Kuten haluatte

 Kerran aikasemmin mie jo matkustin Helsinkiin, koska oli varattuna liput Suokkiin, mutta se kerta meni sitten korvaavan ohjelman muodossa. Nyt sitten uusinta - Kuten haluatte, niin jopas päästiin katsomaan. Shakespeare - William Shakepeare kirjoitti tämän komedian 1599-1600 ja ei varmasti ajatellut, että sitä esitetään täysille katsomoille vielä 2020-luvulla. 
Ryhmäteatteri esittää kesäteatteriesityksensä Suomenlinnassa ja sinne tämän version on ohjannut Jussi Nikkilä. 

Shakespearen näytelmissä on aina suurta draamaa, suuria tunteita ja sitten sitä komiikkaa. Aluksi en meinannut päästä kärryille, mikä on matkan suunta, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa selkityi ja etenkin, kun on saanut yön yli nukkua ja miettiä, niin jopas oli tarina! 
Orlando joutuu riitoihin veljensä kanssa, joskaan ei heillä kummoset välit olleet muutenkaan, Hän lähtee ja mitäs sitten käy? Marketta Tikkanen on hyvin vakuuttava Orlando. Hänen palvelijanaan Adam lähtee mukaan, vaikka on jo vanha. Hannu Kivioja loistaa siinä jos sitten siinä toisessakin roolissaan Audrey'na.

Henkilöitä piisaa kaiken matkaa ja miten hauskoja! Joel Hirvonen veti kolme roolia: Oliver, Amiens ja Corinus. Joten saatoimme nauttia hänen suorituksistaan täysin mitoin. 
Lisäksi oma Ryhmiksen lemppari Santtu Karvonen, joka keekoili Touchstonen osassa hyvinkin kevyesti. Pakko mainita se ilmeikäs replikointi ja isoksi mieheksi kevyt liikehdintä. 

Entäs itse Rosalinda!!! Miiko Toiviainen sai minusta heti fanin. Olin ihan otettu siitä ilmaisukyvystä ja sellaisesta tietystä drivesta, mitä hän piti kaiken aikaa yllä. Upea positiivinen pössis oli aistittavissa. Jotenkin sitä on aina heti polvillaan nuoren kyvykkään esiintyjän edessä, kun tulee se fiilis, että kaikki jatkuu.
Serkukset Rosalinda ja Celia (Anna-Sofia Tuominen) joutuvat lähtemään, kun Herttua Fredrik (Eeva Kaihola) kaappaa vallan ja sitten onkin ihan eri tuulet puhaltamassa.

Jos koko porukka olikin sitä, että niillä on varmasti ollut kivaa, kun ovat tätä tehneet, niin koko esitys huokuu sitä, että ryhmädynamiikka toimii. Sen vaan niin aistii katsomoon. Kaikki suoritukset olivat aivan loistavia aina musikantti Mila Laineen taiturointiin, jonka apurina oli välillä pari muutakin. 
Vilma Sippola sai kyllä sympatiat myös, sillä kaikki ne roolit ja se artikulointi vaan jäi niin mieleen. 

Puvustus, se oli hieno, niin siitä vastasi Saija Siekkinen ja entäs lavastus? Janne Siltavuori ja kyllä oli jännä.

Kuvat: Mitro Härkönen

Kunnan koukkuja eli REVIISORI

 Pyhäpäivän ratoksi oli ohjelmassa Kunnan koukkuja eli Reviisori. Nikolai Gogol syntyi, eli ja vaikutti ja kuoli 1800-luvulla, mutta hänen näytelmänsä elävät edelleen ja ovat ajankohtaisia. Loistava klassikko on nyt nähtävissä Jukka Aaltosen sovittamana Kuusankosken kesäteatterissa Karoliina Eklund-Vuorelan ohjaamana. 
Ilma oli paras mahdollinen, sillä ei tarvinnut sadetakkia eikä aurinkolaseja, puitteet kohillaan.

