Saara ja muutosten syksy

 Kouvolan teatterin kevään viimeinen ensi-ilta oli Saara ja muutosten syksy. Esitys on Kouvolan teatterin Klubilla ja kaikki neljä esitystä ovat loppuunmyytyjä. Yhtään en ihmettele, sillä niin oli mahtava suksee. Kouvolan teatterin Nuorten teatteri näytti nuorta osaamista.

Alkuperäinen käsikirjoitus on Ilona Tiaisen, mutta Kouvolan teatterin näyttelijä Panu Poutanen käsikirjoitti sen lähes uusiksi, niin että saatiin lisää rooleja. Nuoret antoivat omat ideansa mukaan ja lopputulos oli häkellyttävä. Poutanen myös ohjasi näytelmän ja valot ja äänet ja...

Saara ja muutosten syksy, kertoo nuorista. Saara (Ronja Villikka) on kiltti tyttö, joka tekee tunnollisesti läksyt ja paneutuu koulun käymiseen, ystävänsä Oonan (Lotta Ahtiainen) kanssa. 
Hyvin paljon on kohtauksia koulusta ja erilaisista oppilaista, porukoista ja mahtavista persoonista. Sellainen hyvä meininki, kunnes kouluun tulee uusi oppilas Inka (Hertta Karén)!!! Inka panee kuviot uusiksi, eikä mitenkään hyvällä tavalla.
Kukaan ei ole enää oma itsensä ja kaikki haluavat olla jotain muuta, vai haluavatko? 

Minttu (Minea Jokivirta) ja Amanda (Veronika Laihinen) ovat olleet ystäviä ensimmäisestä koulupäivästä asti, kun olivat 7-vuotiaita. Nyt jotain on tullut väliin ja ystävyys on koetuksella. Minea Jokivirta on säveltänyt aivan upean biisin, En edes uskalla sanoo mun omaa nimeä, minkä Mintun roolissa esittää niin koskettavasti, että en takuulla ollut ainoa, jonka silmät vettyivät, kun sitä niin täynnä tunnetta huokuvaa laulua kuunteli.

Näyttelijöitä oli 19 ja jokaisella oli oma roolinsa, kaikki pääsivät näyttämään kykyjänsä. Jopa osa niin, että heillä oli useampi rooli. No, Sointu Viinikainen esitti niin uskottavasti Saaran äitiä, että vaikutti ihan oikeesti aikuiselta. Kun taas hetken päästä hän oli Emo, mustatukkainen, hivenen pöljä, joka hakkaa päätään pukukaappiin yms.  Mahtavaa heittäytymistä. Sitten Venla Peltola! Herätti hilpeyttä Jeren roolissa ja siis vasta kotona tajusin, että hei, hän esitti myös Inkan äitiä!!! Luukas Kaskimaan rooli oli Emil, nörtti poika, älykkö, joka jää vähän ulkopuolelle, kun saa kuulla, ettei hänestä tykkää kukaan. Vaan kun rempasee, niin meni tovi jos toinenkin, että käsitin, kuka hän on! Tässä kuultiin Panu Poutasen sanoittama ja sovittama räp-biisi En jaksa olla enää nörtti edellisestä elämästä.

Mutta - KAIKKI olivat todella taitavia, saivat minut nauramaan, kyynelehtimään, ihastumaan, kaikkea mahdollista. Nautin joka hetkestä, kaikesta siitä, mitä sain nähdä ja kuulla. Mennä nuorten maailmaan ja vaikka minulla jo onkin ikää karttunut, niin kyllä muistan oman nuoruuteni. Itse asiassa tässä näytelmässä tyttöjen levälahkeiset housut palauttivat mieleen aika lailla muistoja. 

Vielä, näin seuraavana päivänäkin, olen täynnä hyvää mieltä. Ihailen nuoria, jotka uskaltavat ja tuovat esiin sen mahtavan energian ja jotenkin sellaisen fiiliksen, että Hei, kattokaa, mitä me osataan!
Käsi sydämellä kiitän ihan jokaista ja Ihanaa Kesää!!!

