Olga

 Kevyesti keskellä viikkoa ja teatteriin. Tällä kertaa Mikä?teatteriin, mikä toimii nykyään Kouvolan entisen elokuvateatteri KuvaPortin tiloissa. Siellä on muuten varsin mukavat penkit tai penkki on huono sana, kun ne ovat sellaset "nojatuolit".

Siellä nähtiin esitys OLGA. Laura Ruohosen käsikirjoitus ja ohjaajana on toiminut Kimmo Lavaste. 

Olgan osan on Aija Kajama ottanut kyllä niin luontevasti haltuun, että kyllä kelpasi katella. Ihana, yksinelävä, topakka vanha nainen. Heti aluksi saa riesakseen antiikkikauppias Ervastin, jonka roolissa nähdään Rolf Hedman. Voisi kyllä kuvitella, millaisia rökäleitä mokomat kauppiaat ovat, kun ostavat "roskaa" ja myyvät antiikkia. 
Olgalla on tytär, Sirkka, jota ei nähdä, mutta kuullaan kyllä ja se ääni kuuluu Sirpa Serovuolle. Äiti-tytär-suhde ei ole se paras mahdollinen. Odotin, että sitä olisi vähän enemmän avattu, mutta kai sitä saa sitten kuvitella.

Rundis on kuitenkin se pääparin toinen osapuoli. Nuorempi mies, mukamas siivooja, no eräänlainen putsaaja kuitenkin, pelmahtaa Olgan luokse ja heti kättelyssähän se paljastuu, millanen rosvo on kyseessä.  Janne Järvisalo on kyllä niin mahtava hulttio kaikin puolin. Vaikka onkin olevinaan kovanaama, niin miten sitten onkin kiltti ja empaattinen, ei ihme, että Olga tykkää. 

Rundis vie Olgan lintuja katsomaan ja sitten jouluksi he menevät katsomaan Olgan kotitilaa. Miten sitten viihtyvätkin hyvin yhdessä.
 Kaikki lavastus, toteutus, videot ja lavastusten vaihto on toimivaa ja sujuu kuin tanssi, vaihtoaskelin. Lavastus on Elina Winnen ja esitystekniikasta vastaa Pihla Lindström. 

Muissa rooleissa on Olli Korpela nilkkinä kunnanjohtajana ja Viivi Mauno  Rundiksen tyttöystävä Ellana. Kantoko Ella Rundiksen pois esityksen alussa?? Tia Aronen on poliisi ja posteljooni, joilla molemmilla on asiaa. 

Olga ja Rundis kuitenkin jättävät ajatuksia, sillä siinä kaksi erilaista ihmistä, kumpikin vähän hukassa ja sitten kuitenkin, välittävät toisistaan, vaikka lopputulos on luopuminen. 

Monisäikeinen esitys, missä oli hyvä tempo!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

ÄN YY TEE - Esitys ajasta ja sen hukkaamisesta

 Kuusankosken teatteri loppuu ja jo senkin takia on siellä käytävä, nähtävä kaikki! Nyt siellä menee Nuorisoteatteriryhmän esitys ÄN YY TEE, mikä kertoo ajasta ja sen hukkaamisesta. 
Esitys on rakennettu yhdessä nuorten kanssa, jotka ovat 18-21-vuotiaita ja heitä on seitsemän. Käsikirjoitus ja ohjaus on Karolina Eklund-Vuorelan. Tämän upean esityksen voi kokea Luolanäyttämöllä, jossa se tulee tosi lähelle, kaikin tavoin. 

Tämä nuorten porukka olivat kaikki aivan ilmiömäisiä ja aina vaan jaksan ihmetellä, miten sujuvasti sieltä replat tulivat, vaikka olivat pitkiä. Ajasta ja sen käyttämisestä, sen hukkaamisesta ja siitä loputtomasta kiireestä on saatu kokoon niin mahtava esitys, että sitä vaan katsoi lähes hypnoottisena. 
Kohtaukset seurasivat toinen toistaan ja olivat suorastaan yllättäviä. 

Nykyajan trendi on se, kun on KIIRE! Kenellä on eniten kiire, niin on kai sitten olevinaan tärkein. Niin se vaan on. Erittäin hyvin tuotu esille. Kun sitä itse jäi tuumimaan, että kiire on kuin kirosana. 

Parivaljakko Iina Lagus ja Ella Runni jäivät mieleen, kun heillä oli keskenään kohtauksia mm. tulevaisuudesta. Tulevaisuusosio oli mielenkiintoisesti toteutettu ja vaikka puhuttiin vakavista asioista, niin ne kerrottiin sellaisella tyylillä, mikä nauratti, vaikka sinänsä ei olisi naurattanut. 

