Kolmen kimppa

 Kolmen kimppa on parisuhdekomedia, jonka käsikirjoitus on Clément Michel'n. 
Mikä?teatterille tämän varsin hauskan näytelmän on ohjannut Eero Hasu.

Oli tosi jännää mennä katsomaan esitystä, mistä ei oikeastaan tiennyt mitään. Mitä tarjoillaan, jos on joku kolmen kimppa, niin olipas vaan aikamoinen kattaus. Aivan mahtavia käänteitä ja yllätyksiä.

Pauli on oikea nilkki, asuu Sofin kanssa yhdessä, mutta haluaakin hänestä eroon, koska Paulia nyt vaan ärsyttää Sofissa ihan kaikki. Pyytää sitten apua ystävältään Martilta ja pian on koossa Kolmen kimppa. 

Paulin roolissa mittelee erittäin tehokkaasti Arto Käki. Hitto, miten osaakin olla mukava mies niin ärsyttävä. Sofi, joka on oikea kiltteyden perikuva, myöntyy ja mukautuu ihan kaikkeen ja Sofina ansioituu todella luontevasti Maija Kuntsi.

Martti-parka, joka joutuu tahtomattaan keskelle Paulin kehittämää sekameteliä, ei välillä tiedä miten olisi, mutta Antti Salmela suoriutuu Marttina erittäin hyvin. 

Toteutus oli sellainen, että kohtausten välillä valot aina hiipuivat ja joka kerta sitä pelkäsi, ettei vaan loppuisi. Sitä vaan halusi, että jatkuisi koko ajan, sillä niin oli kutkuttavat tilanteet. En olisi millään osanut kuvitella niitä käänteitä, paitsi tietysti vähän yhen suhteen, mutta sekin meni sitten pieleen. Ihan mahtavaa!

Kolmen kimppa on niin hykerryttävän hupaisa, vauhdikas ja viihdyttävä näytelmä, että menkääpäs katsomaan. Saa nauraa ja nauttia oikein kunnolla.

Lavastus, puvustus, ääni- ja valosuunnittelu on myös ohjaaja Eero Hasun, wau!
Tekniikasta huolehtii Pihla Lindström ja Heidi Koskinen-Järvisalo,

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Parantumattomat

 Jokivarren teatteri se on semmonen, ettei oikeastaan aina voi tietää, missä se esiintyy, mut yleensä joen varressa. Tällä kertaa Kuusankoskella, Kuusankoski-talon Luola-näyttämöllä. 
Nyt ei ollut mitään isoa kavalkaadia, mutta aihe oli iso ja koskettava. Parantumattomat.

Käsikirjoituksesta vastaa Juha Salminen ja Sara Salminen (eivät sukua) Ohjaus on Juha Salmisen. Musiikki on Miikka Sipilän ja valot ja se tekniikka Jyrki Kleimolan.

Kun lähdin katsomaan tätä, niin jo vain mie mietin, mitä mie nään...mut en silti osanut kuvitella oikeastaan mitään ja sit mie sain aikamoisen pläjäyksen. 

Heti kättelyssä lyödään katsojalle luu kurkkuun, sillä toinen päähenkilöistä on sairas, hän on saanut tietää, että on parantumaton. Oikein kiva, mitenkäs siitä sitten jatkoon, kun ei jatkoon?

Tekstiä tulee siihen malliin, että se nakuttaa omaankin aivokoppaan, että mitä jos minä olisin toi tai sitten se toinen. Miten toimisin? 
No, siellä istuin katsomossa ja katsoin ja hitto, kuuntelin, kuinka ne siinä mittelevät. Mietin, miten tosta voi selvitä?

Sami Lahtinen ja Sanna Kausalainen-Szigetközi tekevät upeat roolit ja niin, että on jo välillä niin, että kyllä te selviitte, tsemppii hei... 
Vaan, miten sellaista heittäytymistä siihen, mikä on meillä edessä, aika monella, vanhenevalla ihmisellä. Silti, on se elämä ja sen voi elää loppuun asti!

Rankka aihe, erinomaisesti tehty ja miten paljon antoi ajattelemisen aihetta, myöskin uniin. 

Kuvat: Kirsi Todd

Joulushow 2024

 Koko lauantain jo niin jännitin, että mitä illalla tapahtuu, koska luvassa oli Kouvolan teatterin Joulushow!

Se vaan on aina niin ihana, yllätyksiä täynnä ja miten hemmetin taidokasta, kaikin puolin. 

