Fanny ja Alexander

 Kostea ja pimeä marraskuun ilta, mutta mikä sitä valaisi, niin Fanny ja Alexander  Helsingin Kaupunginteatterissa. Ihan mahtavaa oli katsoa, kun kaikki ihmiset kävelivät kohti valaistua teatteria. Sinne sitten, takit narikkaan ja pienet tupsluikkarit ja eikun saliin. Tiedossa oli kolmen tunnin esitys! Ohjauksesta vastasi Paavo Westerberg, jonka muuten bongasimme katsomosta. Tosi mukavaa, että ohjaaja katsoo muitakin esityksiä, kuin vain ensi-illan.

Tarina on tuttu, koska se on jo klassikko, minkä Ingmar Bergman kirjoitti jo 50v sitten. Vaikka se on tuttu, sillä siitä ei ole voinut olla kuulematta, niin enpä muuten ollut siihen sisältöön koskaan tutustunut! Siksi olikin erittäin mielenkiintoista, kun se avautui minulle ja seuralaiselleni, joka oli tällä kertaa oma tytär. Ei muuten tarvinut paljon houkutella, koska tässä näytelmässä on Olavi Uusivirta!

Fannyn ja Alexanderin teemoja on paljon. On lapsuus, mielikuvitus, perhe, väkivalta... No, minusta ihan parasta on sisarusten välinen suhde. Kun aikuiset jäävät etäisiksi, niin on se sisarus, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Elena Leeve ja Olavi Uusivirta ovat niin upea pari ja miten ihailtavaa heittäytymistä, niin uskottavia lapsia. 

Eletään 1900-luvun alkua. Fanny ja Alexander elävät teatteriperheessä, missä on ilo ylimmillään. Juhlitaan ja lapset siinä sivussa seuraavat ja leikkivät omiaan. Suku on vahvasti läsnä ja vaikuttaa aika lailla rennolta. Lasten vanhemmat Emilie ja Oscar, Anna-Maija Tuokko ja Pekka Huotari ovat toisiinsa hyvinkin kiintyneitä. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin...
...kunnes Oscar kuolee.

Kaikki muuttuu! Siihen aikaan naisen asema oli hyvin paljon riippuvainen miehestä ja niin Emilie menee uusiin naimisiin piispa Edward Vergeruksen kanssa. Eero Aho tässä roolissaan on välillä suorastaan pelottava. Kuri ja järjestys, kaikki rangaistukset ja vain rakkauden nimessä. Melko kova paketti. 

Katsojana sitä voi vain jännittyneenä seurata, miten tästä selvitään, kun tuntuu, ettei ole mitään ulospääsyä. Fanny ja Alexander ja Emilie ja Edward - tarinan keskeiset parit, joita tulkitsevat niin valovoimaiset tähdet, että oikein hengästytti. 

Vaikka onkin kyse melko vakavasta näytelmästä, niin oli siellä muutama hykerryttävä kohta. Elena Leeve ja Olavi Uusivirta lapsina heittivät melkoista settiä, mikä mukasti kevensi tunnelmaa. Lisäksi on mainittava Santeri Kinnunen, joka Gustav Ekdahlin osassa kävi sanomassa piispalle "suorat sanat". Erittäinen herkullinen kohta. 

Fanny ja Alexander on koskettava esitys, se pistää miettimään todella monia asioita. Iso joukko taitavia esiintyjiä ja osaajia ovat luoneet melkoisen spektaakkelin, jota oli nautinto seurata. Esityksen jälkeen kuulin "sivukorvalla", miten moni muukin oli ollut vakuuttunut siitä, että nyt nähtiin ja koettiin jotain todella hyvää.

Kiitos HKT - kannatti taas Kouvolasta asti tulla hoteisiisi!

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Baskervillen koira

 Legendaarinen Artur Conan Doyle ja Baskervillen koira. Jos ei joku ole tätä lukenut, niin ei ole voinut välttyä kuulemasta, että tällainen opus on joskus kirjoitettu. Ken Ludvig on dramatisoinut tarinasta komedian, mikä on kerrassaan hulvaton.

