Maukka, Väykkä ja suuri seikkailu

Kouvolan teatterin kevään 2018 koko perheen mahtavava näytelmä on Maukka, Väykkä ja suuri seikkailu. Alunperin tarina on suositun lasten kirjailija Timo Parvelan kirja ja sen on ohjannut ja dramatisoinut Kouvolaan Johanna Sorjonen.

Tähtinä tässä loistavat kissa ja koira, Maukka ja Väykkä. Lisäksi muut kyläläiset, jotka joutuvat mukaan suureen seikkailuun. On aarre ja taikajuomaa, on jännittäviä tilanteita ja kaiken kattava ystävyys.

Nina Petelius-Lehto kehrää ja sähisee Maukan roolissa juuri niin kissamaisesti kuin kissan kuuluukin. Panu Poutanen koirailee Väykkänä ja on se rauhallisempi osapuoli. Kun Maukka haluaa säpinää, Väykkä hoitelisi mieluummin puutarhaansa, mutta lähtee mukaan Maukan menoihin.
Suuri seikkailu alkaa, kun posteljooni Vuohi Mäk Käkätin pelmahtaa paikalle.

Vuohi Mäk Käkätin sarvien ja parran alta löytyy Petteri Hautala, joka paitsi on ihan vuohen oloinen, niin tämän näytelmän musiikista kuuluu iso kiitos hänelle. Huuliharppukin soi vuohelta, wau! Biisit olivat svengaavia.
Tarinan muita osapuolia ovat Tiina Winter possuna, Possu Röhkötti ei kaikin osin ihan näyttänyt possulta, mutta kuullosti kyllä! Raimo Räty oli niin hauska Härkä Möö, että niin ääni kuin kuopiminenkin näytti jotenkin niin luontevalta. Satu Taalikainen kotkotteli Kana von Got'n höyhenissä arvokkaasti heltta heiluen.

Päästäiset! Koko tarinan kohokohdat ja seikkailun aiheuttajat ovat Karhu Murhinen ja Seitikki Murhinen. Karhu Murhinen edustaa sitä kilttiä päästäistä, jonka esittää niin hyvin Rebekka Viitala, että päästäisetkin voisivat olla kateellisia. Vähemmän kiltti päästäinen on Seitikki, Karhun sisko, jossa ketkuilee Jaana Raski.

Jokaisessa kunnon sadussa on onnellinen loppu, niin tässäkin ja hyvä niin. Tuli hyvä mieli, kun poistui salista. Tarinan ohella jäi mieleen Sanna Halmeen lavastus ja puvut. Lavastus oli satumainen, kas kummaa ja puvut olivat oivaltavat, eläimelliset.

Jos menee aikuisena katsomaan satunäytelmää, eikä ole ihan satuihmisiä, niin tarinasta saa irti paljon, kun seuraa sitä näyttelijän työtä. Olin ihan haltioitunut siitä, miten sitä niin taidolla osataan näytellä eläimiä!

Nyt koko perheen voimin teatteriin!

Kuvat: Timo Tuviala

Normaali

Kiitos Ella, että tulit Kouvolaan. Esitit meille esityksen Normaali. Annoit meille jotakin, mikä kosketti. Saimme olla läsnä 14.4.2018 klo 13:00 Kouvolan teatterin Klubilla ja nähdä ja kuulla sinua. Sinun lisäksi myös Joonas Mikkilä (koskettimet) ja Riku Vartiainen (sello).

Normaalisti erityinen oli eka biisi.
“Jos vain istun tässä, kukaan ei huomaa.
Kaikki pitävät normaalina.”
Sie Ella, et oo normaali! Ei kukaan arkielämän normaali, laula niin kuin sie. Äänellä, joka osui suoraan sieluun.

Kuva: Jiri Halttunen

Kuka normaali nousisi siitä, mistä sie nousit? Muistan aina sen, kun sain äidiltäsi tiedon, että nyt ei ole Ellalla kaikki hyvin. Miten itketti ja harmitti, ihan omista henkilökohtaisistakin syistä. Mutta, jotenkin tiesin, että sie nouset, taistelet ja selviät. Siksi, kun lauloit Suojelusenkelin, sydämeni käpertyi ja nosti tunteita niin pintaan, että ne muttuivat kyyneliksi.

Nuorallatanssija, niin sekin osui ja miten hieno Heikki Harman suomennos Mikael Wiehen biisistä. Esitys oli niin upea ja miten sitä kuunteli sanasta sanaan, makustellen ja kuinka se hitaasti syöpyi tajuntaan, että niin se on. Sinäkin, oman elämäsi nuorallatanssija, kuten jokainen meistä omalla tavallaan.

Tavallinen nainen, Paula Vesalan biisi. Kuka se loppujen lopuksi on tavallinen, millainen on tavallinen ja etenkin tavallinen nainen. Sie Ella, et oo tavallinen, vaan olet ainutlaatuinen.

