Harmaat pantterit

Kulttuurikissa otti pentunsa mukaan, uhmasi säätä ja lähti kissalaak... Käpyhoviin! Siis Valkealan kesäteatteriin, missä tänä kovin sateisena kesänä esitetään Harmaat pantterit!
Valikoimme hyvän paikan, asetuimme sadeviittojen alle vilttien kanssa, sateen soidessa. Ei annettu sen häiritä, koska jos näyttelijät esittää sateessa, niin meillähän ei ole hätää.

Käpyhovin potilaat ja henkilökunta esittäytyivät niin hyvin , että aivan kuin olisi itse ollut mukana, seurannut vierestä kaiken aikaa sitä touhua ja tohinaa. Potilaat olivat niin ihania, että kun yksi heistä näytelmän lopussa nukkuu pois, niin oikein itsekkin hämmästelin, kuinka silmäni vettyivät.

Käpyhovin johtajaTyyne Mällinen(Mirva Luoma) jää eläkkeelle ja uusi johtaja Ilona Huttunen(Jenni Rautiainen) astuu puikkoihin ja alkaa tapahtua! Erittäin hyvään suuntaan! Harjoittelija Kikka(Roosa Luukka) antaa myös lisäväriä. Tukityöllistetty Massoud(Juha Pere) on aivan mahtava!

Potilaiden/asiakkaiden ei tarvitse mennä kuudelta nukkumaan, saavat maukkaampaa ruokaa ja on kaikkea kivaa toimintaa ja sehän näkyy. Kaikilla on mukavaa ja tuntuu hyvältä sitä seurata, kunnes... Ikävää, mutta totta, että eihän sellainen kaikkia miellytä. Pian ollaan tilanteessa, että uusi, ihana johtaja onkin potkuja vailla. Mukavaa kuitenkin se, että juristi Erik(Ari Teräväinen) tuntuu olevan hänen tukena.

Näytelmä on hauska, Laimi-mummo(Tiina Andersson-Koste) on niin räväkkä, että poikani tuumasi, että siinä on äiren tulevaisuuden kuva!? Jokaisesta oli saatu esiin oma tyyppinsä ja se todella ilahdutti, aivan kuin olisi jo oppinut heidät tuntemaan.
Onneksi lopussa kaikki selviää parhain päin! Harmaat pantterit kutkuttaa nauruhermoja ja herkistääkin, mutta se myös ravistelee, sillä se on niin totta! Se tuo esiin monta seikkaa niin vanhusten hoidosta kuin työyhteisöistä ja muutosvastarinnasta, oman edun tavoittelusta ja kuinka rahan takia ketkuillaan.

Kun nyt venyttelen kotisohvalla, kehrään koko porukalle - eritoten siitä, että vesisateesta huolimatta tarjoilitte meille loistavan esityksen!
Toivoisin todella monen näkevän tämän Eeva Keinosen ohjaaman näytelmän ja miettivän, mitä siinä kerrotaan!

Kuvat: Elina Winne

Illalla, illalla!

Illalla, illalla - jo pelkästään näytelmän nimi alkaa soimaan päässä ja vakuutan, että se soi siellä piiiiitkääään! Ihana musiikkinäytelmä 1960-luvun Italiasta ja esityspaikkana Tirva! Niin vaan oli näppärästi sinne rakennettu pieni Positanon kylä, missä oli säpinää kerrakseen.

Kuva: Jukka Autti
Alfonso(Paavo Honkanen) tarjoaa sellaisen kattauksen, että ei voi kuin istua penkille ja ottaa vastaan, mitä tarjolla on.
Menu oli kerrassaan loistava, siis niin herkullinen ja nälissään halusi kaiken. Koko lista oli läpikäytävä ja jokaista palaa makusteltava. Mikä upeinta, niin jälkimaku jäi niin kieleen kuin mieleen ja miten haluaisi palata Positanoon uudestaan.

Kuva: Jukka Autti
Musiikin, ihanien biisien ympärille rakennettu tarina(Kiitos Virve Mattila!) - se vaan on niin nautittavaa. Aivan upeita laulajia, toinen toistaan parempia, erilaisia ääniä ja tulkintoja. Tuttuja biisejä, niin että rytmi soi veressä ja syke sykki suonissa. Välillä oli pala kurkussa ja vesi silmissä, miten voi musiikki olla kaunista, herkkää ja koskettavaa.

Kuva: Jukka Autti
Oli laulamassa nuorempi tai vanhempi, se oli hunajaa sielulle. Lisäksi kupletin juoni oli hauska ja miten tirvalaisista oli kaivettu esiin italialainen temperamentti. Hauskaa! Ihan oikeesti!(Hyvä ohjaaja, Piia Kleimola!)

