Tähtitaivas

Kun ulkona oli pimeää, kosteaa ja kylmää, oli aivan ihanaa mennä Voima-teatteriin. Sinne valoon ja lämpöön, missä aukeni koko Tähtitaivas!

Pilke silmäkulmassa tehty katsaus iskelmätaivaan tähtiin oli niin kaunis, hauska ja koskettava. Taivas aukeni ensin Harmony Sisters'n Kodin kynttilät-laululla. Voiko kukaan keski-ikäinen(tai vanhempi) olla sitä muistamatta. Minulle se toi heti mieleen lapsuuden hetkiä...

Saatiin kuulla Laila Kinnusta ja Olavi Virtaa aina Jukka Poikaan asti. Kaikki biisit antoivat jotain, muistoja, hyvää mieltä, naurua ja ihmetystä. Siis miten hyvin neljä ihmistä vetivät reilun tunnin pituisen shown.

Virve Mattila vaihtui Laila Kinnusesta Jenni Vartiaiseen ja lähes kaikkeen siitä väliltä. Virven ääni on tumma ja jotenkin sellainen aikuisen kannattava.

Janne Outinen oli niin omimmillaan Bädding- ja Irwin-osuuksissa. Hyvin luontui Tapani Kansa ja Jukka Poikakin. Vauhtia piisasi.

Simo-Pekka Patrikainen oli itse armoitettu maestro Olavi Virta ja niin paljon muuta... Danny ja Armi -esitys sujui Salla Mattilan ollessa Armina. Niin ja Simo-Pekka - olen aina niin pitänyt Jari Sillanpäästä :)

Salla Mattilan ääni oli hivelevän puhdas, kaikessa loistokkuudessaan ihanan tyttömäinen, mitä ihan haltioituneena kuunteli, että kuinka se niin kaunis ääni vaan kantoi.

Musiikki liikuttaa ja koskettaa. Kun sitä nauttii näkemästään ja kuulemastaan niin, että välillä naurattaa, niin sitten taas meinasi pakata kosteeta silmäkulmaan. Oli sellaisiakin kohtia, että olisi tehnyt mieli laulaa mukana(onneksi en tehnyt sitä) ja miten alkoi tanssijalka vipattamaan. Olen vakuuttunut siitä, etten ollut ainoa. Yleisö oli niin mukana.

Puvut olivat upeita ja ilmankos, kun Ajan ommel oli niitä kasaan loihtinut. Puvut ja peruukit vaihtuivat tuon tuosta ja en ihan laskuissa pysynyt, kuinka monta artistia me saimme nähdä!

Osaisin kuvitella tämän porukan esiintymään isommassakin tilassa. Niin, ja koska heitä saa pyytää esiintymään, sillä tämä esitys on tilattavissa, niin nyt kaikki työpaikkojen pomot, ottaakaa tämä sakki näyttämään työntekijöille Tähtitaivasta! Vannon, että se ei jätä ketään kylmäksi, ei voi!

Kuvat: Kari Toivonen

Voimateatteri

Niskavuoren Heta

Tervetuloa Myllykoskelle, Anjalankosken teatteriin ja Niskavuorelle... Tai no, itse asiassa Muumäelle! Näytelmä alkaa.

Tanssitaan Niskavuoren Hetan(Jaana Kurittu) ja Harjulan Akustin(Timo Hopponen) häitä ja heti on huomattavissa, että kaikki ei ole niin ihanaa, kuin olettaisi häissä olevan, sillä morsian on kaikkea muuta kuin onnellinen.


Näytelmä on klassikko ja varmasti suurin osa yleisöstä juonen käänteet tuntevat, joten enpäs kerro siitä vaan siitä, miten hyvin tämä Niskavuoren Heta on tehty ja miten sen katsominen tuntuu joka paikassa.
Kovasti koppava ja myrkyllisen katkeroitunut Heta tihkuu koko näytelmän ajan sitä syvältä pulppuavaa mustaa usvaa. Hän aivan kuin ottaisi kaiken energiansa siitä, miten saa huonosti saa kohdella muita ja näennäistä iloa hän saa vain kun omaisuus karttuu tai saa jonkun kadehtimaan.
Akusti on niin kiltti ja hyvä, täydellinen vastakohta Hetalle.

