Miehiä ja poikia

Paniikki paukahti päälle, ku tajusin, että miulla se on vielä näkemättä Miehiä ja poikia - dokkari!
Vaan ku  mie tajusin, että miehää voin kattoo sen oikein pyhäpäivän ratoksi, niinpä hurraa. Kaveria ei matkaan niin äkkistää löytynyt ja kun sitten käsitin, että voin mennä ihan itekseenkin, niin johan alko sykkii. Sit viel ku välähti, että oikein pyörällä, niin ihan parasta. Nii mie konkeloin 6 km lähimpää elokuvateatterii (Studio123) iha vaa siel sit käsittääkseni, et se pankkikortti on kotona. Pienen hien pukkas, ennen ku löysin elokuvalipun verran kolikoita laukusta. Joten, ei ku eläviin kuviin!

Miua pelkkä traileri jo herkisti.
7 tarinaa rakkaudesta ! Joonas Berghäll teki taas dokkarin, joka on viel parempi kuin se edelliin Miesten vuoro. Hän antaa äänen miehille, jotka eivät muuten puhuisi.

Kaikki seitsemän tarinaa ovat koskettavia. Suomalaisia miehiä, miehisiä miehiä, joilla jokaiselle on se jokin, mikä hiertää ja sattuu, välittyy katsojalle.
- On mies, joka on yksinäinen, työlleen omistautunut ja kun äitikin vielä kuolee, niin on se harmin paikka. Silti, hän oli tämän dokkarin huumoriveikko.
- Sitten hän, joka on alkoholisti, alkoholistin poika, pilannut osan elämästään, mutta miten lohdullista, että on saanut elämälleen suunnan ja miten onnellinen hän on ja miten onnellisia hänen lapset!
- Se vanhempi mies, jonka pumppu pettää, vaikka elämän halua vielä olisi. Surullista.
- Mies, joka johtaa yritystä ja palaa loppuun, ei jaksa, ei auta pieni loma, on pakko tehdä jotain.
- Toinen mies, joka jättää työnsä saadakseen olla lastensa kanssa.
- Murheellinen isä, joka on menettänyt poikansa - on yksi dokkarin herkimmistä kohdista.
- Vaikuttavaa oli sekin, kun mies kertoo eron tullessa menettäneensä lapsensa, kun mitään muuta ei olisi halunut, kuin olla omien lastensa kanssa.

Mikää nyyhkytarina ei ole kyseessä, vaan erittäin koskettava, ravisteleva dokkari siitä, mitä kaikkea mies kokee, mistä ei osaa puhua. Naisena sitä katsoi ja oli välillä ymmällään, mikä miehistä teki puhumattomia. Toivoi jokaiselle sitä toivoa ja uskoa, että kyllä se siitä vielä lutviutuu.

Paljon kuvattiin sellaisia jotenkin miehisiä juttuja, kuten kalastusta, työkoneen käyttöä, Lapin maisemia, autolla cruisailua, niin että se sellainen maskuliinisuus oli läsnä. Ei mikään machoilu vaan sellainen ihan tavallinen miehinen olemus ja tunteminen. Jotenkin niin tavattoman herkkää ja koskettavaa.

Isänä oleminen oli tosi tärkeää ja se oli tuotu hienosti esiin. Miten miehelle on tärkeää olla isä ja viettää aikaa sen lapsen kanssa. Lohdullista oli sekin, että monella oli joku siinä lähellä, vaimo, lapsi, ystävä, "se ystävä on enkeli".

Kun ajelin kotii pyörälläni, mietin, että mite paljo niitä mieskohtaloita on, koko maailma täynnä ja tässä vain pintaa raapaistii ja silti se raapaisi miuakin.

Hieno elokuva!