Vittu, kun vituttaa (Ismo Alanko) oli se osio, missä kaikkia nauratti. Esitit sen niin kertakaikkisen hauskalla ja jollain lailla itsekriittisesti, että yleisöllä oli helpottava hetki, koska kaikkia joskus vituttaa ja jos sinua, niin ei mikään ihme.

Anna muiden kantaa (Joel Mäkinen) - niin jokainen suht normaali, itsenäinen aikuinen ihminen haluaa pärjätä itse, tehdä kaiken itse, mutta joskus joutuu ottamaan apua vastaan ja jos sitä on tarjolla, aina parempi.

Nämä ja kaikki muutkin biisit, kaikki ne sanat, joita lausuit siinä välissä, kaikki se, miten sie liikuit lavalla, oli sitä, mikä tuntui äärimmäisen hyvältä, juuri niin hyvältä, että sydämestä otti, sillai hyvällä tavalla.

Esityksesi antoi niin paljon, että sen soisi monen näkevän, että jos jaksaisit, veisit sitä vaikka minne, koska siitä saisi vertaistukea kohtalotoverit ja sitten me kaikki muut, saamme uskoa ja toivoa vaikkapa vain huomiseen.

Kaiken tämän oli ohjannut Lotta Jäppinen, siskosi. Sekin niin ihana juttu, että sisaruksilla on niin lämpimät välit, se on aina hieno asia ja sekin minua liikutti. Maailmassa sattuu ja tapahtuu niin paljon pahoja asioita, niin kun jotain näin lämmintä näkee ja kokee, niin taas jaksaa!

Kiitos Ella - olet niin tärkeä! Siunausta ja varjelusta elämääsi nyt ja aina!

Rautanaula

Kuusankosken teatterin Luolanäyttämöllä 6.4 ensi-iltansa saanut Rautanaula hyppäsi heti listan kärkeen "tämä on pakko nähdä". Miksikö, niin olin lukenut kirjan! Tommi Liimatta on armoitettu kynän käyttäjä ja Rautanaula on hänen ensimmäinen jännitystarina. Varsin onnistunut sellainen. Dramatisoinnin on tehnyt Mirka Seppänen ja Kuusankoskelle Rautanaulan ohjasi Heidi Koskinen-Järvisalo.

Kai Malmirinne on menestyvä myyntitykki, jolla matkustuspäiviä tulee hyvin paljon. Hän itseriittoisena naissankarina on juuri sellainen kuin sen osaisi kuvitellakin. Matti Olenius tekee mittavan roolin, jota voi vaan ihastella.

Tarina alkaa siitä, että Kai Malmirinteen vaimo on kadonnut!? Jossain vaiheessa oli mielenkiintoinen ja hauskakin juttu se, että jotkut naiset tykkäävät kadota ja aloittavat sen jo 15-vuotiaina. Kai Malmirinne puhuu ja selittää kaiken. Esiintyy niin hyvin, että ei ihme, kun saa pomoltaan (Kimmo Puhakka) ylennyksen.

Vaimo, joka on kadonnut, on nimeltään Raisa. Hänen siskonsa Raili huolestuu enemmän sisarensa katoamisesta ja tupsahtaa tämän tästä kyselemään. Mira Peussa sisarena on topakkana, toisin kuin miehensä Pentti, joka viihtyy parhaiten autotallissa. Ari Lahtinen Penttinä on se lupsakka pullon kallistelija, joka rauhallisena ja tasaisena on taustalla, kun muut hermoilevat.

Kimmo Puhakalla on toinenkin rooli. Hän on naapurin Teuvo. Ihan hömelö ukkeli, jonka elämä on vaimonsa Ullan vallan alla. Teuvo on surkuhupaisa ja jotenkin niin ressukka, mutta silti tärkeässä roolissa.

Aija Kajama  jämäkkänä rikosetsivänä tutkii tapausta ja välillä hän on lutusena mummuna, jota käy jotenkin niin sääliksi.

Pentillä ja Raililla on tytär, Aino. Niin kuin usein on, aikuiset jättävät nuoren elämään ihan omaa maailmaansa. Ainon osan vetää niin hengästyttävän hyvin Viivi Mauno, että kun hän astuu estraadille, melkein vettä tulee silmiin, kun ihan hypnoottisena seuraa häntä ja imee joka sanan.

Rautanaula on se ratkaiseva ja tärkeä juttu tässä tarinassa ja millä tekniikalla se toimii, niin ihan mahtavaa. Sitä vaan tuijotti ja melkein teki mieli mennä lähempää katsomaan. Jos se olisi ollut mahdollista, en silti olisi uskaltanut.

Tämä näytelmä on jännittävä katsoa ja kokea. Miten ihmismieli on niin arvoituksellinen. Sillä on omat syynsä ja salaisuutensa käyttäytyä.

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo