Karkkipäivä ei ole mikään kiva juttu, ehei, mutta se on koskettava ja se jättää pitkällisen jälkimaun, mikä ei hevillä hellitä. Jos kirja kosketti ja ravisti, näytelmä tekee sen saman, mutta moninkertaisesti.
Karkkipäivässä on poika, Tomi(Juha Heikkinen), jolla ei ole asiat ihan niin kuin pitäisi. Hän tapaa Arin(Raimo Räty), kirjailijan, josta hakee turvaa, lyöttäytyy hänen mukaansa ja pyytää apua.
Käy selville, että Tomilla on prinsessa, Sessa, joka on pulassa ja joka pitää pelastaa. Sen esteenä on prinsessan äiti, Paula(Elina Ylisuvanto). Hyvin pian käy selville, ettei ole Paulallakaan kaikki muumit laaksossa.
Paula yrittää pitää tilanteen hallinnassa, mutta pystyykö? Uskomaton suoritus näytellä niinkin epätasapainoista ihmistä, joka tulee pienellä näyttämöllä niin lähelle. Kaiken aikaa tuli miettineeksi, että hänen kaltaisiaan on meidän keskellämme...
Sosiaalipäivystäjä Katri(Hannele Laaksonen) oli jotenkin sellainen uskottava ja luottamusta herättävä. Yhtää ei käyny kateeks hänen työsarkansa.
Kauppias Erkki oli yksi Veli-Matti Karénin rooleista, hiukan sellanen nössykkäpössykkä ja kun hän sitten olikin yht'äkkiä toisessa, täysin erilaisessa...
...roolissa, Tomin äidin miesystävänä, katoin minä suu auki, että kuka???? Sama juttu oli Heljä Heikkisen kanssa, joka oli vuoroin Paulan pomo, Tomin äiti, sosiaalihoitaja, kauppa-apulainen. Se oli mykistävää, aivan upeeta, että miten sitä sillai voi vaan muuntautua!
Karkkipäivä on mahtava näytelmä! Se sylkäisee syliin sen kaiken, mitä täällä tapahtuu, mitä ei tiedä tai halua tietää. Miten aikuisissa voikin olla niin hölmöjä ja miten lapset voivat olla niin fiksuja! Niin se vaan on.
Tämä Karkkipäivä on koettava, maistettava ja makusteltava oikein kunnolla, imeskeltävä, niin että se maku ei hevillä häviä!
Kuvat: Marja Seppälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)