Tanssitaan Niskavuoren Hetan(Jaana Kurittu) ja Harjulan Akustin(Timo Hopponen) häitä ja heti on huomattavissa, että kaikki ei ole niin ihanaa, kuin olettaisi häissä olevan, sillä morsian on kaikkea muuta kuin onnellinen.Näytelmä on klassikko ja varmasti suurin osa yleisöstä juonen käänteet tuntevat, joten enpäs kerro siitä vaan siitä, miten hyvin tämä Niskavuoren Heta on tehty ja miten sen katsominen tuntuu joka paikassa.
Kovasti koppava ja myrkyllisen katkeroitunut Heta tihkuu koko näytelmän ajan sitä syvältä pulppuavaa mustaa usvaa. Hän aivan kuin ottaisi kaiken energiansa siitä, miten saa huonosti saa kohdella muita ja näennäistä iloa hän saa vain kun omaisuus karttuu tai saa jonkun kadehtimaan.
Akusti on niin kiltti ja hyvä, täydellinen vastakohta Hetalle.
.jpg)
Lapset ovat kilttejä, mutta ai miten olin iloinen, kun se lopussa uskalsivat nousta äitiään vastaan.
Siipirikon(Jenni Roslakka) laulaminen on kaunista ja niin surullista.
Lapsia näyttelevät nuoret olivat niin rooleihinsa uponneet, että se oli todella nautittavaa.
Joukkokohtaukset olivat kivan räväköitä tanssiesityksiä, elävällä musiikilla, mitä oli ilo seurata, melkein olisi mieli tehnyt hypätä mukaan.
Kun suurin osa kyynelehtii lopussa, minä en, sillä jotenkin en vaan voinut lämmetä Hetalle, en sellaselle tylyttämiselle.
Kun loppukumarrauksissa näin Hetaa esittävän Jaanan hymyn, se tuntui hyvältä!
Tämä näytelmä oli niin hyvin tehty, että se jättää pitkäksi aikaa makusteltavaa
Kuvat: Ilona Pilli
Anjalankosken teatteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)