Nyt tämä huikean jännittävä tarina on nähtävissä hauskana tulkintana Kotkan kaupunginteatterissa Ilmari Pursiaisen upeasti ohjaamana. Saimme nähdä mahtavan Sherlock Holmes-tarinan, mikä yllätti ihan yli odotusten. Ihanaa yllättää itsensäkin sillä, että oli jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, että nyt katsellaan suhteellisen vakavaa ja jännittävää esitystä ja kun melko pian kävi ilmi, että nyt naurattaa, niin se oli kyllä kirsikka kakun päällä. 

Sherlockin roolissa on Juho Markkanen ja hän myös kepeästi venyy pariin muuhunkin rooliin. Osku Haavisto sen sijaan on vain Tohtori Watson, sillä niinhän se on, että hänellä on eniten hommia. Millään ei ehtisi muihin rooleihin. 

Tässä näytelmässä on siis vain VIISI näyttelijää, mutta roppakaupalla rooleja. Aivan luokattoman mahtavaa saada seurata sitä, miten osat vaihtuu ja kuka tulee estraadille milloin missäkin roolissa. Se on oikeasti yleisön hemmottelua, kun saa nauttia ammattimaisesta työskentelystä. 

Antti Leskinen saa katsojat kaapattua heti mukaansa, oli sitten missä tahansa niistä yhdessätoista roolissa, Eeva Hautala tekee saman, sillä hänelläkin on 11 roolia!!! Kalle Kurikkala, joka on Sir Charles Baskerville, on myös Hugo ja Henry Baskerville, lisäksi neljä muuta roolia. 
Aivan käsittämättömän ihanaa!

Näytelmän toteutus, kaikki valot (Ada Halonen), äänet (Tommi Leinonen) ja lavastus&puvustus (Tinde Lappalainen) oli niin loppuun asti hiottu, että sen toimivuutta oli nautinnollista seurata.

Koko mahtava tarina oli niin upeasti esitetty, että sitä oli lähes vesissä silmin loppukumarruksia katsellen, että kuinka taitavia he olivat, jotka olivat meille sellaisen elämyksen luoneet ja tehneet. Miten koko kotimatka hehkuteltiin, kuinka tällaisen esityksen nähneenä, elää taas kauan, niin virtaa saaneena. 

Kuvat; Niklas Malinen

Aatosta jaloa ja alhaista mieltä

 Kuusankosken teatteri esittää nyt työelämäkomediaa näytelmässä Aatosta jaloa ja alhaista mieltä (melkein on aina pakko laulaa tämä). Käsikirjoituksen takana on Hanna Ryti, jonka olen oppinut tuntemaan lähinnä kirjoistaan, mutta hänpä onkin teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija. Ei siis ihme, että on saanut kasaan varsin mielenkiintoisen ja ryhdikkään tarinan. Karolina Eklund-Vuorela on tämän napakasti ohjannut.

Aatosta jaloa ja alhaista mieltä kertoo siitä, kuinka kaikki fuusioituvat, Kela, TE-palvelut ja sosiaalipalvelut. Oikea kauhuskenaario. Kuka voittaa ja kenen kustannuksella...

Anika Kumpulainen on ottanut haltuunsa Marjo Siltasen roolin hengästyttävän hyvin. Pääosa ja niin jouhevaa replikointia, että oli vaan pakko ihailla, vaikka Marjo Siltanen on ärsyttävä nilkki. 
Tanja Tarkka on Marjo Siltasen "persettä nuoleva" sihteeri, joka on valmis mihin tahansa, pitääkseen työpaikkansa. Anni Kylmälä onnistuu oikein hyvin olemaan se lipevän mairea ruskeakielinen. 
Leena Karhu ottaa toimittajan pestin vastaan ja joutuu monenmoisiin suorituksiin. Tämän roolin kuittaa Maija Kuntsi.

