Perheistä parhain

Olipa ilta, kun tyttäreni laittoi viestiä ja kysyi mahdollisuutta lähteä kanssani teatteriin! Oho! Oli heti tartuttava tilanteeseen ja niin me istuttiin iltaa Kouvolan teatterissa, missä meni Perheistä parhain. Olihan se mentävä kattomaan, onko viel parempi perhe ku meillä :)

Noh, perheitä oli kaksi. Vuoristot(Hannele Laaksonen ja Ilmo Ranne) ja Kapulaiset(Maija Sydänmaanlakka ja Raimo Räty), jotka olivat naapuruksia ja rouvat vielä sisaruksia. Alkuasetelma on siis varsin herkullinen.

Ihan vaan näiden kesken ei kuitenkaan pelleillä, vaan mukaan tulee herra Kapulaisen nuoruuden harhalaukaus(Satu Taalikainen) ja hänen tyttärensä Juuli(Heljä Heikkinen). Lisäksi on Vuoristojen lähes tuomariksi valmistunut poika Roope(Jose Viitala). "Sokerina" on erittäin reipashenkinen naapuri ja Juulin terapeutti(Veli-Matti Karen).

Juttu etenee hyvin ja asiaa tulee tuutin täydeltä. Tilanteet ovat niin korneja, että panevat naurattamaan. Niin, että oikein kiva, kun kerrotaan meistä, suomalaisista perheistä, huh! Onneksi sitä kuitenkin voi yleisössä huokailla, että ei me nyt ihan tollai, joten menee vähän tirkistelyn piikkiin, kun silmä kovana seurattiin, miten muilla käyttäydytään. Hyvää replikointia ja kivasti oli paikallisuus huomioitu. Niin ja kyllä se ajatuksiakin herätti!

Lavastus oli mahtava! Pyörivää näyttämöä käytettiin todalla hyvin hyödyksi, joten näimme äkkiä aina mitä seinän takana tapahtui.

Kuvat: Marja Seppälä

Vadelmavenepakolainen Kuusankoskella!

Miika Nousiaisen saman nimiseen kirjaan perustuva näytelmä on herkullista katsottavaa. Huolimatta siitä, että olin nähnyt jo aiemmin kyseisen esityksen KOM-teatterin esityksenä, niin se ei haitannu, ei vähimmässäkään määrin, sillä Kuusankosken teatterissa esitys oli niin huikea!

Mikko Virtanen(Joni Tuisku) on suomalainen mies, joka on hurahtanut ruotsiin, siis kyllä, ihan hurahtanut, sillä niin hauskaa se on, kun mies vaan tykkää Ruotsista ja ruotsista, ruotsalaisuudesta ja ruotsalaisista. Tarina siis lähtee siitä, jatkuu siitä ja loppuu siihen.

Näytelmän edetessä Mikko Virtanen muuttaa Ruotsiin, muuttuu ruotsalaiseksi Mikaeliksi ja siitähän mukava ruotsalainen, ajoittain makea, soppa syntyy. Hän vaikuttaa toisinaan jopa ihan täyspäiseltä, heh. Videokuvaa saatiin siitä kun oikea Mikael katoaa ja uusi syntyy.

Kaikissa muissa rooleissa, joita riitti, loikkivat Jari Lukkari, Minna Ollikainen, Linda Salmi ja Jatta Salo. Melkoista menoa, kun ei koskaan tiedä kuka tulee lavalle ja missä roolissa, mutta hemmetin hienoa, jättebra!

Silti, tämä kannatti nähdä jo senkin takia, että pitkästä aikaa sai nähdä Joni Tuiskun lavalla, sillä siinä se on lahjakkuus kohillaan.

Tämä kissa kehräsi kuin olisi saanut lautasellisen lämmintä(ruotsalaista) maitoa, hhrrr...

Kouvolan Sanomien arvostelu täällä!

Kuutamojuhla

Kuutamolla kannatti mennä KUUTAMOJUHLAan, Mikä?teatterille. Marjatta Cronvallin käsikirjoittama ja Heidi Koskisen ohjaama näytelmä oli niin tiukkaa tavaraa, että kuutamolla ei tarvinut olla kertaakaan.

Ollaan kesähuvilalla, jonne huvilanomistaja Salli(Aija Kajama) on kutsunut perheensä. Perhe käsittää kaksi tytärtä, Leenan(Milla Raunio) ja Saaran(Sirpa Serovuo), ex-miehen Heikin(Joonas Kilpeläinen) ja hänen uuden vaimonsa Pirren(Mira Helli). Lopulta paikalle saapuu myös Henri(Janne Järvisalo),joka tulee paikalle Leenan kutsumana, koska Henri on hänen uusi rakas. Paljastuu sitten kaikkea muutakin.... *tirsk*

Kun kaikki ovat olleet paikalla jo ties kuin kauan, niin Salli vaan puuttuu! Missä on tyttärien äiti? Ettei vaan olisi mitään ikävää tapahtunut, kun äiti on ollut hoidossakin. Kun odotellaan Sallia, niin kerkeää tapahtua jos vaikka mitä. Suurinpiirtein kaikki on toistensa kurkussa! Jokainen havittelee ajatusta, että kuka saa sen Kesäniemen tai mitä sille voisi tehdä ja kuinka kukin laittaisi sen tuottamaan.

Kun Salli vihdoinkin saapuu paikalle, hän ei tule yksin vaan hänellä on seuralainen, Jaakko(Tuure Forsström). Salli on elämänsä kunnossa ja pian hän paljastaa, että on myynyt Kesäniemen ja kenelle, niin Jaakolle!

