Anjalankosken teatterissa nähtiin Puluboin ja Ponin näytelmä.
Olen pahoillani, etten nyt kykene näistä kahdesta näkemistäni näytelmistä oikein kertomaan mitään. Syy on omassa elämässä. Mutta - olen iloinen, että menin, että näin nämäkin, hyvät näytelmät, vaikka en ihan entiseen tyyliini osanut eläytyä, en niin syvästi keskittyä. Silti oli lohduttavaa, että oman surun keskellä, näkee sen näyttämötyön, jokaisen eleen ja liikeen, ne kaikki kertovat jatkumisesta, elämästä, ilosta ja riemusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)