Tänä vuonna tämän henkilökunnan käsikirjoittaman pikkujouluspektaakkelin on ohjannut Mari Kahri ja miten, niin aivan loistavasti. Oli kyllä niin hohdokasta, että välillä oli sellainen olo, jotta silmät tippuu päästä, ku niin kovasti piti katsoa. 

Meininki oli sitä luokkaa, että ihan koko ajan tapahtui jotain! Kaikki ohjelmanumerot olivat niin nautittavia, musiikkia oli paljon ja erilaista. Ne sketsit, ne kaikki hupaisat tyypit osuivat niin täysillä nauruhermoihin. 

Joulushow - aina jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä.... Kyllä! 
Jos oli kivaa ja upeaa kuunneltavaa, niin olihan sitten silmäkarkkia, koska lavastus, kaikki puvut, kampaukset ja valot olivat niin herkullista nähtävää. 

Minun lemppari on aina Tiernapojat ja se, miten se tänä vuonna esitetään. Siis kertakaikkiaan, se oli hauska. Yhtään vähemmälle ei jäänyt se Haluatko Miljonääriksi, mikä oli rakennettu kouvolalaiseen tyyliin. En halua ohjelmistosta enempiä kertoa, koska jokainen saa mennä nauttimaan kaikesta ihan itse, kohtaamaan Joulushow'n ihan sinulle katettuna. 

Miten tuli iloinen olo ja sellainen vallaton mieli, millä jaksaa taas pitkään!

Kiitos KOUVOLAN TEATTERI - ootte kullan arvoisia!

Kuvat: Topi Talasranta

Elämänmeno

 Mie nii ain ootan näit Anjalankosken teatterin esityksii, et nytkii mie sillai valmistauin etukätee, et kuuntelin Pirkko Saision kirjan äänikirjaversioon Elsa Saision lukemaan. Elsa kuullosti paikka paikoin iha Ritva Oksaselt. No nii ku miks, ni ei täst iha kauheest oo aikaa, ku mie kattelin sen wanhan tv-sarjan samast aiheest. Jote, tarina ol tuttu!

Anjalankosken teatterii tän Elämänmenon ol ohjant Mari Kahri, vanhaa tuttuu tyylii eli hemmetin hyvi! Koko näytelmän rakenne ja sen kulku ol nii jouhevaa. Kohtauksest toisee siirryttii nii näppäräst ja niitte toteutus ol varsin oivaltavaa. Ol iha mahtavaa ihastuu ain uuestaa ja uuestaa siihe toteutuksee. 

Elämänmenos o päähenkilöön Eila, jonka roolin imasee nii täysin Jaana Kurittu. Mite miua nii Eila välil riepooki, nii Jaana Kurittu ei, koska miten voi joku olla nii roolissaa sisäl, iha täysil. Eila sit tapaa sen Reinon ja haksahtaa siihe. Alkaa oottaa lasta.... Reino häipyy.  
Silti se Reino siel taustal kummittelee. Hienon Reinon roolin vetelee Jukka Sinkkonen. 

Vaa oikees pääroolis o kyl Marja. Reinon ja Eilan tytär. Eila onkii jo täs vaihees kyl Alpon kans. Marjan roolis tähteen loistaa Rania Valtonen. Aivan uskomatont heittäytymist ja sellast luontevaa osaamist. Siin mis mie välil nii säälin Marjaa, mie ihailin Raniaa. 

Alpo ol Marjal kuitennii se isä, se paikal oleva. Kohtel Marjaa nii hyvi, vaa mite sai osaksee Eilan katkeruuen. Timo Kurittu o osaasa tyytyväin, ainkii tuntuu silt. Hyvin o Alpo. 

Koko esityksen suolaan ol ne kaik nuoret, joit ol, joit tarvittii ja jotka osas oman osans. Lisäks ne vähä vanhemmatkii, jotka men siel nii ku nuoret konsanaa. Minna Sipinen nii sen kesäsiirtolan ohjaajaan ku Eilan sisko Rauhanakii, lunasti paikkans.

Marjal ei se äitisuhe ollu iha toimiva, nii onneks ol se kummitäti, Lempi. Lempin osas ol Elli Harju. Koko Marjan peruskivi ol se, et onneks ol Lempi. Se kohtaus, mikä o Marjan ja Lempin viimeine, ottaa koville, nostaa katsojal vettä silmii. 

Tää Elämänmeno o nii elämänmenoo, et se o pakko nähä ! Aivan mahtavaa settii taas iha koko sakilt!
Kiitos, et sain tän nähä!

Kuvat: Pekka Kaatiala