Kyseessä on monologi ja aihe ei ole mitään kevyttä huttua. Ella Mustajärvi esittää naista, joka on läpikäynyt yhtä sun toista ja näyttelee erittäin hyvin! Niin, että heti alusta asti tempautuu mukaan niin, ettei meinaa osata kunnolla hengittää.
Jotenkin käsitin, että nainen, joka jo lapsesta asti jäi ilman huolenpitoa ja rakkautta, kärsi siitä kaiken aikaa. Nuorena tapasi miehen, jonka kanssa meni kihloihin, mutta joka osoittautui ihan kaikeksi muuksi. Hyväksikäyttöä, mikä tekee naisesta jotenkin avuttoman. Silti hän, jotenkin lapsenomaisesti uskoi hyvään ja että, joku rakastaa... Mieli murenee.
Olin vaikuttunut siitä, miten Ella Mustajärvi tämän vetää, ilman väliaikaa, jota tosin ei kaivattu, sillä muutoin olisi katkennut jotain todella oleellista. Hän uppoutui niin rooliin ja rooleihin!
Tumma vaniljaviidakko on näytelmä, mikä uppoaa jonnekin alitajuntaan ja sen kaiken käsittää, jos käsittää, vasta päivien päästä. Ainakaan minä en kyennyt siitä heti juuri puhumaan, sillä se meni minuun jonnekin syvälle.
Kuvat: Snoopi Siren
Kotkan teatteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)