Kuva: Jukka Autti
Joukkokohtaukset olivat ihan mahtavia, niistä pitäisi saada aina uusinta, kun niissä tapahtuu niin paljon! Silmä ei kerkee kaikkeen mukaan. Koreografiat olivat taas niin viimesen päälle(hyvä Irja ja Salla)!

Kuva: Jukka Autti
Tykkäsin siis ihan hirveesti, niin että ku satoi(ai satoi vai?) niin sadeviittakin meni väärin päin päälle, kun olin vaan niin fiiliksissä. Kaikki vetivät roolinsa ihan hemmetin hyvin! Virve ja Salla Mattila nyt olivat ne äänet, joita tiesinkin fanittaa, mutta sitten isku palleaan oli Jussi(Sami Leino) - herra varjele! ja Carina(Riina Mattila) ja just kun olin ajatellut, että Adam(Jari-Pekka Muotio) ei laula, niin laulopas ja sellaisen rakkauden tunnustuksen, että meni ihan nielemiseksi.

Minusta, keskiäkäisestä kääkästä, tällänen musiikki on aina niin sydämeen käypää, mutta kun minun 15v. teinipoikanikin viihtyi, niin kyllähän se kertoo paljon!

Musiikin säestys oli myös niin osaavissa käsissä, niin etten juuri uskaltanut edes heitä katsella, kuuntelin vaan ja nostan hattua(jos minulla olisi) ja niijaan oikein syvään.

Illalla, illalla - on sellainen kesäteatterinäytelmä, mistä jäi niin riemullinen mieli, ettei meinanut saada sen jälkeen nukutuksi, kun se syke vaan jatkui! Kiitos, iso lämmin kiitos, koko porukalle, josta huokui sellainen mahtava yhteenhiileenpuhallus!

Kuva: Kini Laine

Penkki

Raaka Teatteri on nippu nuoria. Voimateatteri on paikka, mistä Raaka teatteri sai tilat. Penkki - se on se näytelmä, minkä he tekivät!

Kuva: Deniz Kaya
Penkki näyttelee hiljaista, mutta keskeistä osaa tässä näytelmässä. Penkillä istutaan, myös selkänojalla, penkillä maataan, puhutaan, itketään, kosketetaan. Siinä istahtaa jokainen, kukin omalla matkallaan, omista syistään.

Kuusi erilaista tapausta, kuusi ongelmakimppua, jokaisella harminsa, pelkonsa ja niin, usko siihen, että kyllä sittenkin jotenkin selvitään vai selvitäänkö?

Kuva: Set Häkkinen
Arjen ihmisiä, keskellä meitä. Kun elämä kaatuu, eikä ole enää mitään. Miten sitä murenee. Kuka mistäkin syystä on keskellä tilannetta, missä ei toivoisi itse olevan. Juuri kun tekisi mieli kirkua, että tehkää jotain, ei saa antaa periksi, astuu estraadille nuori mies, joka alkaa sättiä siitä, kuinka vaan valitetaan ja palauttaa kaiken hetkiseksi sellaiseen arkeen, mikä ehkä oli minulle läheisempää. Oikeasti, jos tässä näytelmässä oli jotain hauskaa, se oli juuri se.

Kuva: Deniz Kaya
Jokainen tarina oli kuitenkin koskettava, ajatuksia herättävä, jopa ravistava. Kun sitä aluksi katsoi ja ajatteli keski-ikäisen kantilta ja oli vähän että joo, nuorena nyt on sellaista, niin se karisi hyvin nopeasti. Ymmärsi olla häpeissään ja käsittää, että meitä on niin paljon ja jokaisella on ne omat murheensa ja omat keinonsa käsitellä ja selviytyä niistä...

Parasta oli se, että tämä näytelmä on tehty, sillä siitä tuli sellainen olo, että "nuorissa on tulevaisuus". Nimenomaan siitä olin pala kurkussa, kuinka hienosti se oli nivottu kasaan. Siis ihan koko paketti, kaikkineen. Te nuorten porukka, teitte sen, kokositte kuin palapelin, tämän Penkin, mitä oli ilo katsoa ja kuunnella. Toivon mukaan jatkatte, sillä enemmän kuin mieluusti, jäisin odottamaan jatkoa!

KUKA, MITÄ, HÄH ?

Kuka? Mitä ? Häh?
No mie ! Kesäteatteria Haminassa ! Joo-joo, siellä Bastionissa! Siellä se Haminan teatteri veivaa Sleepy Sleepersiä oikein musikaalin muotosessa paketissa! Ei uskois, mutta ku ite näin ja kuulin, nii tottahaa se on. Tahtipuikossa on ollut Jalle Niemelä.