Tilanne on se, että ollaan kaupungissa jossain ties missä, missä ei kuitenkaan kaikki asiat mene niin hyvin, etteikö tarkastajalla olisi jotain huomautettavaa. Kun tulee tieto, että sellainen tarkastaja saattaa jo olla paikalla, ehkä salaa,  niin mylly lähtee pyörimään. Kaupunginjohtaja Aila Kettunen aikoo varautua. Tiina Österberg-Huttunen kaupunginjohtajan roolissaan laukoo tekstiä ihailtavalla tavalla, sillä sitä riittää. Kutsuu alaisensa paikalle ja jakaa ohjeita. Linda Miettinen on sairaalan johtaja Taru Koskisena hyvinkin ilmeikäs ja uskottava. Matti Olenius lipevänä tuomari Gabriel Virtasena oikein onnistunut. Pilvi Puhakka on roolissaan koulutoimenjohtajana niin hillitty ja varuillaan, kunnes pääsee toiseen osaansa kirvesmies Sainiona - lähtee ja kuuluu!  Aino Forström on niin tiedotuspäällikkö Ursula Aaltoa, että siitä voisi olla joku oikea tiedotuspäällikkö kateellinen. 

Poliisipäällikkö Hyyryläinen se on aina päissään, eikä oikein tiedä itekkään miksi. Teemu Virsu kuitenkin hoitaa poliisin hommat, kaikesta huolimatta, eikä ollenkaan huonosti, pikemminkin hyvin. Koko lössi on kuitenkin haksahtanut siihen, että kaupungin hotellissa asustaa salaperäinen henkilö apurinsa kanssa, varsinainen tyhjäntoimittaja Henrika Erkka.  Anni Amberg suorastaan nauttii roolistaan, kun huomaa, miten kaikki luulevat hänen olevan ihan joku muu.

Kuinka kaikki mielistelevät ja työntävät rahaa, vain omaa selustaansa turvaten. Kaupunginjohtajan mies Mikko Kettunen (Kimmo Puhakka) ja poika Aleksi (Julius Lohman) vieläpä liehittevät Henrikaa, joka ottaa ilon irti. Henrikalla on apulainen, Daisy (Nea Mannila), joka yrittää pitää pakan kasassa. 

Liikkeenharjoittaja Maire Ankeroinen (Tanja Paakkulainen) ja somepersoona Mirkku Kiiski ( Taru Turpeinen) ovat lirissä, kun selviää, että heidän keksimänsä tyyppi  ei olekkaan se, miksi sitä olivat luulleet.

Koko kattaus on aivan loistava, hyvin keitetty kokoon ja tarjoilu mitä parhain! 
Vahva suositus - kannattaa mennä ottamaan nautinto irti!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Pelastakaa Röllimetsä

 Kesäpäivä Haminassa, helle helli ja kaikki oli niin nam. Sitten kesäteatterissa Pelastakaa Röllimetsä!

Allu Tuppuraisen luoma Rölli on valloittanut koko kansan. Haminaan Röllin on ohjannut Jalle Niemelä. Kaikki esityksessä kuultavat Tuppuraisen biisit ovat uudelleen sovitettu Mika Paakon ja Matti Toikan toimesta ja toimivat. Erittäin hyvä puvustus on Pirjo Kotkavuori-Porkan.

Jan Mykkänen on aivan mahtava Rölli! Kun me katsomossa hikoiltiin, kuin saunan lauteilla, niin oikein säälitti se, miten hiessä näyttelijät esiintyivät. Rölli-reppana siinä peruukissa ja niissä vermeissä. Vaan kyllä vaan kaikki sujui kuin tanssi ja kyllä lanne heilui ja hännän alta tulleet rupsut naurattivat. En varmaan koskaan tule niin vanhaksi, etteikö pieruhuumori purisi. 

Röllimetsää uhkaa usealta suunnalta tuho! Sointu Seesteinen, piinkova liikenainen, aikoo laittaa metsän sileäksi ja apurina hänellä on Kaino Lerkkanen. Katariina Myller Sointuna on niin räväkkä, topakka ja sulavasanainen, että huh! Jouni Saikkonen taas mahtavan muuntautumiskykyinen Lerkkanen. 

Entäs sitten Humpuukki MC ilmabikerit! Oikee kunnon rähinäremmi, jotka aiheuttavat pärinää ja miten roskaavat, koska roska on niille "jumala". Tämä sakki oli hauska. Johtajana toimii Humpuukien ylipappi, jonka roolin on hyvin haltuun ottanut Tuomas Guseff. Joukossa mukana taas ihailemani nuoria - räntäntän toimii ja koreografiat ovat hallussa. 