Kuvat: Elisa Sola

Me ei kuolla koskaan

 Me ei kuolla koskaan on musikaali, mikä perustuu Olavi Uusivirran musiikkiin. Käsikirjoituksen takana ovat Jutta Taipale ja Metti Vuosku. 
Kouvolan Yhteislyseolle tämän loistavan esityksen ohjasi Mari Kahri.

Innoissani odotin esitystä ja asettelin itseni ystäväni kanssa etupenkkiin, että varmasti näen kaiken. Miksi olin innoissani, niin siksi, että Olavi Uusivirran musiikki upposi silloin aikoinaan jo ensimmäisestä biisistä lähtien ja sen jälkeen olen seurannut uraa melko tiiviisti ja ollut lääpälläni niihin biiseihin. Sitten - nämä nuorten esitykset ovat niin pakahduttavan ihania, että kun katsoo sitä intoa ja energiaa, mikä sieltä estraadilta huokuu, niin sitä ihan itsekkin nuortuu.

Tarina kertoo nuoresta Erikasta, joka on jäänyt syrjään muista. Erikalla on ongelmia. Erika on yrittänut hakea apua. Erika on päässyt välillä osastolle. Niin rankka aihe ja niin hyvin tulkittu, että tuskin yleisössä oli yhtään kuivaa silmää. Erikan osaa esittävät kolme oppilasta, kukin hyvin taitavasti ja herkästi tulkiten; Hertta Karén, Rania Valtonen ja Elviira Eloranta.
Erikan ystävää, Mariaa esitti Sointu Viinikainen, jonka tulkinta oli luontevaa ja ääni hunajaa. Toista ystävää, Ruusua esitti Anni Okka.

Eletään nuorten maailmassa, missä ajatus voi olla, että Me ei kuolla koskaan. Kun on Rakkautta ilmassa, niin Kauneus sekoittaa mun pään. Jos on Kultaa hiuksissa, niin Ollaanko tämä kesä näin. Silti, tuntuu toisinaan, että Minä olen hullu tai Raivo härkä... Ukonlintu ja virvaliekki.

Päästään koulumaailmaan, mikä on paikka paikoin hyvinkin raadollista. Sitten ollaan tunnilla ja opiskellaan vaikka luovaa kirjoittamista. 
Saadaan maistaa perhearkea ja sitten taas nuorten bileisiin. Vauhtia piisaa ja tempo on melkoinen, niin ettei meinaa penkillä pysyä. Vaan miten nautinnollista. Häkellyttävää!!!

Kaikki biisit vedettiin niin taidolla ja tunteella, että olin ihan pakahtua ylpeydestä, miten meillä Kouvolassa osataan. Kun ensi-illassa vielä itse Olavi Uusivirta oli mukana seuraamassa, niin voin vaan hämärästi kuvitella, miltä se esiintyjistä tuntui.
Tanssiosuudet olivat niin upeita ja mahtavat koreografiat ja ohjaus Piia Koskelan ja yhdessä biisissä mukana Roosa Raanoja. 

Musiikki on se kantava voima ja tässä musikaalissa on upea orkesteri!!! Anna Kuurne on koonnut ja taitavasti ohjanut soittajat loihtimaan sävelet ilmoille. Niin, että oli aina välillä pakko vaan katsoa sinne päin, että kuka se siellä nyt esittää, koska välillä sieltä nousi erikseen viulu, toisinaan laulu. 

Tämä esitys jätti aivan huikeat jälkijäristykset, jotka kestivät pitkään. Koko seuraavan yön kävin läpi kaikkea ja uneni olivat kiinni esityksessä. Kun aamulla heräsin, mieli oli edelleen täynnä Me ei kuolla koskaan-musikaalin esitystä. Sieltä pulpahtaa jatkuvasti esiin pätkiä ja sitä jää niitä miettimään.

Kiitos Kouvolan Yhteislyseon porukka! Ihan jokaiselle iso hali, mitä teitte. Elämys oli sen arvoinen, että siitä ei hevillä toivu. Ystäväni vielä esityksen jälkeen soitti kotoaan ja hehkutti lisää, miten ihanaa oli. 

Olin niin onnellinen, että sain kokea tämän!!!

Kuvat: Niilo Mämmelä