Onko järkee vai ei - ni ei ole, mutta ihan luokattoman hauskaa. On se niin väärin, että Tärisen mä täysin. Hyvä kun pysyin penkillä, sillä niin olin Liuskis läyskis lepakko(no en oo). Mieleen tuli sekin, että nyt Mennään Karjalaan, sillä Kaiken takana on nainen vai oliko se sittenkin Väinö?

Saimme nähdä Bodya, sporttia ja tsemppistä, joskin hetken luulin, että Hevi tulee, hevi tappaa, mutta se olikin vain Metsäradio. Väliajalla oli kaikkea herkkuva, mm. ameerikan herkkuva, lanttuva. En syöny. Söin jäätelön, jonka pudotin ensin sinne hiekkaan ja se oli ainoa Kaduttava homma.

Sleepy Sleepers kuului minun nuoruuteeni, joten olinhan ihan Saara kun pääsin olemaan saman ikäinen kuin mukana ollut poikani(15v). Palasin tämän musikaalin siivittämänä 1970-luvulle, jolloin ei todellakaan ollut R-kioskilla keskiolutta.

Kuka, mitä häh? on varsin onnistunut musikaali ihan kaikin puolin. Vaikka ei olisi elänyt Sleeppareiden aikaa, niin silti se ajan kuva välittyy, ja se huumorin kukka tuoksahtaa niin huumaavasti, että se osuu ja uppoaa myös nykynuoreen. Rokki raikaa ja mikä meno, mikä meininki! Tykkäsin tavattomasti tietty musasta(hitto, mikä bändi), mutta  myös joukkokohtauksista, joissa kimppakiva toimi(kiitos Hilppa Lampi). Ravin Janne Puluna oli kyllä niin ihana, niin hersyvän herk..hauska! Olle Tepponen Sakkena otti kyllä niin paikkansa.  Marianna Simola oli just niin Saara ja Henna Kiri melkoinen tiikeri!
Kaikki olivat onnistuneita ja oli kyllä kiva "näyttää" omalle lapselleen, mistä se Äire on nuoruutensa repinyt. Saankohan nyt ymmärrystä osakseni.

Huomasin, että yleisö viihtyi ja tuntui olevan niin mukana. Kiitos Haminan teatteri! Kyllä kannatti sompailla sinne moottoritiehässäkästä huolimatta. Joten, menkää hyvät ihmiset viettämään kiva ilta ja Muistatkos kuka kaivoon putosi?

Kuva: Kini Laine

Haminan teatteri

Kuvat: Anu Kaukiainen Studio Loiste

Kurvikkaat konsultit

Jaahas, on se vaan niin, että jalo elämä on Jaalas, ku siellä on niin mainio kesäteatteri. Tänä kesänä nähdään tiukkoja kurveja ja niitä konsultoi Kurvikkaat konsultit.

Mainio näytelmä, missä saadaan kuulla vanhoja seiskytluvun iskelmiä! Farssi se kuitenkin on. Maatila on vähän niin kuin lopetettava ja keksittävä jotain uutta toimintaa, joten konsulttihan sen keksii/päättää, että maatilamatkailua. Näytelmän on ohjannut Irja Ahtovirta

Isäntä itte, Viljo Koivujuoksu(Jyri Turunen) on suostuvainen ja lehmä tarttee ensin lopettaa. Se ei olekkaan mikään ihan helppo nakki. Yritys on silti jo hyvässä vauhdissa ja ensimmäiset asiakkaatkin pelmahtavat paikalle. On avustajaa ja edustajaa, maataloustarkastajaa ja turistia! Välillä mennään tukka putkella ja kuka on kenenkin kanssa ja ennen kaikkea, kuka tai ketkä ovat kaapissa!?

Vaimo on hukassa ja varavaimo(Auli Kallio) on otettava tilalle, että saadaan nimiä papereihin. Vain farssissa käy niin ja sekin että ovia piisaa.

Musiikki ei ole pääasia, mutta sitä on juuri sillai sopivasti välissä ja biisit on niiiiin hyviä.

Yksi näytelmän hersyvimmistä kohdista oli puhelinvastaaja(Tiina Klemola). Kertakaikkisen hauska !Toinen oli se kun edustaja Jaakkima(Joonas Vanhatalo) pukeutuu naamiaisasuun. Voi, miten söpöä!!(ei kuvaa, menkää ite kattomaa)

Kurvikkaat konsultit on harmiton, hassunhauska kesän keveä näytelmä, mistä jää ihan hyvä mieli. Roolitukset olivat rentoja ja tyypit niin hulvattomia.
Enkä ollut ainoa, joka tykkäsi. Seuralaiseni, teinipoika ja täysi katsomo tykkäsi istua kesäisessä pyhäillassa. Vettäkin satoi välillä, mutta siihen on jo niin tottunut, ettei se haitannut, hyvä kun edes huomasi.

