuvat: Marja Seppälä

Vares - Nuoruustango

Pääsiäisen päätteeksi Varesta, oikein teatteriversio. Vares oli erittäin hyvä syy nousta sohvan uumenista pystyasentoon. Ilmoitin herra 12v:lle, että olen valinnut hänet seuralaisekseni ja sitten menoksi. Anjalankosken teatteriin, mars. Meinasi tulla hoppu, kun rantatien kautta ajettaessa näkyi joutsenia... Kun pääsimme perille, huomasimme, kuinka moni muu oli ajatellut samalla lailla ja noussut Vareksen takia sieltä sohvasta. Pikkasen jänskätti herra 12v:n puolesta, kun siellä luki, että K-15.
Teatteri tuli täyteen, ihan jokainen penkki sai täytettä.

Esitys pääsi heti vauhtiin ja sitä piisasi ihan loppumetreille asti. Porukkaa oli aika paljon ja silti joitakin oli siunattu useammalla roolilla. Vares oli jo edellisestä esityksestä tuttu Panu Pilli. Sillä mentiin. Kiva rooli oli Orkku, jota esitti Minna Sipinen. Kuvassa on meneillään "Orkku-terapia".

Nuoruustangossa ei juuri tangoa tanssita, mutta Vareksen nuoruuden ystävistä on kyse. Yksi heistä on Emilia(Piitu Himanen), joka ei jätä Jussi Varesta rauhaan, vaan tunkee uniinkin. Kunnes erään kerran Emilia osuu kohdalle ja hurja soppa alkaa kuplia.
Laittomia aseita tarvitaan ja niitä toimittaa Vattumäki(Antero Raanoja), joka oli niin hyvä, etten millään meinanut käsittää kuka häntä esitti. Hah, hauska!
Hullunhauska parivaljakko oli Alpakka(Minna Sipinen) ja Pata-ässä(Ari Kelin).
Kun Vares auttaa Kyypakkausta(Timo Kurittu) ja joutuu nastan naisen luokse, se on Asta(Marika Vuori), topakka täti.
Kuten yleensä kaikki Varekset, juoni on aika sekava, mutta tyypit ja kohtaukset hyviä. Tämäkin esitys kantaa juuri loistavien kohtauksien vuoksi ja kaikkien niitä tekevien hauskojen tyyppien takia.

Kaikkia rooleja ei mitenkään viitsi luetella, mutta on pakko vielä mainita pari naisten tulkitsemaa miesroolia. Paniikkinappula(Jaana Kurittu), joka oli ihan hervoton ja Viitapiru(Ritva Muhonen) oli niin hurja!

Minusta tässä oli ihailtavaa teatterin tekemistä isolla porukalla. Jopa herra 12v oli ihan mukana kaiken aikaa. Kyllä kannatti käydä katsomassa.

Kuvat: Teresa Nurmioja

Rouva Presidentti

Minulla oli sovittu tapaaminen Rouva Presidentin kanssa. Paikka oli Studio123 ja aika(tarkka) tiistaina klo 18:25. Ihan protokollan mukaan ei menty, sillä en riisunut takkiani, minua ei kätelty enkä saanut drinksua. Menin istumaan popparipänikän kanssa, otin tosi rennon asennon ja nautin. Siis paras tapa minulle tavata Rouva Presidentti, sillä olisi aivan kamalaa, jos olisi joutunut joskus tapaamaan ihan sillai oikeesti. Nyt ei tarvinut miettiä, osaako käyttäytyä.

Rouva Presidentti oli erittäin hyvä elokuva, kertomus meidän rouva presidentistä, joka ei ole enää virassa. Tarja Halonen kuvattiin niin eloisasti, niin kivasti, että olin ihan myyty. Näinkö huumorintajuinen ja ihanan presidentti meillä oli?

Kuvausryhmä seurasi Rouva Presidentin elämää ja se oli todella mielenkiintoista. Se, miten Tarja Halonen oli aina ajan hermolla, homma hoidossa ja huumorilla. Hänen aina hymyilevä olemus oli jotenkin vaan niin valloittava, että elokuvan loputtua jäin miettimään, että olisipa hän ollut vielä meidän presidentti ja onhan hän....