Reidar Särestöniemi 100 vuotta - osa 1

 Olen ollut aika lailla aina kiinnostunut taiteilijoista, heidän työskentelytavoistaan ja elämästä. Reidar Särestöniemen tiesin toki, mutta kun sain käsiini hänen tuoreen elämäkerran, jonka on kirjoittanut Noora Vaarala ja tutustuin siihen, niin alkoi kiinnostamaan vielä enemmän. Lappilaiset taiteilijat muutenkin ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. 

Jo äitienpäivänä tyttäreni kanssa olisin halunut tutustua Helsingissä Didrichsenin taidemuseon Särestöniemi-näyttelyyn, mutta kun menimme paikalle, jono oli aikamoinen. Ja - en tykkää jonottaa, ja -  en jaksa olla näyttelyssä, missä on paljon ihmisiä. Ohitimme sen mahdollisuuden, koska olin jo seuraavaksi menossa poikani luokse Rovaniemelle. Sieltä käsin teimme matkan Kittilään ja Kaukosen kylän Särestöön. 

Ennen Kittilän reissua, kävimme Rovaniemellä Korundissa, jossa myös on Särestöniemen näyttely, mutta vain 1.6 asti. 

Siellä oli paljon teoksia, joita oli haalittu kasaan myös yksityisistä kokoelmista. Kiersimme katsomassa kaikki ja toki osallistuimme Taide-Bingoon, missä sai rastia kuvia, joita on nähnyt ja katsoa, tuleeko Bingo - se on tosi kiva - kyllä, vaikka olisi minkä ikäinen. 

Moni ajattelee, että on ne Reidarin tyyliset taulut, mutta on paljon muutakin tyyliä, kuten esim. minun silmiini osunut piirros Timo K. Mukasta ja muutama muukin, 

Kun Korundi oli taputeltu, niin oli vuorossa Lapin Kamariorkesterin konsertti Reidar Särestöniemi 100 vuotta! Saimme hyvät paikat ja nautimme iltaa John Storgårds'n johtamana. 

Eipä ollut pelkkää sinfoniakonserttia, vaan väliajan jälkeen saatiin katsella, kun Karita Tikka taipui mitä moninaisimpiin asentoihin. 

Välillä olin ihan kauhuissani, että meneekö tyttö solmuun. Kun Karita taipui tanssin ja liikkeen muotoihin, niin sitten tuli klarinetisti Lauri Sallinen, joka luritteli niin kepeästi säveliä ilmoille, että olipa siistiä. Loppupeleissä hän soitti sitä soitintaan Karitan hartioilla. Esitys oli Cupido ja sen oli säveltänyt Sebastian Hilli. Eikä siinä vielä kaikki, sillä valot eli ja vaihtui niin, että oli kyllä aika lailla hienoa sitä esitystä seurata. Valojen liikkumisen oli suunnitellut Jukka Huitila. 

Vaan sitten oli se Kittilän reissu. Otettiin koira mukaan, koska se vaan oli mahdollista. Olin jo viime vuonna halunut nähdä Särestön, mutta ei ollut mahdollisuutta ja nyt oli. Koko paikka on ihana, olisin voinut melkein jäädä sinne ja yhtään en ihmettele, että Reidar syntyi siellä ja eli elämäänsä. 

Synnyinkodin ikkunat suurennettiin jossain vaiheessa, että Reidar sai enemmän valoa, kun maalasi. Sitten rakennettiin ateljee, mikä paloi ja sen jälkeen uusi ateljee, mikä on ihan hemmetin hiano. 

Se valmistui vuonna 1978 ja sen ovat suunnitelleet Reima ja Raili Pietilä. Joten kohde on jo ihan arkkitehtuurisestikin upea kohde. Olin aivan lääpälläni ja olisin heti voinut muuttaa sinne. Puu materiaalina on niin kaunista ja lämmintä. Talon hengästyttävin kohokohta on uima-allas, joka sijaitsee toisessa kerroksessa. Allas sijaitsee niin, että Reidar sai polskia takkatulen loisteessa, samalla kun ikkunoista näkyivät revontulet. 

Galleria-rakennus on vielä erikseen ja yhtä lailla sitä hirttä. Avaraa ja korkeaa, niin että on tilaa taiteelle ja ilmaa, jota hengittää. Taulut saavat olla omimmillaan tiloissa, missä ne ovat syntyneet. 

Ounasjoki virtaa siinä kaiken aikaa vieressä ja se oli se väylä, mitä Reidar käytti. Tie Särestöön rakennettiin vasta Reidarin kuoleman jälkeen. 

