Munaako herra ministeri

Heinolan kesäteatterissa nähtiin hauskaa farssia Ray Cooneyn tyyliin. Ovista ja tällä kertaa myös ikkunoista mentiin, kuljettiin tämän tästä. Aina oli joku menossa tai tulossa. Vauhti oli melkoinen, mutta kiitettävän hupaisa.

Teatteri oli loppuunmyyty! Liekö syynä aivan upea kesäinen ilma, vai nimekkäät näyttelijät. Tosin ilma ei ole este, sillä Heinolan kesäteatteri on katettu ja siksi huoleton paikka niin yleisön kuin esiintyjienkin kannalta.
Lavastus oli huikea ja niin jotenkin ammattimainen ja teknisesti toimiva.

Munaako herra ministeri oli kivasti muokattu ajankohtaiseksi eli vaikka alkuperäinen kässäri on siis Ray Cooneyn, niin osansa saivat niin Katainen kuin Urpilainenkin(liekö ministerit itse käyneet näytelmää nauramassa).
Elinkeino(keinoelin)ministeri on juuri saapunut hotellihuoneeseensa, aikomuksenaan viettää siellä rattoisa hetki rakastajattarensa kanssa. Oikeasti hänen tulisi olla eduskunnan kyselytunnilla... Kaikki näyttää aika kivalle, kunnes - ruumis roikkuu ikkunalaudalla! Siitä se farssi alkaa ja mitä enemmän soppaa hämmennetään, sen sekavammaksi se käy. Ihmisiä tulee ja menee ja kuka on kukin ja kenenkin veli tai sisko, niin siinä onkin ymmärrys tiukilla. Kertakaikkiaan se oli niin hauskaa!

Puntti Valtonen oli se ministeri, hah, ja millainen, ihan huippu! Hänen avustajanaan toikkaroi  Risto Kaskilahti mahtavine kulmakarvoineen ja sai huvittuneisuutta osakseen, vaikka ei olisi sanonut sanaakaan. Helena Vierikko veti ansiokkaasti ministerin rakastajattaren roolia.  Jaakko Saariluoma toimi hotellin johtajana ja tuli paikalle aina kun vaan oli jotain väärin käsitettävää. Krisse Salminen oli venäläinen hotellisiivooja, joka oli aina niin "kovasti paholainen"... Antti Litja toimi tarjoilijana, joka auliisti tomitti erinäisiä lisähommia, pientä korvausta vastaan. Jaana Saarinen oli ministerin vaimo, joka tupsahti paikalle, vaikka ei olisi pitänyt. Samoin teki neiti Forss, jota näytteli Sari Puumalainen. Myös Renni, ministerin rakastajattaren avomies pelmahti paikalle ja hän oli Jussi Lampi, joka aina "pelästyttää" minut koikkelehtimalla paikalle. Vielä olisi Riipinen, salapoliisi, jolla oli ihan kiva rooli, kun ei juuri tarvinut alussa mitään haastella ja hänen osaansa veti Antti Lang.

Olipas kiva esitys!

Maamiehen vaimolaari

Jaalassa saatiin nauraa hersyvästi, kun siellä esitettiin Maamiehen vaimolaari. Teksti on Tuija Pitkäsen ja se oli todella "jaalalainen"!

Poikamiehille olisi saatava eukot ja mikäs sen parempi konsti, kuin tietokoneella haetut kumppanit. Maamiehen tietolaari hoitaa hommat ja niin on jatkoon selvinneet kolme ehdokasta, Jaalasta!

Ei muuta kuin vaimoehdokkaita odottelemaan, vaan meneekö kaikki mallillaan? Ei, sillä hiukan petetyt postineidit sekoittavat hiukan pakkaa ja niin on pelissä ihan uudet sävelet. Aija Kajama-Nikula ja Auli Kallio olivat todella rempsakkaita postineitejä.

Yksi vaimoehdokas on Anni Potronen(Anne Sorvali) joka haasteli osansa tosi reippaaseen karjalaiseen tyyliin.

Kaikkien sekaannuksien jälkeen alkaa tilanteet pikkuhiljaa lutviutua ja lopussa yks sun toinen on saanut omansa.
Hauska kesäteatterinäytelmä, mistä jäi oikein hyvä mieli!

Roskisprinssi

Kun Roskisprinssi tuli elokuviin, se jäi minulta katsomatta ja kyllä harmitti. Vasta nyt, vuotta myöhemmin se elokuva osui käsiini, DVD-versiona. Erheellisesti kuvittelin katsovani sen kotona asuvan nuorisoni kanssa, mutta sainkin katsella sitä ihan yksin! Ei paha, sillä se oli ihana elokuva!