Peter Pan

Kevään odotettu koko perheen näytelmä on PETER PAN! Kouvolan teatteriin sen on ohjannut Perttu Leinonen ja on se semmoinen paketti, että siinä on nähtävää kerrakseen.
Upea lavastus hivelee silmää oikein kunnolla ja sen on loihtinut Sanna Halme. Pukusuunnittelijalla on ollut todella hommia, sillä niin jännittäviä pukukokonaisuuksia on nähtävillä ja kaiken takana on Sari Suominen. Äänisuunnittelu on mielenkiintoinen, sillä Helinä-keijun juttelu kuullostaa aika lailla helinältä ja sen on keksinyt Kari Mitikka. Valoista, jotka ovat upeat, vastaa Antti Helineva. Kaikki upeat maskeeraukset ja kampaukset, wau, niin ne on värkännyt Satu Linerva.

Entäs sitten Peter Pan! Petteri Hautala on ihan oikea Peter Pan, joka on ikuinen lapsi, aina valmis seikkailuun ja jolla ajan taju on ihan omanlaisensa. Kyllä olin ihmetyksestä innoissani, että miten sitä aikuinen mies voi osata olla niin poikanen. Petteri Hautala on niitä näyttelijöitä, joissa ihastuu kaikkeen, siihen, miten kroppa toimii, siis aivan elastinen, loistava muuntautumiskyky ja sitten se ääni! Olisi toivonut enemmän lauluja, että olisi kuullut lisää sitä laulamista.

Nina Petelius-Lehto asteli estraadille ensin Kultasen perheen äitinä ja kappas, sen jälkeen hän olikin jo mahtava Kapteeni Koukku! Peter Panin pahin vihollinen. Välillä kerkesi miettiä, että miten ne roolit vaihtuivat ja kuinka nopeasti sai vaatteet vaihdettua. Mutta, ihana Kapteeni Koukku!

Peter Pan hakee Kultasen perheen lapset, Leenan, Mikon ja Jukan Mikä-Mikä-Maahan, missä odottavat Kadonneet Pojat. Kultasen perheen Leena, jonka osassa Tiina Winter todella loistaa näytelmän naispäätähtenä. Leena ihastuu Peter Paniin ja alkaa Kadonneitten poikien äidiksi. Mikko ja Jukka Kultanen sulautuvat hyvin niihin poikiin.  Ensi-illassa Mikon roolissa oli Ella Runni, sillä siinä roolissa on kaksoismiehitys. Jukan roolia tähdittää Toivo Klemola. Kadonneita poikia Hyytelöä Veli-Matti Karén, Knallia Panu Poutanen, Pörröä Matias Husgafvel ja Viksun roolissa on myös kaksoismiehitys ja nyt oli esillä Ossi Sipilä.

Näistä pojista olisi paljon sanottavaa, sillä Veli-Matti Karén Hyytelönä oli aivan ihana, aivan kuin joku päiväkodin poika. Juuri ne samat eleet ja koko olemus. Panu Poutanen oli nenää kaiveleva Knalli. Juurikin näin, he olivat ammattinäyttelijöitä, joita voi vaan ihastella, että miten hyvin ja uskottavasti aikuiset osaavat esittää lapsia. Vaan kun siellä joukossa olivat nämä nuoret, Toivo Klemola, Ella Runni, Matias Husgafvel ja Ossi Sipilä, jotka ovat nuoria ja niin vaan pärjäsivät siellä kuin vanhat tekijät. Se oli sitä, mikä upposi suoraan sieluun.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä olihan Kapteeni Koukulla ne omat ystävänsä, merirosvot! Hannu Kivioja  ihan Simona ja Raimo Räty Ceccona ja tietty Thomsson'na Panu Poutanen, joka loikkii välillä Knallin osassa.  Hannu Kivioja muuten aloittaa koko näytelmän sillä, kun on Kultasen perheen isä ja imuroi.
Niin ja sitten se Tiikerililja! Hän, jonka Peter Pan pelastaa Kapteeni Koukun kynsistä. Hän on Satu Taalikainen, kaunis ja upea maski. Hän valloittaa lavan oitis.

Peter Pan on näytelmä, missä on paljon kaikkea, eikä sitä voi tässä kertoa, koska se on niin kokemisen arvoinen. Siinä on kaikki kohdallaan, näytelmäsuoritukset, toteutus ja ajatus, niin että uskoisin sen koskettavan ihan jokaista.

Kuvat: TAVATON media