Se, kuka taitaa olla ihan tasapainoisin, on lopulta Salli! Jaakko, joka muuten on erityisen koominen hahmo, laittaa lopulta kaikki tanssimaan oman pill... raippansa mukaan.

Kuutamojuhla on alusta loppuun ihan huikeaa tulitusta, nautittavaa teatteria alusta loppuun asti. Se on paitsi hauska, niin tuo hyvin esiin sen, miten mielenterveyspotilaat noin niin ku yleensä käsitetään. Eikä sovi unohtaa, että kyseessä oli harrastajateatterilaiset ja jokainen, ihan jokainen suoriutui roolistaan loistavasti!

Hulvaton Hotelli

Kaikkien Isänpäiväjuhlien välis me lähdimme teatterii, Anjalankosken teatterii. Onneks olimme varanneet liput etukätee, sillä sen verra ol liikehdintää siel, sillä jos iha oikein käsitin, nii joka paikas istu joku. Aika hulvatonta, heti kättelys.

Asetuimme eturivii, nii ku yleesä ja sitte se alko. Jo heti ensireploist mie tajusin jotai(siis vasta silloi?), että mie oon nähny tän!!!! Nimi ku hämäs sen verran, onneks. Mie kesäl kerran Heinolas, siel mie näin tän samaisen näytelmän, mut haittaakse, ei! Tiesin siis kupletin juonen, mut heittäydyin mukaan nii ku en ois mitää tienny.

Niin, ja on pakko kertoa heti alkuvirreksi, että vaikka Heinolassa näin ammattinäyttelijöitä, niin yhtään, siis korostan sanaa yhtään, eivät kalvenneet nämä hulvattomat harrastajanäyttelijät! Olin ihan myyty, sillä itse asiassa, ihan käsi sydämellä, minun on kerrottava, että tämä Anjalankosken teatteri taisi olla jopa hitusen parempi!

Farssi mikä farssi, sitä ei voi oikein lyhyesti ja ytimekkäästi selostaa, sillä niiiiin paljon tapahtui kaikkea. Ministeri(Timo Hopponen) saapuu hotelliin rakastajattarensa(Minna Sipinen) kanssa ja sitten se meno alkaa. Melko pian löytyy ruumis(Arto Karnaattu) ikkunan välistä! Ikkuna onkin se yleisin kulkuväylä tässä näytelmässä. Ruumiista tulee ongelma ja apuun on saatava ministerin sihteeri(Jukka Tiitola).

Kaikki tapahtuu ministerin sviitissä, missä tämän tästä poikkeaa niin hotellin johtaja(Antti Lillman) kuin tarjoilijakin(Antero Raanoja). Erityisesti tarjoilijan osa on mieletön, joka repla herättää hilpeyttä.

Selkkauksia sattuu ja jos ministeri on naisten mies, niin sellainen alkaa kehkeytyä pian sihteeristäkin, joka joutuu esittämään jos vaikka mitä, ihan vaan peittääkseen jotain, mikä ei saa paljastua. Ministerin vaimokin pelmahtaa paikalle ja sihteerin äidin hoitaja, niin ja rakastajattaren aviomies, siivoojakin yrittää käydä. Ovissa ja ikkunoissa alkaa olla ruuhkaa.

Kaiken kaikkiaan, näytelmä on hauska ja harmiton! Silti, ihailen aina sitä, minkä työn takana se on, että osataan ihmisiä hauskuuttaa. Tämä on juuri oikea tapa tuottaa ihmiselle iloa marraskuun pimeydessä!

Nyt vaan kaikki nauttimaan hulvattomasta farssista!

Kuvat: Sirpa Siik

Leijonasydän

Oli tullut se ilta kohille, että on päästävä elokuviin! Lapset kyytiin ja menoksi kohti Studio 123 ja siellä meille tarjottiin elokuva Leijonasydän! Herra 13v kuiskasi minulle, että kuinkahan käy, ku leffa on K16.... Olin, että no ei kuinkaa, ku äire on mukana.

Justjoo! Elokuvan ensi metreillä harrastettiin seksiä siihen malliin, että hiukan kiusaannuin, sen herra 13v:n puolesta, joka ei tuntunut olevan moksiskaan. Sehän oli pelkkää kauneutta, kun taas se, miten elokuvassa mätkittiin turpaan, niin se oli kamalaa. Mietin useaan kertaan, että oliko se kaikki tarpeellista ja jos oli, niin oliko ihan pakko näyttää sitä niin paljon?

Muutenhan elokuva oli ihana! Pidin tavattomasti pääosan esittäjästä Peter Franzenista, joka oli Teppo, uusnatsi. Hurja poika, mutta jonka sisällä kuitenkin sykki lämmin sydän. Teppo tapasi Sarin(Laura Birn), rakastui saman tien, oujee, mikä lovestoory! Sarilla on kuitenkin poika, Ramu(Yusufa Sidibeh) joka on musta.... Ups! Juuri Tepon ja Ramun välit ja niiden kehittyminen on herkullista seurattavaa.

Ramun isäkin(Jani Toivola) piipahtelee kylässä ja on heti niin supliikki kaveri, että sai oitis miun sympatiat!

Tepolla on kuitenkin kaikki ne omat (kamalat) kaverit, ihan kamalia. Veli, Harri(Jasper Pääkkönen) oli ihan hirveä, mutta miten veti roolinsa, se katse, leukapielien kiristely ja olemus, oli niin uhkaavaa, että juoksisin karkuun Heti!

Tilanteet kehittyy ja välillä miettii, että ei ole ulospääsyä, mutta kyllä kaikki järjestyy, vaikka paikka paikoin piilouduin, laitoin silmät kiinni.

Ihan katsottava elokuva, juu on, koska kaikkihan sen ovat jo nähneet!