Haminassa päästään Jatkosotaan melkosen sakin kanssa. Alikersantti Luottamus luotsaa tätä joukkoa. Pojilla meinaan juttua piisaa, eikä mitään kovin hartaita haasteluja vaan melkosen roimia jutusteluja.
Kolsilan korohoro Uhtualla on Nenosen Jallun kynästä tai sanoisko päästä, joten jo senkin puoleen tarina ei ole niitä tavanomaisimpia sotajuttuja.
Poikia emännöi Galina, joka myös piti pojista erittäin hyvää huolta, kaikin mahdollisin tavoin eli varmaankin siihen tyyliin, että "Iloista antajaa Jumala rakastaa".
Galina pisti tuulemaan muutenkin niin, että olipa ongelma millainen tahansa, niin Galina kun vähän polvelle istahti, niin jo säästettiin ihmishenkiäkin.
Kirjeet olivat loistavia, etenkin kun kotoa tuli sellaista postia, että kotirintama petti! Vastata siihen tietysti piti, samalla lailla.
Oli tämä siitä hyvä sotatarina, ettei juurikaan taisteltu, ei tapettu eikä ollut kamalia pommituskohtauksia. Tämä näytelmä kertoo lähinnä niitä äijien jorinoita, asioita mitkä tuntuvat tärkeiltä, ruoka, viina ja naiset!
No olihan siinä se haavoittunut, ku omiltaan sai kopsun päähänsä ja "sekosi". Välillä aina äityi puhumaan omiaan eli tulevia juttuja ennusti. Huvittavia kohtia kaikki, koska siihen maailman aikaan ne olivat ihan utopiaa, mutta meille jo elettyä elämää.
Haminan Bastion vaan ei ole ihan niitä parhaimpia kesäteatteripaikkoja, koska äänen toisto ei siellä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kun on paljon tekstiä, minkä haluaisi kuulla, piti keskittyä ihan äärimmilleen, että sai kaikesta selvän ja silti osa meni ohi...
Tämän sodan ohjasi Jalle Niemelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)