Elisa Heikkinen esittää Pirjo Perä-ahoa, joka on tehokas TE-toimiston virkailija ja jolla on elämässään hoidettavana poika ja äiti. Ihanan raivokasta toimintaa ja pirteää esitystä.
Finanssijohtaja Juhani Seppälä ei oikein tiedä menisikö kalaan vai...aika hukassa koko ihminen. Herkko Huttunen on ottanut roolinsa hyvin ja pelmahtaa esiin tämän tästä ja aina yhtä kivasti pihalla. 
Sisu Laitinen on lutunen Santtu, joka on työtön ja kiltisti alistuu tekemään sen, mitä pyydetään. Onneksi löytyy jotain valoa tunnelin päässä. 

Sitten on nippu pieniä rooleja, joissa loistavat Viivi Mauno, Nea Mannila ja Anu Ruuhimäki. Se on aina kivaa seurata, missä roolissa kukin esiin putkahtaa ja miten siitä selviytyy. 

Koko esitys on vaikuttava. Vakavaa asiaa komedian keinoin, se on minusta oiva tapa herättää. Työelämä on usein raakaa peliä ja siellä pärjäävät vain ne, jotka huutavat kovaa ja ovat kovia, polkevat jalkoihinsa kaiken, mikä on tiellä ja ihminen ei ole minkään arvoinen, vaikka olisi sukua. 

Toimiva lavastus on Elina Perälän, puvustus Mervi Suvelan.

Näytelmä on varsin onnistunut, loistavat roolit ja kaikki suoriutuvat tasapuolisesti hyvin eli kerrassaan mukava paketti. 

Kuvat: Heidi Koskinen- Järvisalo

Joulushow - Betoniporsaita äidin oomme kaikki

 Odotettu Kouvolan teatterin Joulushow tuo taas valoa ja riemua pimeään aikaan. Ensi-ilta oli 10.11 ja yhtään ei haitannut se, että jouluun on vielä aikaa. Fiilis oli ihan uskomaton.

Kouvolan teatterilaiset olivat keskenään kasanneet kimaran, jonka on ohjannut Satu Taalikainen. Vähän oli käsikirjoitusvaiheessa saatu apuja stand up-koomikko Mikko Vaismaalta.  Ei ollenkaan huono juttu, sillä oli huomattavaa, että mukana oli sellaista tyyliä, mitä ei ole ennen ollut. 

Joulushow on paketti, missä on jokaiselle jotakin. On musiikkia, sketsiä, huumoria ja joulutunnelmaa. Koko spektaakkeli alkaa juna-aiheisella potpuurilla, sillä kuuluvathan junat aika lailla vahvasti Kouvolaan. Vauhti oli sitä luokkaa, että loppuun asti kulki kuin juna. Jos postinumerolla 45100 olikin esillä, niin eipä oltu unohdettu niitä muitakaan Kouvolan postinumeroita. 

Tapana on aina se, että näyttelijät esittävät joitain paikallisia tunnettuja henkilöitä. Vaikka olisit ensimmäistä kertaa Kouvolassa, niin yhtään ei haittaa, vaikka et tietäisi, ketä tyypit ovat. Ovat niin uskomattomia hahmoja. Avecina minulla oli sellainen, joka ei vielä kaikkia kouvolalaisia tunnettuja tunne ja silti sai ilon irti. Paikallisten lisäksi saatiin nähdä melkoinen joukko suomalaisia iskelmälaulajia. 

Alusta loppuun meno oli niin raikas, vetävä ja mukaansaottava, että oli ihan posket kipeinä, kun niin hymy korvissa seurasin menoa ja toivoin, ettei se loppuisi. Koko teatterin väki oli lavalla ja se oli kiva nähdä ne "taustatyöntekijätkin".
Tekisi mieli kertoa vaikka mitä, mutta eihän joulupakettien sisältöä saa kertoa, voi vaan vähän ravistella ja kuullostella, mitä se voisi sisältää. Laatua ja parasta sellaista.

Olin ihan pakahtua siitä ylpeydestä, mitä tunsin Kouvolan teatteria ja sen niin loistavia esiintyjiä kohtaan. Miten osaavat olla kaunisäänisiä laulajia, osaavia ja taitavia esiintyjiä. Musiikki, valot, äänet, lavastus - kaikki oli tässä joulupaketissa niin nätisti, että siitä paketista oli ilo nauttia.

Toivon, että mahdollisimman moni tämän näkisi ja kokisi, sillä Joulushow on elämys!

