Älä pukeudu päivälliselle

No sillä lailla, että komediaa oli tarjolla, Anjalankosken teatterissa. Mie nyt kuitenkin päätin pukeutua ja kun sain oivan kavaljeerin, niin ei kun katsomaan, mitä oli tarjolla.

Älä pukeudu päivälliselle on ranskalaisen Marc Camoletin rakentama hauska kohellus, missä rakastajia ja rakastajattaria piisaa. Markku Kekin ohjauksessa siitä oli tullut varsin kelpo esitys, mitä nautinnolla seurasi.

Lavastus oli sitä luokka, että tälläinen sisustuksesta juuri mitään piittaamaaton ihminen alkoi miettiä, että jospa sittenkin... Ihanan yksinkertaisen tyylikästä. Mutta asiaan.

Eletään talossa, mikä on Jaquelinen(Eeva Kotilainen) ja Bernardin(Antero Raanoja) kesähuvila. Heti alusta asti kaikki menee ihan päin sukkia, eli millään muotoa mikään ei suju niinkuin on alunperin kaavailtu. Jaqueline ei lähdekkään viikonlopuksi äitinsä luokse ja Bernardin kaikki suunnitelmat ovat pahassa vaarassa mennä ihan muruiksi.

Vieraita tulee ja kuka on sitten kenen vieras, kuka kukin on-tyyliin mennään ihan loppumetreille asti. Kun tulee Bernardin ystävä Robert(Timo Hopponen) ja tulee kokki Suzette(Jaana Kurittu) ja vielä Suzanne(Piitu Johansson) eli on kaksi Suzia!? Tällä päivälliskattauksella menee koko pakka ihan sekaisin.

Tälläinen näytelmä, missä ei juosta kaiken aikaa ovista ja ikkunoista, on erittäin toimiva. Kun pelataan sanallisesti, niin katsojakin pysyy penkissä suht rauhallisena, kun ei tarvitse miettiä, kuka tulee, menee ja minne. Nyt vain jännättiin sitä, miten tämä voi päättyä?

Hattua on nostettava kaikille, sillä en voi nostaa ketään oikein framille, sillä olin niin äimistynyt siitä, miten jokainen kykeni siihen vuolaaseen sanojen tulvaan, sekoamatta.

Oli jotenkin niin ilo seurata, miten kaikki eleet, ilmeet ja sanat olivat sopusoinnussa. Rytmi oli loistava.

Kaiken kaikkiaan ihanan virkistävä näytelmä, josta jäi todella raikas jälkimaku!
Kiitos koko porukalle!


Kuvat: Anjalankosken teatteri