Kolme lasta heille siunaantuu ja heitäkin Heta kohtelee ihan miten sattuu, komentaa ja käskyttää.
Lapset ovat kilttejä, mutta ai miten olin iloinen, kun se lopussa uskalsivat nousta äitiään vastaan.
Siipirikon(Jenni Roslakka) laulaminen on kaunista ja niin surullista.
Lapsia näyttelevät nuoret olivat niin rooleihinsa uponneet, että se oli todella nautittavaa.


Joukkokohtaukset olivat kivan räväköitä tanssiesityksiä, elävällä musiikilla, mitä oli ilo seurata, melkein olisi mieli tehnyt hypätä mukaan.

Kun suurin osa kyynelehtii lopussa, minä en, sillä jotenkin en vaan voinut lämmetä Hetalle, en sellaselle tylyttämiselle.
Kun loppukumarrauksissa näin Hetaa esittävän Jaanan hymyn, se tuntui hyvältä!

Tämä näytelmä oli niin hyvin tehty, että se jättää pitkäksi aikaa makusteltavaa

Kuvat: Ilona Pilli


Anjalankosken teatteri

Metsäjätti

Oli ilo ja kunnia olla Toimintavoiman uudessa teatterissa keskellä kaupunkia, missä näimme ensi-illan Irja Ahtovirran ohjaamasta näytelmästä Metsäjätti! Se oli mykistävää.

Istuudumme paikoillemme, eturiviin, niin että varmasti näkee kaiken. Mikä ensin pistää silmään, on lavastus - sitä nimittäin ei ole. Jo se alkaa herättää pienoista jännitystä, että miten kaikki tulee toimimaan.

 Hyvin! Kertakaikkiaan loistavasti. Miika Nousiaisen kirjan pohjalta tehty näytelmä toimii todella hienosti kolmen näyttelijän voimin. Vain mustat verhot heilahtavat kun roolit vaihtuu ja kohtaukset soljuvat kuin ketjussa. Vaatteet vaihtuvat ja aina on jokin tuoli tms. tuomassa kohtauksiin uskottavuutta. Niin ja taustalle heijastuvat kuvat olivat hienoja lavasteita.

Pääosissa on Pasi(Sasu Junkkari) ja Janne(Olli-Pekka Lattu), niin ja Pasin vaimo(Karoliina Heiskanen). Muitakin rooleja on niistä selvitään varsin kunniakkaasti.

Metsäjätti on tarina meille kaikille, suoraa tekstiä siitä, miten raadollista elämä on, miten tehtaita suljetaan ja kylät kuolevat. Tämä näytelmä on jotenkin niin totta, se pistää ajattelemaan, vaikka se välillä naurattaa.

Kaikki kolme olivat niin hengästyttävän hyviä, mutta pakko nostaa esille Olli-Pekka Lattu, vanha kehäkettu, joka pitkästä aikaa näytti luontonsa ja oli niin Janne!

Tästä on vaikeaa olla kertomatta lisää, sillä ei vaan halua paljastaa enempää. Tämä on koettava!

Kuvat: http://www.toimintavoima.fi

Ovista ja ikkunoista

Ranskalainen komedia hauskuuttaa Kouvolan teatterissa. Rahalla!!!

Ihan tavallinen pariskunta elää ihan tavallista elämää, kun heidän arkeensa tupsahtaa rahaa. Jokaisen toiveuni, että kuinka olisi kivaa, kun rahaa tulisi ovista ja ikkunoista.
Aluksi yksi seteli ja mikäs siinä, mennään syömään...

Kun rahaa tulee enemmän, Laurence(Satu Taalikainen) ja Bruno(Arimo Haltsonen) alkavat syyttää toisiaan, sitten espanjalaista siivoojaa Tereseä(Tytti Vänskä).