Nuori Jed ei halua toteuttaa vanhempien unelmia vaan ottaa ja lähtee. Joutuu itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin, missä asuu aluksi teltassa. Kun rahat loppuvat, Jed hakee töitä ja niitä ei oli valittavissa, on otettava mitä saa. Ensin lehden jakajana ja sitten roskakuskina.
Käsittääkseni leffassa noudatetaan kirjan aikaa eli 90-lukua, koska on vielä lankapuhelimet käytössä. Elokuva on siis Tuija Lehtisen kirjan pohjalta tehty.

Nuoria upeita näyttelijöitä oli ilo katsoa. Pidin tavattomasti Jedin(Jon-Jon Geitel) ja Lulun(Pihla Maalismaa) särmikkäästä suhteesta. Veera, alkoholiin menevä leskirouva oli myös varsin liikuttava persoona. Kaiken kaikkiaan luulin aluksi, että tulossa on jotain lällyä, mutta ei sinne päinkään.

"Toteuttamalla muiden unelmia menettää omansa."

Calamari union

Otin pestiä Calamari Unioniin, puun alle kahvioon. Kannatti.

Näin Frankin! Siis, miten niitä riittikin. Katsoi mihin tahansa, aina näki Frankin. Yhtään ei haitannut, vaikka Frank kuoli, aina tuli uusi. Frank ja Frank ja ne kaikki Frankit jättävät Voikkaan ja lähtevät kohti parempaa maailmaa - Myllykoskelle. Autolla, pyörillä, kärryillä, kävellen...

Kaurismäen tyyli on niin hyvin mukana, vähäeleisyys viehättää. Paikallisuus ui niin nahkoihin, että se mikä tulee lähelle, naurattaa.

Lavastus on ihanan karua, mutta hemmetin toimivaa, kaikella vaan on tarkoituksensa.

Musa on ihan huikeaa! Juulia Rihu muusikon roolissa on mahtava ja saksofoni soi. Biisit ovat niin soivia ja Frankit esittävät ne frankimaiseen tyyliin!

Matka alkaa ja sujuu miten sujuu. Pääseekö kukaan Frank Myllykoskelle, paremman elämän toivossa, hah, se on ihan pakko nähdä!

Unelma onnesta

Unelma onnesta täyttyi kun pääsi Korvenkylän katsomoon nauttimaan huikeasta unelmasta - se oli onnea se!

Voi pojat, mitä poikia! Kolme kaverusta toi niin elävästi silmiin ja korviin ja ah, mieleen sen kasariajan. Kaikkine tuttuine biiseineen ja tapahtumineen, jotka luuli jo melkein unohtaneensa.

Unelma onnesta on mahtava esitys siitä, mihin elämä meitä kuljettaa, jos ylipäätään kuljettaa. Mitä meistä tulee kun nuoruus jää ja aikuisuus tulee. Teksti ja lukuisat siinä esitetyt biisit rimmasivat niin hyvin yhteen, että se oli suurta nautintoa.

On jo tunnettua, että Korvenkylässä ei tarvitse pettyä. Siellä on aina niin hyvä porukka, joka osaa asiansa. Näytteleminen on luontevaa ja laulaminen loistavaa. Mikä meno, mikä meininki. Kaikki toimii. Auto ja mopo ja se jumalattoman iso mikäsenytolikaan-kone!

Tommi Tainio veti Penan roolin niin täysillä,että kyllä, sitä ihan eli mukana. Sami Viitalo(Make) lauloi taas niin, että ihan sydän läpätti, etenkin Armin roolissa!

Kyösti Vuorela(Rauno) on varmasti kumia. Miten sitä voi olla niin monissa asennoissa tai tietysti voi, mutta... Pyörän päälle hyppääminenkin sai miettimään, oliko monta kertaa mennyt ohi? Olin vaikuttunut, moni nuorempi ei taipuisi, ei hyppisi sillä lailla. Niin, ja mikä Danny!

Kaisa Pakkanen(Lissu) lauloi jälleen itsensä yleisöön. Sen oikein tunsi, kuinka kaikki olivat aivan tärppänä.

Kaikki olivat mahtavia! Minusta on aina upeata, kun mukana on lapsia, jotka niin reippaasti vetävät omat osuutensa. Jonain päivänä he esittävät aikuisia!

En kerro yhtään enempää, sillä soisin mieluusti, että tämän esityksen voisi kaikki nähdä! Minusta tuntuu, että saatan mennä uudestaan....

Kuvat: Kari Huusari