Juoppohullun päiväkirja

Joulukuun alussa minua lykästi ja pääsin katsomaan Juoppohullun päiväkirja-leffan ennakkoon Kino123:ssa. Minuun elokuva teki sellaisen vaikutuksen, että kävinpä katsomassa sen uudestaan Savonlinnassa. Niin, ja kaikkihan tietävät että Juoppohullun päiväkirja on Juha Vuorisen päästä (ja sielusta).

Yhtään arvostelua en lukenut, kuten en yleensäkään, onneksi. En nimittäin ollenkaan ymmärrä, miksi arvostelut ovat lähes poikkeuksetta teilaavia???

Miksi tykkäsin Juoppuhullun Päiväkirjasta oli se, että se ei todellakaan ihannoinut ryyppäämistä, niin kuin moni voi erheellisesti olettaa. Se ei kerro ollenkaan siitä, kuinka joskus otetaan känni ja saadaan siitä pikkudarra. Se menee sinne syvälle, missä alkoholista tulee se hallitseva elementti, niin että mikään muu ei ole enään mitään. Miten ihmisestä tulee ihan eläin, kun se vaan juo aivonsa pihalle. Alkoholi hallitsee ihmistä ja silloin ollaan todella liemessä.

Jos sen näkeminen tuntuu vastenmieliseltä, se on hyvä. Uskoisin, että se on tarkoituskin. Nimenomaan se, ettei leffan jälkeen tee mieli lähteä vetämään nakit silmille. Elokuva ei kuitenkaan saarnaa ja sen tragikoomisuus on minusta erittäin onnistunutta.

Näyttelijävalinnat ovat huikeita. Varsinaisia staroja ovat vain Joonas Saartamo Juha Berginä ja Krista Kosonen Tiinana. Ohjaaja Lauri Maijalan vanhemmat vilahtavat pikkurooleissa. Joonas Saartamo tekee raskaan roolin, sillä tuskin se oli mitään hupia, esittää jumalaista darraa ja niin kännissä olevaa, että näkee mitä sattuu. Miksi Krista Kososella oli niin kamalat hampaat? Voi jessus, Tiina oli entinen juoppo! Olisi se ollut varsin uskottava, jos olisi ollut roolissaan Krista Kososen näköinen...
Kristian ja Mikael olivat ihanan kamalia. Juuri niinkuin olettaa saattoikin. Eli, kaiken kaikkiaan mahtavat näyttelijäsuoritukset. Sitäpaitsi, Kristiania esittävällä Santtu Karvosella oli kauniin siniset silmät ja Mikaelin roolista suoriutuneella Johannes Holopaisella upea ääni.

Jos elokuva ei auennut ekalla kerralla, kannattaa ottaa revanssi. Sillä, vaikka minua nauratti välillä, niin kyllä tämä leffa meni syvälle ja puhutteli, enkä varmasti ole ainoa. Tiedän monia, jotka tietävät, mistä tässä elokuvassa ihan oikeasti oli kysymys.

Pelko ja Rakkaus

Taas tuli käytyä...no ei se ollut kuin toinen kerta tänä syksynä. Ens mie kävin Lappeenrannassa ja nyt viimeeksi viel Lahdessa. Ovat sillai mukavan ajomatkan päässä, nämä paikat, niin jaksaa YÖn perään lähteä.
Tämänvuotinen kiertue on ollut Pelko ja Rakkaus. 

Lappeenrannassa en ihan päässyt kärryille uusista biiseistä, mutta toisella kerralla alkoi jo maistua tutummalle, etenkin Syyt syntyjen oli varsin vetävä(tuttu Syksyn Sävelestä).

Molemmilla kerroilla Juki veti neljä biisiä! Wuh! Aikamoista hellimistä, jota jo siellä Lahdessa osasin odottaa. Melkonen veto antaa Jukin laulaa niin ja pari ei-Yön biisiäkin, kuten Kasevan Tyhjää ja Neon2:n Ei yksinäinen unta saa. Parin biisin aikana Juki luovuttaa bassonsa Latomaalle ja vain laulaa... Nam! Kauneinta päällä maan-biisi on kauneinta päällä maan!

Lahdessa keikka alkoi klo 19:00 ja loppui pikkasen ennen kymmentä, että oikein hyvän annoksen sain!
Siihen kimaraan saatiin sitten kuulla Ollin esittämä joululaulu, mikä tulee vasta vuoden päästä julkaistavalle joululevylle(hidasta), no onpahan siis tiedossa jo jotain ensi joulustakin!

Sali oli täynnä ja meni oli aika lailla lämmin, huolimatta siitä, että oli istumatilaisuus(olisi mieli vähän tehnyt nousta ja ...)

Läskisoosista loppusointuihin

- lauluja ja tarinaa Lavista. Totta ja tarua Veikosta ja Sylvistä.

Niin, tuli taas se hetki, kun oli vaan pakko päästä teatteriin! Paikka oli Anjalankosken teatteri Mylsässä. Siellä esitettiin Lavia, Veikko Lavia. Loistavaa!

Esitys pyörähti heti käyntiin ja elävä orkka tahditti niin hyvin, että heti alkoi jalka vippasemaan. Vanhat tutut rallit tulivat niin lähelle. Välillä orkan pojista noustiin esittämään pientä rooliakin.

Oli vanha Veikko(Antero Raanoja) ja Sylvi(Jaana Kurittu) ja sitten oli se nuorempi Veikko ja Sylvi. Jotenkin viehätyin siitä nuoresta parista. Nuori Veikko(Anton Pilli) vaan oli tosi hyvä, lauloikin ihan kiitettävästi, niin että vaikutti ihan Vepalta. Nuori Sylvi(Minna Sipinen) kun alkoi laulaa, niin ihan väkisin nous vedet silmiin. Jotenkin se vaan osu johonkin herkkään kohtaan.

Biisit olivat mahtavia, mutta ihan ylitse muiden nousi Serenadi hetekalle. Koko porukka sitä rallia rallatti ja koreografia oli huikea. Mie niin tykkäsin, samalla kun muistin, miten "kiva" sänky oli heteka. (kotimatkalla kerroin siitä pojalleni, joka ei ole tuttavuutta hetekan kanssa tehnyt)

Antti Lillman esitti Veikon ystävää ja sotilasta, mutta myös Juicea ja heti niin uskottavasti, että Marilyn upposi kuin veitsi .... Juicekin olisi ollut ihan muroina.

Aika riensi ihan liian nopeasti ja olisihan siitä kauemminkin nauttinut. Ihan oikeesti, tämä näytelmä oli kiva. Miulla meinaan oli pian 13v poikani mukana ja yhtään ei kakistellut. Myö sit lovetettiin Lavia!

Kuvat: Mikko Hovi