Kuvat: Hilma Stolt

Tähti ja meripoika

Mikkelin Sinitaivaan alla oli melkoinen La Cumparsita kun siellä esiintyi Tähti ja meripoika! Suuren yleisön kanssa vietimme ihanan tuokion aikamatkalla jonnekin siihen aikaan, jolloin Olavi Virta lauloi ja ihastutti.

Olavi Virtaa onnistuneesti esitti Juhani Laitala. Olavi Virran ääntähän ei kukaan voi niin aidosti tulkita, mutta ei annettu sen häiritä, sillä fiilis oli tärkein ja se välittyi.

Tarina oli värkätty kokoon Olavi Virran elämää mukaellen ja hiukan oli keksitty mukaan kuvitteellista tarinaa. Ohjaus on Katriina Honkasen. Olavin lisäksi mukana oli Marja(Tuuli Anikari), joka niin ihailee Olavia, oikea todellinen fani.

Sydän kuuluu kuitenkin Meripojalle(Kai Vaine), joka meinaa jäädä Pojaksi varjoisalle kujalle. Kun tämä Luonnonlapsi lähtee merille ja palaa sieltä, niin jo vain on Tulisuudelman paikka.

Lauluja saadaan kuulla koko esityksen ajan, sillä niiden varaan on tarina rakennettu ja ihan oikea orkesteri varmistaa tahdit. Ihan kuin olisi ollut lavatansseissa, vaikka välillä vaan katseli sitä menoa. Syke oli rytmikäs ja olisi ihan pikkasen tehnyt mukana laulaa tai vaikkapa tanssia.

Näytelmän kaikki muutkin osalliset olivat aivan mahtavia ja nauruhermoja kutkuttavia, sillä huumorilla oli tämä musiikkinäytelmä maustettu. Naisilla ihanat mekot!!! Puvustukselle läpyt!

Iki-ihana klassikko, mikä uppoaa nuorempiinkin.
Joten nyt kannattaa olla Mikkeliin mänijä !

Kuvat: Jere Lauha

Mikkelin teatteri

Ulkomaalainen

Olihan oikein kesäpäivien aatelia, ku pyyhkästiin Heinolaan katsomaan, minkälainen on Ulkomaalainen! Siis semmonen ihminen, kun on tullut jostain tosi kaukaa ja ei puhu tai kun puhuu, niin todella omituisesti. Niin ja kun oikeasti hän ei ollut ulkomaalainen vaan esitti vaan ja tämmöstä esitti Iikka Fors Heinolan kesäteatterissa näytelmässä Ulkomaalainen. Ohjaus on Jaakko Saariluoman.

Heti on pakko mainita lavastus! Aivan mahtavat puitteet ja kyllä niin silmä lepäsi. Olisin voinut muuttaa niihin lavasteisiin, no hyvä, edes mennä käymään, sillä olihan kyseessä majatalo, jota emännöi topakka Betty Meeks(Ulla Tapaninen).

Talossa asui sisko ja sen veli, Catherine(Anu Sinisalo) ja Ellard(Antti Lang). Bettyn  vanha ystävä Froggy(Eero Saarinen) tuo sinne oman vanhan ystävänsä Charlien, joka vain haluaa olla rauhassa, ei siis halua puhua kenenkään kanssa ja niin Froggy kertoo, että Charlie on ulkomaalainen ja soppahan on sitä myöten selvä.

Koska Charlie ei siis "ymmärrä" mitään, niin kuulee yhtä sun toista, mm. pappi-Davidin(Taisto Oksanen) ja Owen Musserin(Jari Pehkonen) ketkuiluista.  Läpeensä hyvätahtoinen Charlie on melkoisessa liemessä, kun saa tietää asioita, vaikkakin aika lailla onnekseen.

Iikka Forss Charliena on aivan mieletön! Kun hän pääsee vauhtiin, yleisö tuskin kykenee hengittämään, sillä sellaisen soolon hän veti! Niin ja hänen nivelet täytyy olla kumia. Antti Lang Ellardin osassa herättää varmaan kaikkien äiti-hoiva-fiilikset ja onneksi käy hyvin!
Koko sakki oli mainio, kiitos heille ihanasta tuokiosta!