Pelastuuko Röllimetsä, se on nähtävä! Joka tapauksessa on taas kerrottava, että vaikka kuin olisi kyseessä koko perheen näytelmä, niin se ei tarkoita, etteivät aikuiset voisi mennä katsomaan, jos ei ole enää lapsia saatavilla. Koska - näissä näytelmissä on aina ne omat jipot aikuisille ja kyllä - ne osuu! Puhumattakaan siitä, että olisko joku, joka ei Rölliä tuntisi??? 

Kaikki roolisuoritukset olivat ihan kymppiluokkaa, huolimatta siitä, miten kuumat oltavat oli. 
Kiitos Haminan teatteri - priimaa pukkaa!

Kuvat: Mari Salmenhaara

10 tikkua laudalla

 Kesäilta - Tirva - 10 tikkua laudalla!!! Mikä setti! Ihan hemmetin hieno!

Tirvalla kesäteatterin puitteet ovat ihan maailman parhaat. Missä voit nähdä niin kauniit puitteet, että vesi välkyy taustalla. No, voi olla, että jossain, mutta ei nyt ihan joka paikassa. Tirvan kesäteatterissa se on mahdollista ja samalla voi nauttia kesäteatterista, mikä on paitsi hauskaa niin myös antoisaa. Heini Junkkaala on käsikirjoittanut vanhasta leikistä toimivan tarinan, minkä on ohjannut Sami Sivonen.

Jännä tarina kehittyy leikin ympärille - 10 tikkua laudalla, joka on aika lailla monelle tuttu leikki. Mitäs kun leikistä tulee tulee totta ja kaikki 10 tikkua alkavat elää omaa elämäänsä!? Sini-Selina Rasimus on pääosassa, Annan roolissa, joka nimeää jokaisen tikun, mitkä ovat vaarin vanhasta pölkystä veistettyjä. Sitten alkaakin tapahtua. 
Anna ja hänen veljensä Tuukka (Elina Vainonen), äiti  (Silva Kärpänoja) ja isä (Jaakko Pasi) lähtevät lomalle - mummolaan! Mummo, jonka roolin ihanasti hössöttäen ja hyvin artikuloiden vetää Saara Kankala.

Kaikkea sattuu ja tapahtuu ja niistä jollain lailla vastaa tai ohjailee  Herra Parenteesi (Riina Pasi) ja sivujuonet; Kerttu Niinivaara, Eino Pasi, Vilma Kärpänoja, Minni Pasi, Viljo Pasi ja Mimosa Kärpänoja.

Varsin kiintoisa näkökulma, miten näytelmä kulkee, mutta  äärimmäisen oivaltava. Äiti haluaa isän aikaa, mutta isä käsittää perheeseen panostamisen hivenen eri lailla ja äiti joutuu suuttumaan ja jopa itkemään, ennen kuin tulee muutos ja sekin lasten taholta.  

Uhkakuva on karmea! Naapurin Kaarina, joka uhkailee jopa puukolla. Räväkän Kaarinan osassa on Arja Siekkeli. Kaarinaa pännii oikein huolella hirmuinen meteli, jota ei voi sietää, kun on tottunut elämään hiljaisuudessa. 

Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, niin kaikki muuttuu jossain vaiheessa parhain päin, mutta sitä ennen sattuu ja tapahtuu jos ja vaikka mitä. 

Kaikki suoritukset olivat aivan ihania, mutta silti - pakko antaa erityiskiitokset nuorille ja pienille. Omassa suloisuudessaan vetivät roolinsa niin hellyyttävästi, että sitä oli sydän syrjällään ihana katsoa. 

10 tikkua laudalla on mahtava koko perheen näytelmä, minkä kävin katsomassa aikuisen poikani kanssa ja hänkin sai irti sen fiiliksen, mikä kuuluukin saada, kun tällaista esitystä katsoo. 

Kiitos Tirva - oli ihana kesäilta teidän kanssa ja 10 plussaa teille !

Loistava kuvaaja: Juho Vainonen - olisin halunut laittaa kaikki kuvasi näytille!

Mitä kuuluu Marja-Leena?