Naapuri yläkerrasta, herra Traque(Raimo Räty), tulee myös mukaan kuvioihin ja mutkistaa tilannetta entisestään.








Aina kun tilanne edes hiukan rauhoittuu, rahaa tulee lisää ja pian sitä on kuin roskaa!!!

Jos alussa kaikki on suht normaalia ja fiksua, niin mitä enemmän rahaa tulee, sen hullummaksi touhu muuttuu! Raha sekoittaa asiat ja ihmiset.
Sitä ihan etukenossa jännittyy katsomaan, että mitä ihmettä siellä tapahtuu, mihin kaikki johtaa ja mikä on se suuri loppuratkaisu???

Kun lavastus oli niin steriili ja siisti, oli jotenkin hauskaa, kun koko estraadi oli täys "roskaa". Sen siivoaminen viimeistä seteliä myöten oli jännää seurattavaa, samalla kun repliikit kulki.

Kun sitä tämän esityksen jälkeen menee kotiin ja yrittää palata omaan arkeensa, sitä kiittää omaa elämäänsä, sitä ettei ole rahaa, on onnellinen omasta köyhyydestä ja siitä, että on edes jotenkin järjissään.

Kuvat: Marja Seppälä

Kuntala

Kuusankosken teatterissa esitetään Timo Lehmusmetsän kirjoittamaa iloittelua, mikä kertoo Kuntalan perheestä!
Isä Kuntala(Kimmo Puhakka) on ykstotinen kunnanhallituksen 3. varapuheenjohtaja, joka on omistanut elämänsä politiikalle. Puolue ajattelee hänen puolesta ja monen muunkin ja niinhän siellä kunnan hallituksessa asioita eteen päin viedään. Kaikki yhteiseksi parhaaksi, vaikka tyttären(Elli Nieminen) koulu on lakkautettu ja vaimon(Sari Rajulin) työpaikka....
Taksikuski Jeppe(Ossi Ruuskanen) ramppaa tämän tästä Kuntalassa ja eikä vähiten sen takia, että on tannoin heilastellut ennen rouva Kuntalan kanssa.

Juho Kusti Kuntala päättää, että on rakennemuutoksen aika ja aikoo yhdistää Kuntalan perheeseen muitakin. Koska Anni-tytär haluaa muuttaa omilleen, niin tilaakin olisi. Yks kaks saadaan perheen lisäystä, kun otetaan Alli-rouvan isä(Aulis Forsell) ja hänen mukana tulee yllätysmorsian Hulda(Janika Sarpola)! Juho Kustin äiti(Auli Kallio) tulee "isän" kanssa, joka on epävirallisesti kuollut! Eikä siinä vielä kaikki, sillä sijoituslapsi Tero pelmahtaa myös paikalle, kahta viikkoa vaille täysikäinen!

Kuinka uusi Kuntala-liitos alkaa toimia, niin siinähän sitä sitten ollaankin! Kaiken sotkun keskellä, kun kaikki haluavat edelleen ruokaa, käydä vessassa ja käyttää lämmintä vettä. Ei ihan toimi!

Herkullinen näytelmä ja kaikessa hauskuudessa niin totista totta siitä, millaista oikea elämä on, se kunnallispolitiikka ja kuntaliitokset! Soisin, että kaikki päättävät elimet näkisivät tämän! Tosin, luulen, että vain ns. tavallinen kansa käy tätä katsomassa ja nauraa päätöksille.

Harrastajiksi kaikki selvisivät kiitettävästi, mutta jos jotain pitäisi nostaa hiukan framille, niin ilahduin Elli Niemisen nuoren tytön sanavalmiudesta. Hiukkaakaan takeltelematta hän laukoi ajatuksensa julki, kunhan vaan sai suunvuoron. Poikani, joka oli seuralaisenani, piti Ossi Ruuskasen taksikuskista!

Kuvat: Jyrki Kleimola

http://www.kuusankoskenteatteri.fi/