Voisin paasata ja kertoa loputtomiin aiheesta Reidar Särestöniemi, mutta en tee sitä. Toivon, että moni tutustuu tähän kaikkeen antiin, mitä hänestä on tarjolla, koska nyt sitä on. 

Palaan aiheeseen vielä....

Kuvat: Kini ja Kasimir Laine

OLIVER TWISTILLÄ

 Oli kyllä aivan pakahduttavaa päästä ensi-iltaan, joka nosti pintaan niin paljon erilaisia tunteita. Kouvolan teatterin näyttämöllä tapahtui niin paljon ihastuttavaa settiä, että siitä toipuminen ottaa aikansa. Esitys oli  OLIVER TWISTILLÄ ja se pohjautuu Charles Dickens'n tarinaan Oliver Twist. Heti tuli mieleen, että jos vaan Dickens jotenkin tietäisi, miten hänen 1800-luvulla kirjoittamansa jutut vielä elävät, niin voisipa hän olla iloinen. Tämän upean spektaakkelin on ohjannut aina taitava ja loistava Mari Kahri.
Mukana on paljon muitakin alansa ammattilaisia, sillä niin paljon on porukkaa mukana, että siinä on ollut todellista osaamista, että kaikki ovat osansa hoitaneet. Se juuri olikin yksi suuri ihmetyksen aihe. Niin paljon eri-ikäisiä nuoria ja jokainen hoiti pestinsä kuin ammattilaiset. 

Kaikki alkaa lastenkodista, missä hirmuinen johtaja, Herra Bample hallitsee ja lapset kärsivät nälkää ja joutuvat todella alistetuiksi. Herra Bable'n osaa vetää hyvin vakuuttavasti Elmeri Espo. Oliver ottaa hatkat - tykkäsin tästä nykyajan ilmaisusta. Koko Oliverin matka Lontooseen oli kuvattu upeasti, koska oli tanssiryhmät ja hienot koreografiat. 
Oliverin osassa vuorottelee neljä nuorta: Ronja Kuosmanen, Hulda Raanoja, Miksu Holopainen ja Ronja Mänttäri. Jokainen oman osansa oma Oliver 💓

Lontoossa Oliver ajautuu katujengiin, jossa on lapsia ja nuoria. Johtajanaan heillä on määrätietoinen ja hallitseva Fagin, jonka roolin tulkitsee erittäin luontevasti Väinö Rekki. Ihastuin heti!

Koko jengi on todella "katu-uskottava", sillä osaavavat olla kyllä todella taitavia. Onni Mannari on aivan ihana Charley Bates, Eve Korhonen Repolaisena todella vakuuttava ja Sonja Lehtinen on sellainen Nancy, jolle ei viittis alkaa uhitella. 

On vielä mainittavaa, että tämä esitys on varsin musiikkipitoinen ja siitäkin vastaavat nuoret. On kuoroa ja ne kaikki lukuisat soittajat!!! Niin ja tietysti heitä ohjanneet ammattilaiset. 

Tapahtuu aika paljon kaikkea ja lukuisat kohtaukset ovat äärimmäisen nautittavia, että sitä tuskin uskalsi henkeä vetää. Kun on paljon porukkaa ja kaikki silti sujui katsojan vinkkelistä ihan täydellisesti. 

Olin ihastuksissani kaiken aikaa, minua välillä naurattikin, sillä olihan sinne ympätty huumorin pilkettäkin, mutta ihan päällimmäisenä minulla oli herkkyys! Olin pala kurkussa ja vieläkin siitä, että mitä näin, se upposi suoraan jonnekin sieluun.
Kun on paljon eri-ikäsiä nuoria ja kaikki toimii todella saumattomasti. Se määrä niitä taitavia aikuisia, jotka ovat saaneet ohjatuksi näin ison määrän nuoria. Voin vaan kuvitella sitä työmäärää, mutta lopputulos on kyllä kaiken vaivan arvoinen. 
Se vielä, että nämä nuoret tulevat kuulluksi ja nähdyksi! Kun näki sen, millä innolla he tätä esittivät, niin se on jotain niin mahtavaa, joka jää ikuisesti mieleen. 
Iso ja Lämmin Kiitos ihan kaikille tekijöille!!! Mikäs meidän oli nauttia, valmiista paketista!

Näytelmä on osa Yli rajojen -hanketta, jossa mukana ovat Kouvolan Teatteri, Kouvolan kaupungin nuorisopalvelut, Pohjois-Kymen musiikkiopisto, Studio Dance Pit, Kouvolan tanssiopisto, Kouvolan Yhteislyseo, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK, Eduko ja TAVATON media. Yhteistuotantoa rahoittavat Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto ja Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö.

Kuvat: Timo Tuviala/TAVATON media