 Yksi kesän kohokohtia on sekin, kun pääsee Mikkeliin ja siellä Naisvuorelle katsomaan ja nauttimaan kesäteatterista. Tämän kesän viihdyke on Mitä kuuluu Marja-Leena? Käsikirjoitus on Mikko Kivisen ja Otto Kanervan ja kun he ovat kysymyksessä, niin tiedossa on taattua tavaraa. Ohjaus on Mikko Kivisen. Sama näytelmä menee myös Hämeenlinnassa....eli on siinä ohjaajalla ollu pari ruoria hallussa. 

Kuten jo nimi kertoo, niin on siis kyse Gösta Sundqvist ja Leevi and the Leavings-musiikista. Olisi vaikea uskoa, että olisi joku, joka ei pitäisi tästä musiikista. Tässä näytelmässä musiikki siivittää tarinaa ja toimii. Jokaiselle löytyy se biisi, mikä koskettaa kuin Vanha koulukuva. Pohjoisen taivaan alla saimme nauttia näytelmästä, joskin olikin katettu katsomo ja näyttämö.

Poika nimeltä Päivi (Marko Nurmi)kertoi heti esityksen alussa liikkuvansa kainalosauvoilla, koska oli akillesjänne tulehtunut. Eipä mitään, sai heti yleisön sympatiat ja Elämänmeno nyt vaan on sellaista.
Mutta mitä settiä saimme nähdä, oli Kyllikki (Tarja Matilainen) ja oli aivan uskomaton Amalia (Päivi Pylvänäinen). 

Pääosassa on Teijo Eloranta (TV:stä tuttu)! Hän se on varsin tomppeli Jouko Kinnunen, joka haikailee Marja-Leenan perään ja tössii lähes kaiken, mutta millä tyylillä - ilmeet ja eleet ovat kuin Elämä ikkunan takana. Hänellä on kaverina Keke Janunen, jonka osan ottaa haltuun Vakosamettihousuinen mies, Kalle Pylvänäinen. Yhdessä etsitään Marja-Leenaa ja kohteena on mm. Pohjois-Karjala, kunnes lopulta törmätään Turkmenialaiseen tyttöystävään.

Viisi näyttelijää, liuta rooleja ja menoa ja melskettä piisaa. Huumorilla höystettyä tarinaa musiikin ryydittämänä, niin se on just sitä, mitä kaivataan. Lavastus, huikea puvustus (Anitta Tukiainen) ja äänet toimii. Entäs livebändi - hyvin esillä ja nuoret miehet siellä antoivat sävelten soida!

Mitä kuuluu Marja-Leena? on näytelmä, mistä nauttii niin, että oikein poskiin sattui, ku niin hymyilytti kaiken aikaa. Millaista upeaa taitoa ja tunnetta saatiin nähdä ja nauttia. Koko esitys oli joka hetkessä mieltä nostattavaa ja kun tämän esityksen näki, niin elää taas sillä fiiliksellä pitkään. Niin ihanaa, että melkein herkisti, kun se loppui. Vaan kun yleisö soljui pois paikalta, yhellä sun toisella soi Elämää....

Kiitos !!!! Nyt voi taas jatkaa Unelmia ja toimistohommia!

Kuvat: Pihla Liukkonen

Puhtaana käteen

 Valkealan kesäteatterissa esitetään tänä kesänä mahtavaa farssia, Puhtaana käteen. Käsikirjoitus on Michael Cooney'n ja sen on suomentanut Tiina Puumalainen.  Valkealaan sen ohjasi alan konkari Mari Kahri.
Kun on kyse farssista, niin ajoitus on äärimmäisen tärkeää. Niin oli säätilankin puolesta. Oli siis ensi-ilta ja kun pääsimme paikalle, niin alkoi sataa. Ei kun sadeviittaa päälle ja mitä kävi sitten? Vähän ennen esityksen alkua kerkesin kipasta autosta hakemassa aurinkolasit!

Puhtaana käteen on sellainen tarina, että en edes yritä selittää sitä, sillä koko näytelmä oli yhtä selitystä. Aivan uskomatonta settiä, missä puhutaan puuta heinää ja kun joku yrittää puhua totta, niin sekin on yhtä tyhjän kanssa. Mitä enemmän selitetään, sitä syvempään suohon mennään. 

Pääpukarina on Erkki Lehtinen, jota esittää todella maineikkaasti Vesa Lipsanen. Erkki on sotkenut itsensä jo parin vuoden ajan sellaiseen solmuun, että vetää siihen sitten alivuokralaisensa Visa Muikun. Visa niin ku se kortti ja Muikku niin ku se kala... Antti Niemi osaa hommansa. 

