Nainen joka halusi pyörtyä

Olinpa Kuusankosken teatterissa katsomassa naisten teatteria(Jokiteatteri), erittäin hyvässä naisseurassa. Nainen joka halusi pyörtyä oli erittäin hyvä, nopea ja jossain määrin puhutteleva, pääasiassa Ilmo Ranteen ohjaama näytelmä.
Mietin kovasti, miten osaan ottaa vastaan sen mitä tulee, mutta keräsin itteni kasaan ja päätin, että nyt verhot kiinni kaikelle muulle ja sielu ja mieli avoimena vain sille mitä näkee ja kuulee...
Kyllä kannatti!

Kolme upeaa naista(Petra  Lehmusmetsä, Maija Raikamo, Minna Sipinen) ravisteli, mietitytti ja välillä naurattikin, sillä naiseutta tuli niin estraadin täydeltä ja sellasella tempolla, että välillä melkein haukkoi henkeä. Nuoresta uhoavasta tytöstä vähän sillai niin ku vanhempaan naiseenkin, koko retki!

No hyvä, oli siellä Juhakin(Simo Helkala)! Voi hitto, montakin Juhaa... Tämä naiseuden kaari, kaikessa suorasukaisuudessaan, mikä ei voi loukata ketään, on nautittavaa elämystä ennen kaikkea naisille, mutta myös miehille, rohkeille miehille.

Tarttee nähä tää !

Kuvat: Jenni Rautiainen

Aina oon veljeä toivonu ja Puluboin ja Ponin näytelmä

Uusi Teatteri Utti esitti näytelmän Aina oon veljeä toivonut.

Anjalankosken teatterissa nähtiin Puluboin ja Ponin näytelmä.

Olen pahoillani, etten nyt kykene näistä kahdesta näkemistäni näytelmistä oikein kertomaan mitään. Syy on omassa elämässä. Mutta - olen iloinen, että menin, että näin nämäkin, hyvät näytelmät, vaikka en ihan entiseen tyyliini osanut eläytyä, en niin syvästi keskittyä. Silti oli lohduttavaa, että oman surun keskellä, näkee sen näyttämötyön, jokaisen eleen ja liikeen, ne kaikki kertovat jatkumisesta, elämästä, ilosta ja riemusta...