Outokummun kaivosmuseo

 Minulla on kesäloma, jonka vietän totuttuun tapaan Valamon luostarin talkoolaisena. Vaan, koska sieltäkin saa vapaapäiviä, niin silloin sitten menoksi. Tänään kävin Outokummussa ja oli muuten ihan eka kerta. Kun saavuin sinne, niin ensin kävin ruokailemassa Hotelli-ravintola Kummussa, missä oli erittäin herkullinen lounas. Sitten hyvinkin kylläisenä piipahdin paikallisessa kirjakaupassa ja mitä löysin??? Sellaisia muovitaskuja, joita olen etsinyt tuloksetta joka paikasta jo useamman vuoden. Olin iloinen. Niinpä suunnistin varsinaiseen kohteeseen:

Kaivosmuseoon! Vilautin Museokorttia ja sitten seikkailemaan. Minua helli sää, mikä oli aurinkoinen ja aika, jolloin siellä ei ollut ketään muita. Ihan itekseni sain kävellä, kierrellä ja tutustua ja se oli astetta jännempää.

Kun olin ensin kiertänyt näyttelyt, niin sitten sinne museotunneliin. Kypärä päähän vaikka välillä tuli mieleen, että oisko sateenvarjo ollut parempi vaihtoehto, kun siellä sitä vettä tiputteli aika tiuhaan ja silti en muuten kastunut? Aluksi tuntui, että olen tullut johonkin kummitusten kokoontumisajoihin, koska kuului niin kammottavaa ääntä, vaan olipa siellä sitten varoitusilmoitus, ettei kannata pelästyä - tosin olin jo pelästynyt. Kiertelin pitkin käytäviä ja olin innoissani. Kävinpä tapaamassa Vuorenhaltijaakin, joka tarinan mukaan on poltellut virvatulia ja sen takia paikan nimi on Outo kumpu.

Kun oli tullut tunnelin toiseen päähän, niin ulos ja sitten kiipeilemään rappuja...

Helpot raput ja ei niitä loppujen lopuksi niin paljoa ollut ja kyllä kannatti kavuta, koska näkymät olivat ylhäällä ihan huikaisevat.

Paluu alas tapahtuikin sitten toisella puolella olevaa tietä pitkin ja sekin oli oikein passeli, kun portaiden ylösnousu on helpompaa kuin alas meno niitä pitkin. 

Hienoja juttuja näin vieläkin ja ihan hassua oli se, että kun näin yht'äkkiä nuoria, niin sitten huomasin, että Outokummun lukio sijaitsee siellä kaivosalueella. Melko siistiä.

Kaiken kaikkiaan kiva reissu, upea ja erikoinen museoreissu ja jälleen olen yhtä kokemusta rikkaampi. Voin siis suositella ihan kenelle vaan ja ehkä kesällä on parempi vaikka koko perheen voimin, kun siellä on ulkona lapsillekin kaikkea mukavaa. 

Jäniksen vuosi

 Kävinpä Kouvolan teatterissa ja olipa mukana jälkikasvuakin. Pitkästä aikaa, ihan oikeaa teatteria sisätiloissa niin, että yleisöä oli enemmän kuin 10 henkeä, hieno fiilis ja tarjolla oli Jäniksen vuosi.

Mitään en ottanut etukäteen selville, joten lähdin niissä mietteissä, mitä minulla oli muistissa, kun oli lukenut Arto Paasilinnan kyseisen kirjan ja katsonut elokuvan, missä pääosaa veteli Antti Litja. No, olinkin jäänyt sinne aikakaudelle, sillä nyt oli sellainen versio, että ei isosti ollut yhtymäkohtia, paitsi nimi ja joo Vatanen ja se jänis, joita olikin aika monta. 

Tämän esityksen on dramatisoinut Kristian Smeds, Sami Keski-Vähälä ja Esa Leskinen ja kyllä mietin, millaisen sillisalaatin olivat koonneet, koska tarinaa tuli niin paljon, että minulta taisi mennä osa ohi. tarina oli siis sovitettu tähän päivään ja tämän päivän ongelmiin ja kriiseihin. Ohjaamisesta vastasi Seppo Honkonen.

Jos tarinan kanssa olinkin hiukan hukassa, niin näyttelijäsuoritukset olivat ihan huippuluokkaa. Oli niin ihana nähdä heidät siellä estraadilla ja nauttia siitä, mitä oli tarjolla kaiken sen korona-ajan harkkojen jälkeen. Kun heitä oli siellä vain viisi, mutta tuntui, että 25. Roolit vaihtuivat tämän tästä ja jäniksiä vilahteli siellä sun täällä ja aina joutui hiukan tsiikaa, kuka nyt on jäniksenä. Mutta - Vatanen oli vaan Vatanen eli Tommi Kekarainen, joka oli roolilleen niin omistautunut, että välillä kävi ihan huoli päällä. miten Vatasen käy.

Satu Lemola on ihan tähti. Kun hän heti alussa kurkistaa nurkan takaa, olisi mieli tehnyt hihkasta; Heippa. No, sain hillittyä itteni. Hänellä on y-k-s-i-t-o-i-s-t-a erilaista roolia! Jos pupuna onkin tomera, kiltti ja söpö, niin korppina kovin tuhma, mutta miten esitetty, wau!

Annina Rubinstein - hänelläkin 10 roolia ja kun hän oli siinä Voimaantuja-kohtauksessa, niin soi DOORS! Olin, että mitä hittiä, täähän oli aikanaan hitti. Vaan olipa hänelläkin kaikki pelissä, kun aamutakkisesta vaimosta aina hoitsuksi ja poliisiksi ja Jänöksi!

Markus Vaarallakin oli 11 roolia! Hauska roolinimi on Hörhökkeli, mutta kaiken lisäksi paljon muuta ja hei, tietty hän oli Jänö.

Tiina Winter loisti myös kahdeksassa roolissa. Aivan nautinnollisen reipasta ja pirtsakkaa menoa. Supikoira Moi, voi toista! 

Siis aivan mieletön määrä rooleja, ja ihan väkisin sitä aatteli, millainen kuhina kulisseissa, oikeat vermeet niskaan, mikä rooli ja kenen vuoro lavalle. Silti - kaikki sujui kuin rasvattu, mitään kömmähdyksiä ei huomannut. Tosin, en tuntenut kässäriä. 

Joten, kaikki ne, jotka tykkäävät vähän nykyaikasemmasta teatterista, niin pöytä on katettu. Minä tykkään Kouvolan teatterista, joten aika lailla sama, mitä siellä esitetään, nautinto on aina taattu.

Kuvat: TAVATON media