Lehtinen on saanut jo vaimonsa (Mirva Luoma) lähtemään töihin ja sitten tulee sosiaaliasiahenkilö Jaatinen paikalle. Jaatisen roolissa loistaa Jenni Rautiainen. Aivan ihana, niin on huoliteltu, tarkka ja asiallinen, mutta näytelmän edetessä tilanteet muutuu ja kun Jaatinen saa pikkasen rommia...

Mukaan ehtii Vertti-setä (Ari Teräväinen), kriisavustaja Jutta Yli-Polvi (Anu Karjalainen), parisuhdekonsultti Kuitunen (Päivi Teräväinen), hautajaisurakoitsija Ala-Kulo (Tiina Andersson-Koste), ylitarkastja Nikkinen (Lea Karhu) ja lopulta vielä Visan morsian Ritva (Anu Karjalainen). Jokaisella on tärkeä roolinsa, vaikka yhtä hullun myllyä mennäänkin. Välillä ei tiedä kuka kukin on ja ketkä kaikki ovat kuolleet...tai elossa. 

Puhtaana käteen on mahtava, juuri oikeaa kesäteatteriainesta ja Valkealassa se on harjoiteltu niin hyvin, että kelpaa esittää, saati sitten katsoa. Nauratti ja jännitti vuoronperään, että miten tämä voi päättyä, mutta kyllä se päättyi ja hyvin, vaikka ei olisi voinut uskoa. Voi vaan ihmetellä ja kiitellä, miten hyvin replikointi sujui, vaikka sitä oli paljon, nopeaa ja nokkelaa.

Kiitos - tuli niin hyvä mieli, että nauratti vielä kotimatkallakin!

Kuvat: Sami Lahtinen

Maailman pihamaat

 Olipa semmone sunnuntai, et ku kotoa lähettii, nii alko sataa, mut ku katteli Ristiinan suuntaa, nii siel ol kirkast. Ku oltii peril, ni ilma ol just nii ku morsian, leppee ja lämmin, just oikee maailman pihamaa.

Ristiinan kesäteatterissa esitetään aivan ihanaa näytelmää Maailman pihamaat, minkä on rustannut Tanja Puustinen-Kiljunen ja ohjannut Tarja Pyhähuhta. Musiikista vastasi yhden miehen loistava orkka Arto Kivekäs. Äänitekniikka oli Juha Tanskasen hallussa. 

Koko esitys on niin herkkää laatua alusta loppuun asti, että paikoitellen olin ihan vesissä silmin. En siksi, että olisi ollut surullista, vaan siksi, että oli niin upeita esiintyjiä, hyviä laulajia ja sitten ne Lapset!!!
Pidin tavattomasti myös Hermanskasta, jota esitti Mimmi Rantala. Hänen rennon letkeä tyyli, luonteikas ulosanti oli nauttivaa. Vasta kotona huomasin lukea tarkemmin, että kivat koreografiat olivat myös hänen!

Tarinassa eletään eri tasoja, ollaan lapsuudessa ja sitten jo aikuisinakin. Lemmenparina, joskaan ei minään helppona parina nähtiin Siiri ja Janne. Tiina Rouhiainen ja Jani Lastuniemi. Kuin suoraan jostain vanhasta kotimaisesta elokuvasta. Mitä kaikkea sitä onkaan valmis tekemään, saadakseen toisensa....

Hersyvää maalaisromantiikka ja huumoria, elämänmakuisia juttuja on tämä esitys täynnä ja ne laulut, mitkä kuullaan, ovat toinen toistaan mahtavimpia. Koko tarina on niin kivasti rakennettu, että laulut kantaa tarinaa. Välillä olisi tehnyt mieli laulaa mukana.

Vaan nämä lapset!!! Tuula Rantala, Asko Kiljunen, Essi Paasonen, Janna Taivalantti, Inna Rouhiainen ja Seela Turunen olivat koko näytelmän armoitettuja tähtiä! Miten luontevaa replikointia ja mikä kyky esiintyä. Olin niin ihastuksissani, että kyllä herkisti moinen kokemus nähdä ja kokea tällaiset nuoret kyvyt!

