- Vellamo on kaunis rakennus, niin sisältä kuin ulkoakin. "Merikeskus Vellamo avautui yleisölle 11.7.2008. Rakennuksen pääsuunnittelijana toimi arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma (Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy)."
- Kaikki ne näyttelyt, joista kerron vielä, niin pysyvät kuin vaihtuvatkin.
- Ravintola, jossa kävimme vain huokailemassa, miten nättiä, mikä näköala ja varmasti herkutkin.
- Museokauppa oli valloittava ja monipuolinen.
- Henkilökunta oli ystävällistä ja teki vierailusta sellaisen, että olimme toivottuja.
Aloitimme kiertämisen Mosaiikista ja niin paljon oli nähtävää ja myös kuultavaa, etten osanut/kerennyt/ymmärtänyt kuvia ottaa. Vaan aluksi oli sellaista Kotkaan liittyvää ja yleiskansallista, kuten 1918 - Kadonnut kirje ja sitten ihanaa paikallishistoriaa, missä oli mm. liikkuvia postikortteja. (Postikorttiharrastajana bongasin tuttuja kortteja, sillä toki minulla on Kotka-korteista ihan oma kansio). Tykkimyssyjä ja tanuja herätti heti mieleen, että mitä jos vieläkin naisten olisi pidettävä sellaisia päähineitä? Ei tulisi mitään.
Arjen nostalgiaa esiteltiin Arabian kannuilla ja nekoilla. Oli siinä eräskin kaadin esillä. Oikein jäi miettimään, mikä homma on ollut saada kerättyä jokainen kannu ja nekka, panna ne esille ja nyt me sitten nenä litussa lasiin ihailemme niitä.
Sitten oli vuorossa lisää nostalgiaa. Lasia kaikille - Karhula 1889 - 2009. Taas jatkui fiilistely, kun katseli purkkia, pulloa ja purnukkaa. Sitä melkein herkistyi sen paksun kaljapullon äärellä, enkä nyt tarkoita sitä kaikkien muistamaa kotikaljapulloa vaan sitä B-kaljapulloa!
Lisäksi niin paljon kaikkea muuta nähtävää ja niin kaunista, että kyllä silmä lepäsi ja mieli mietti, että miten on Ikean mallisto roinaa. On sitä osattu lasista värkätä yhtä sun toista. Tilakin oli niin hyvin käytetty ja upeasti kaikki esille asteltu.
Tuulten kaupunki oli aivan ihana taidenäyttely Kotkaa käsittelevistä tauluista.
”Ei tule heti mieleen, että Suomessa olisi järjestetty näyttelyä, joka tutkailisi yhden kaupungin kaupunkikuvaa näin laajasti kuvataiteen kautta.”
– Näyttelyn kuraattori, kotkalainen taidemaalari Olavi Heino
Harmi vaan, että näyttely päättyi 25.11 ja saimme nähdä sen viimeisten joukossa. Jospa se josku olisi vielä jossain esillä? Niin ja joka kaupungissa pitäisi värkätä samanmoinen näyttely. 100 vuoden ajalta kaupunkikuvaa. Oli toinen toistaan kauniimpia teoksia. Olimme ihastuksissamme kaiken aikaa, vaikka emme olleet kotkalaisia. Jäin miettimään, mitä ne kaikki teokset kertoivat ihmisille, jotka asuvat Kotkassa.
Seuraavaksi siirryimme Sex... juu Sex and the Sea - osastolle. Suositusikäraja 15v. 😀
Matkalaukkuja on paljon ja niissä on jos vaikka mitä, mutta kuvan matkalaukku oli sängyn alla. Merenneidoista oli tarinaa ja siitä, että kaksi kissapatsasta ikkunalla kertovat omaa viestiä.
Laivoista ja niiden henkilökunnasta, merimiehistä oli jos miten paljon kaikkea. Eikä mikään ihme, jos ennen seilattiin merelle todella pitkiä aikoja, niin kyllähän sitä kaikkea tapahtui.
"Aistikkaan näyttelykokemuksen on tuottanut hollantilaisen installaatiotaiteilija Saskia Boddeken ja brittiläisen elokuvaohjaaja Peter Greenawayn Luperpedia-säätiö."
Upea näyttely, mistä jää aika jännä fiilis ja jälleen se, mikä homma on ollut sen näyttelyn rakentamisessa.
Sitten siirryimme Vellamon pysyvään näyttelyyn, minkä olen toki nähnyt aiemmin, mutta silti sen mielellään katsoo uudelleen ja esittelee ystävälle. Hytit ovat aina kova juttu, miksi, niin en osaa sanoa.
Finnjetin ja Silja Linen hytit. Olisko se, että kurkistetaan johonkin jollain tapaa yksityiseen?
Laivaravintola tuo jokaiselle muistoja mieleen. Niin ja vaikka ei olisikaan hienosti syönyt, niin onhan se kiva nähdä, millaista se olisi voinut olla jos olisi ollut varaa mennä sinne Á La Carte - ravintolaan.
Johan oli pömpeli! Kuvauksellinen kohde.
Laivoja! Hylkyjäkin.
Vellamo on paikka, mikä pitää kokea ja suosittelen, että oikein ajan kanssa. Hissukseen liikkuu, katselee, nauttii näkemästään, imee itseensä sitä, mitä siellä on tarjolla.
Ny mie tähä loppuu kerron, jot menkää Kotkaa ja menkää Vellamoo ja sit, lukekaa kirja Seksiä museossa, koska se kertoo siitäkii, mite joku näyttely laitetaa meiän näkyvil. Sen kirjan luettuaa ymmärtää ja arvostaa museoit ja kaikkii näyttelyit iha eri taval.
Kiitos Vellamo, tapaamisiin!