Kuvat: Elisa Sola

Housut pois

 Housut pois-musikaali on yksi lemppareistani ja nyt se on nähtävissä Haminassa. Alkuperäisen version takana on Terrence McNally ja sävellys ja sanoitus David Yazbek. Suomennos on Mikko Koivusalon. Haminaan tämän huikean spektaakkelin on ohjannut Jalle Niemelä.
Olin aivan innoissani ja jännissäni, että millaisen ovat saaneet aikaiseksi, sillä tottakai odotin ihan parasta!

Housut pois on tarina, missä joukko miehiä on irtisanottu tehtaalta ja niinpä heillä ei mene kovinkaan hyvin. Naiset käyvät töissä ja kun paikkakunnalle saapuu Chippendalet, niin jopas... Kyllä se syö miestä, siis oikeaa miestä, joka ei lähe kuin miesten hommiin, haluaa olla hyvä aviomies, isä ja Mies. 

Pääosassa on Jerry Lukowskin roolissa Tommy Larvi, joka on uponnut osaansa todella hyvin. Jerry painii oman ongelmansa kanssa, joka on se, että työttömän on hankala maksaa elatusmaksuja pojastaan Nathan Lukowskista. Poika, jota näyttelee aivan valloittavan luontevasti Pinja Saikkonen, on Jerrylle tärkeintä! Ihana teema; isä-poika-suhde!
Kun rahaa on saatava, niin Jerry saa oman elämänsä älynväläyksen ja haluaa toteuttaa vähän karumman Chippendale-esityksen, niin että siinä esiintyy oman kylän miehiä ja että he riisuvat kaiken... Ihan pienesti meinaa olla hankalaa saada joukko kasaan.

Jerryn paras kaveri on Dave. Jan Mykkänen on Davena ihan ilmiömäinen. Ilmeet ja elekieli loistaa. Dave on läski ja tekee kotihommia, palvoo vaimoaan, vaikka ei juurikaan koske häneen. Soutaa ja huopaa, kun ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Toinen teema: miesten välinen ystävyys!

Housut pois on musikaali, missä on kaikille jotain. Niinpä, jos äkkiä ja huolimattomasti ajattelisi, että pääosin naiset lähtisivät sitä katsomaan, niin väärin, sillä siinä on juttua ihan kelle tahansa. Loistavat naiset antoivat oman panoksensa, joista heti on mainittava Jenni Roslakka, joka huseerasi parissakin roolissa, mutta laukoi kuolemattomia replojaan Jeanettena ja sai yleisön nauramaan.
Samaa kastia olivat Marjaana Simola Georgien osassa, Riitta Hotakainen Vickin roolissa, Nelli Eurasto Estellenä, Katariina Myller Pamina. Myllerin artikulaatio on aivan mahtavaa! Joka ikisestä tavusta saa selvää!

Kun porukka on saatu kasaan, kaikkien kommellusten ja vaikeuksien kautta, se on varsin kattava. Jerryn ja Daven lisäksi mukana ovat Harold, Juha Vilkki, jonka lauluääni on varsin ihana. Malcomin roolissa Aki Kelin otti kyllä yleisön haltuun laulullaan, ilmeillään, olemuksellaan ja viimeistään hautajaiskohtauksessa, mikä oli herkkää. Jouni Saikkonen on hauska "päin seinää"- Ethan! Jaakko Hämeenniemi on Härkä, eiku Noah. Huima sakki, mikä saattaa koko homman kunniakkaasti loppuun ja oli se vaan hienoa!

Musiikin säestys oli Anne ja Lemmenliaanit-orkesterin toimesta hoidettu ja se toimi!!!

Mutta - jokainen esityksessä nähty suoritus, rooli olivat vertaansa vailla. Miten on harjoitus tehnyt mestareita ja me yleisössä saimme vaan istua ja nauttia  ja kyllä, koko yleisö eli mukana ihan täysillä ja oli sellainen lämmin fiilis. 
Kyllä jaksoi taas ajella kotiin ihanan pyörryksissä kokemuksesta, jonka soisin monen kokevan. 

Kuvat: Mari Salmenhaara