Koko porukka veti sellaisen setin viihdettä, ajatusta ja kaikella lämmöllä, että kannatti ajaa vähän kauempaakin ja toivon, että moni muukin lähtisi, bensan hinnoista huolimatta, kokemaan sellaista, millä elää pitkään.

Kuvat: Lotta Tuominen

Häräntappoase

 Häräntappoase on klassikko! Anna-Leena Härkösen esikoisteos vuodelta 1984. Härkönen oli silloin 17-vuotias. Sen jälkeen kirjasta on tehty tv-sarjoja ja lukuisia teatteriesityksiä. Nyt on vuorossa Iitin kesäteatterin esitys, minkä ovat ohjanneet Jan ja Katri Nyquist.

Iitissä lauteille hyppäsi joukko nuoria, jotka loistivat innolla ja taidoillaan niin, että oli todella riemullista seurata sitä menoa. No, jokunen vanhempikin oli mukana, mutta kyllä nuoriso oli täysin valovoimaista.

Pääosassa on Allu Korva, joka joutuu lähtemään heinäkuuksi maalle, Torvenkylään heinätöihin, vaikka hänellä olisi ollut ihan muita suunnitelmia. Antti Tuominen esittää niin luontevasti Allu Korvaa, että olin todella ihastuksissani. Torvenkylässä on Takkisen perhe, missä Lahja Takkinen (Enni Sormunen) ottaa Allun sydämellisesti vastaan. 

Svante Takkisella (KariTaavila) pumppu vähän reistailee, niin on hyvä kun on nuoria miehiä auttelemassa. Allun kaverina on Pasi Rutanen, joka on myös tullut heinätöihin. Pasia tulkitsee Aamu Ojapalo ja hyvin tulkitseekin! Vielä on yksi, Tauno Takkinen, Takkisten oma poika, joka on kyllä "tavan tauno". Vaan millainen esitys Simo Heinolta! Aivan herkkulista luonnehdintaa ja kun Heinolla oli vielä kaksi roolia. Hän on Allun kaveri Taala, äärimmäinen sähläri ja sitten vuorostaan Tauno, joka säätää omalla tavallaan. 

Upea traktori oli mukana näytelmässä ja sen kyydissä ne heinät! Kiva, ettei tarvinnut kuvitteellisia heiniä. Kaiken aikaa teksti kulkee kuin rasvattu, upeaa muorten kieltä, missä sanotaan asiat niin kuin ne on, riemullista verbaalista tykitystä ja mitä muuta se voisikaan olla, jos teksti on Anna-Leena Härköseltä, jonka on muuten dramatisoinut Antti Laukkarinen. 

Pasi vie Allun heti kylille, missä Torvenkyläläiset tapailevat ja niin on Allu alkanut viihtyä, etenkin kun tapaa Kertun. Kerttu Hurme hurmaa Allun ja Allu rakastuu. Kertun roolissa on Lumi Kaariaho, joka reippaasti kiukuttelee, äksyilee kuin konsanaan teinityttö. Mitenkään ällörömanttiseksi ei tilanne päädy, mutta onhan siinä kuitenkin nuoruuden kesähehkua. 

Kokonaisuudessaan esitys on aivan mahtava. Kiitos nuoret! Ei ollut pelkkiä ulkoa opeteltuja reploja vaan myös ihan oikeaa tulkintaa eleineen ja ilmeineen. Nyt uskoisin, että jospa nuoretkin innostuisisvat lähtemään liikkeelle ja katsomaan tämän esityksen. 

Kuvat: Pauli Similä

Kaiken takana on nainen

 Huolimatta siitä, että oli jo melkoinen viikonloppu takana, niin miten oli mahtavaa ajella pyhäiltana Korvenkylään, sinne keskelle ei mitään, mutta mitä sieltä aina saa!!! Takuuvarma hyvän mielen saanti-paikka! Tänä kesänä Korvenkylä esittää Kaiken takana on nainen. Jee, Mattii ja Teppoo...
Ohjaajana on Pia Oinas ja voin vakuttaa, että hyvin on vedetty. Hupaisa kässäri on Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren. Mut sit - koreografia, mikä oli niin silmiä hivelevän hienoa, on Osku Heiskasen - läpyt sille. Oon aina ihan mehuissani hyville koreografioille, koska niistä todella nauttii. 