Mitä mahtuu minuuttiin!? Siinä sitä heräs itsekin miettimään omaa ajankäyttöään, joka on juuri sitä, että minuutissa ehtii vaikka mitä. Tuli heti mieleen, että jos laittaa ruuan mikroon ja ajastaa 2 min. niin eihän sitä siihen viereen jää seisomaan, kun sillä aikaa ehtii tehdä vaikka mitä!
Niin, tämä loistava esitys on tarjoiltu niin, että siitä jää pitkäksi aikaa mietittävää. Nämä seitsemän nuorta jäävät mieleen. Koko kattaus kesti vain 45min, vaikka sitä olisi katsellut vielä toisenkin samanmoisen session. 

Lavastus (Sisu Laitinen) oli olematon, tummanpuhuva, mutta äärimmäisen toimiva. Hieno tekniikka oli Jyrki Kleimolan.

Vaikka kuin upposi nauttimaan esityksestä, niin kyllä silti oli sellainen herkkä pala kurkussa, että tämäkin loppuu. Emme voi enää nauttia nuorten aikaansaannoksista Kuusankosken teatterissa. 
Meitä oli kolme naisen porukka katsomassa tätä esitystä ja yksi meistä tuumasi, että olisi voinut halata heitä kaikkia. Joten täältä tulee iso hali teille kaikille:
Iina Jaakkola, Iina Lagus, Inkeri Niemelä, Aamu Ojapalo, Milla Pohjola, Ella Runni, Ilona Salminen ❤️ Kiitos Karolina Eklund-Vuorela, kun ohjasit heitä! 

Kuvat: Teija Ahola

Ella ja kaverit - Paterock

 Kouvolan teatterin kevään loppurutistus on Ella ja kaverit - Paterock. Joku sanoo, että lasten näytelmä, minä sanon, että Koko Perheen Näytelmä! Timo Parvela on ansioitunut lasten yksi suosikkikirjailija ja hän on luonut Ella ja kaverit-maailman, mikä sijoittuu koulumaailmaan. 

Katriina Honkanen on sitten tarttunut toimeen ja vastaa ohjauksesta, dramatisoinnista, musiikin sävellyksestä ja sanoituksesta. Melkonen työmaa, mut tulos on kerrassaan mahtava!

Joulun aikaan satuin vierailemaan poikani huoneessa, missä on televisio ja kun avasin sen, sieltä tuli Ella ja kaverit - Paterock - elokuva! Joten olin jokseenkin kärryillä, mistä on kyse. Nyt sitten olin suorastaan ihanasti jännityksestä sykkyrällä, miten aikuiset näyttelijät uppoavat rooleihinsa lapsina. 

Opettajan osa on langennut Sami Kosolalle, jolla on pari muutakin roolia. Oppilaita ovat Satu Lemola (Ella), Markus Vaara (Pate), Veli-Matti Karén (Pukari), Satu Taalikainen (Tiina), Annina Rubinstein (Samppa) ja Jarno Hyökyvaara (Tuukka).
Kiva luokka, kivat oppilaat ja kiva opettaja - siis varmasti kiva sellainen illuusio. Jokainen oppilas on omanlaisensa ja hivenen hauskasti liioiteltu. Kertotaulua opetellaan ja ainoa, joka ei sitä ota haltuun, on Pate! Pate jää luokalle, jos ei opi... Niinpä hän päättä ruveta rokkitähdeksi, koska niiden ei tarvitse tehdä yhtään mitää, etenkään osata kertotaulua. 

Paljon muutakin tai siis tosi paljon kaikkea tapahtuu ja juonen käänteitä piisaa. On parrakasta laivan omistajaa ja on salaperäinen Elviira! Johanna Heimonen se ottaa haltuun viisi eri roolia! Pahiksena hyörii hirmuinen isännöitsijä, joka uhkaa häätää opettajan, koska opettajan kotieläimet ulvovat! Raimo Räty on aivan loistavan ärsyttävä isännöisijä, mutta myös kaikissa neljässä muussa roolissaan. 

Kaikki biisit olivat niin "rock", ja Annina Rubinstein'n koreografiat toimivia. Sanna Halmeen lavastus oli jälleen niin hieno ja käänteentekevä!
Kaiken kaikkiaan koko esitys on viihdyttävä, siinä sattuu ja tapahtuu ja siitä jää hyvä mieli. Se kertoo ystävyydestä, hyväntahtoisuudesta, auttamisesta ja vaikka on niin satua, niin onhan siinä se perimmäinen tarkoitus juuri suoraan sydämestä.

Kuvat: TAVATON media