Heinolan kesäteatteri kuuluu kesään ja missään ei ole varmaan niin viihtyisää ravintolaa! Sen huomaa jo siitä, että ennen esitystä kauppa käy niin, että jonoa pukkaa. Ihmiset tulevat ajoissa ja viihtyvät, enkä ihmettele yhtään. Mekin olimme siellä ajoissa.
Suosittelen lämpimästi!

Kuvat: Heinolan kesäteatteri

Heinolan kesäteatteri

Grease

Tää oli pakko päästä näkemään. Päivällä tuli vettä, mutta optimistisesti uskoin, että kuuroja vaan. Niinpä ilmoitin mukaan lähtijöille, että sadevarusteet mukaan ja menoksi. Aurinko paistoi ja niin oli kaunista, kunnes... Hetkeä ennen kuin esitys alkoi, se alkoi, vesisade, mikä sitten kesti koko esityksen ajan. Väliajalla oli kotvasen aikaa poutaa, jolloin juoksin autolta hakemassa kuivaa ja lisää lämmintä. En muuten ollut ainoa. Eräs mies vaihtoi siellä parkkipaikalla kumisaappaat jalkaan.

Vaan asiaan! Grease, tuulahdus nuoruudesta, ku se 1970-luvulla jylläsi joka kylässä. Rock'n'roll-elokuva, mistä on nyt tehty näytelmä, ihan oikea ja ihana musikaali. Pia Lunkka on ohjannut sen Korvenkylään, missä sateesta huolimatta oli lähes täysi katsomo, sillä eihän suomalainen kesäteatteriyleisö vettä pelkää. Ehei, vaan nautti - ainakin tästä esityksestä.


Grease on musiikillinen pläjäys 1950-luvun High Schoolista, nuorista ja niiden elämästä. Pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä. Musiikin lisäksi, ei huumoria puutu ja puvustus on niin silmiä hivelevä.


Tarinan pääpari on Sandy(Piia Jussila) ja Danny(Simo Viitalo), joilla tuntuu olevan rakastaa-eirakasta-rakastaa-vaihde päällä. Lisäksi sitten kaikki muu nuorten elämä, joka tälläselle keski-ikäselle tuo vaan kivasti nostalgisen olon, melkein kuin olisi itsekkin hetken vielä nuori.

Tämä näytelmän paras anti on tietysti musiikki, joka on upeaa ja millasia ääniä! Osan jo jotenkin entuudestaan muisti, mutta kyllä silti yllätyin! Olin ihan etukenossa, veden liristessä sadehupun lipalta, että Wauuu! Doody(Roni Mäkinen) oli toinen ja sitten Roger(Mikko Rämä). Osasivatpa pojat laulaa!

Pojat, ah miten hauskoja ja mikä yhteen toimivuus. Se hiusten kampaaminen ja kaikki siihen liittyvä liikehdintä, se vaan on aina niin hupaisaa.

Pink Ladies oli sellanen porukka, että siellä ei jääty sanattomaksi. Rizzo(Jenni Roslakka) oli rääväsuisin ja hänenkin lauluääni oli aivan uskomaton!

Neiti Lynch, opettaja(Elina Elo) oli kamalan ihana kääkkä! Kyllä, kelpo suoritus!

Vince Fontaine, tiskijukka Radio WAXX'sta(Kyösti Vuorela) oli niin niljake, lipevä läkyttäjä, että melkein tuli yks mieleen, mutta en nyt viitti kertoa. Kiva tukka ja notkea suoritus!!!

Koreografina toimi Suvi Auvinen ja se toimi hyvin! Miten on aina ilo katsoa, kun joukkokohtaukset menee niin hyvin, musiikki ja liike, rytmisesti niin natsaavaa. Istuvaa ihmistä se vaan kummasti ilahduttaa!

Taustalla soi elävä orkesteri, The Beetmakers, johtajanaan Sami Viitalo ja olihan kattaus! Saatiin vielä kuulla Saminkin laulua, ju-huu!

 Korvenkyläläiset - siis ihan jokainen - ovat niin luotettavia, aina ilo seurata ja nauttia heidän tuotoksesta. Tekisi mieli halata kaikkia, sillä jos sellaisessa vesisateessa he kykenivät suoriutumaan niin upeasti, niin se on ihan ylimääräisten aplodien paikka!!! Tap-tap!

ps. Kun olimme poistumassa, kuulin tungoksessa erään naisen sanovan, että hänessä ei oli muuta kuivaa paikkaa kuin alushousujen haarakappale ja siitäkään hän ei ole ihan varma. Niin, että märkiä oltiin, mutta erittäin onnellisia!

Kuvat: Kari Huusari

Korvenkylän kesäteatteri