Heti aluksi lähti koko setti hyvin käyntiin ja on aina niin hauskaa, miten on osattu rakentaa biisien ympärille tarina. Tarinassa on pääparina, "ensirakastajina", Eino Happo ja Kirsti.  Jukka Mörsky ja Tuula Anttila. Kumpaakaan en ole koskaan ennen nähnyt estraadilla, joten kun he valtasivat näyttämön, olin ihan ihastuksissani. Oliko pikkasen etukäteisjännitystä ja sitten olisin voinut halolla napauttaa päätäni, että ei Korvenkylässä voisi nähdä muuta kuin Laatua! Jo se tilanne, että Jukka Mörsky esiintyy legendaarisessa tuulipuvussa ja tennissukissa ja laulaa niin upealla äänellä, olis pannu sukat pyörimään jaloissa, jos ne olis ollut. Tuula Anttila ei kalpene siinä rinnalla ollenkaan, vaan on aivan yhtä hyvä.

Lavastus on Hanna Peräkylän taattua laatua, kaikki on viimeisen päälle ja niitä oivaltavia kohtia kannattaa bongata. Mietin, että mikä määrä sukkahousuja on käytetty... Muutenkin koko setti oli käypää kamaa, enkä kerro siitä sen enempää, ettei mene spoilaamisen puolelle.

Puvustus on myös sitä luokkaa, että saattoi vaan ihmetellä, miten kaikki kerettiin vaihtaa ja miten paljon kaikilla asuilla yleisöä herkuteltiin. Puvustus olikin Mirja Nopasen ja Anne Mattilan alaa.

On mainittava vielä Jukka Sinkkonen, jolla oli mainio rooli hulvattomassa Bude'n osassa. Sitten Markku Pakkanen, joka entisenä kansanedustajana varsin suvereenisti veteli Jussin osan yms. Henna Hännikäinen oli Arne the Kmies, joka aiheutti heti hupia, millä oli verkkarit varustettu.

Sitten se ihana juttu, että miten oli nuoria saatu mukaan ja millä innolla he olivat siellä - tunteella ja taidolla. Sellainen ilahduttaa aina ja antaa sellaista lohtua, että matka jatkuu.

Kun on katsomassa harrastajateatterin esitystä, on aina ilahduttavaa se, että saa itsensä hämmästymään siitä, miten taitavia he kuitenkin ovat! Priimaa pukkaa!

Minä rakastan sua.... Olipa kenen häät hyvänsä, niin alkaa silmät hikoilla. Olipa herkkää ja ihanaa. Tarina saa arvoisensa lopun, mutta sitä ennen tapahtuu jos ja vaikka mitä.

Kaiken kaikkiaan - jälleen oli toimiva sakki saanut valmiiksi erittäin toimivan esityksen, millä saatetaan kaikille hyvää mieltä ja elinkää pitkäksi aikaa. 

Kaiken takana on nain.... No mut hei, tämän esityksen takana on kaiken aikaa ihan elävä orkka! Kunnon miehet-bändi: Arto Karnaattu - koskettimet (ja suurimman osan biisien sovitukset), Tiki Heikkilä - kitara, Jukka Utti - rummut, Harri Ruotjoki ja Jari Immonen - bassot.

Korvenkylässä toimii kaikki - sinne on helppo mennä, koska parkkiin ohjaus on huippuluokkaa. Se palveluhenkisyys on kymppiplus! Joka paikassa, juomaa ja antimia oli heti saatavilla ja kaikesta huolehdittiin niin hyvin, että oli kuin kehdossa.

Mutta jos mietit sitä, että Et voi tulla rajan taa, niin tule ihmeessä! Hanki liput vaikka Hänelle! Jos olet onnellinen, niin tämän esityksen jälkeen vieläkin enemmän. Voit sitten muistella vielä Jälkeenpäin. Äläkä ikinä unohda, että Kaiken takana on nainen. Nyt vaan Kaikki peliin ja Korvenkylään! Tule katsomaan Kuka on tuo mies, joka upeasti lavalla laulaa. Onko se Kunnon mies vai Pohjan poika? Mä joka päivä töitä teen ja siksi kannattaa mennä illalla kesäteatteriin. Loppua kohden yleensä Vauhti kiihtyy!!!

Kuvat: Jani Kiviranta