Mies joka ei osanut sanoa EI !

Keskellä kaunista maaseutua on Vanhamoision seuratalo. Löysimme itsemme sieltä Porvoon kupeesta ja miksi? Käsillä oli ensi-ilta ja koska olimme sanoneet kyllä, näimme näytelmän Mies joka ei osanut sanoa ei. Tuttu juttu, Jussi Kylätaskun tarina Kivimäen kylästä ja sen asukkaista. Tällä kertaa Teatterikuume-ryhmän esittämänä  ja Thomas Pryken ohjaamana. Oivaltava lavastus Elina Winnen käsistä ja nostalginen puvustus Tina Karvosen.

Nyt on sitten kokonaan unohettava joskus aikoja sitten nähty elokuva ja katsottava ikään kuin ihan uutta tarinaa ja sehän onnistuu. Mennään ajassa 1970-luvulle ja sen huomaa. Kivimäki on purku-uhan alla, mutta siihen eivät kaikki suostu. Ameriikasta asti tulee uusi vuokralainenkin, joka paljastuu Aimoksi(Jaakko Miettinen), paluumuuttaja. Mies, joka on lukenut itsensä papiksi ja joka ei osaa sanoa ei.

Milla(Minna Karhu), kylän nuorehko nainen, jolla kaikki on muuten reilassa, mutta se mies puuttuu. Kolme on ollut, mutta jokaisessa oli joku vika.

Väkeä piisaa, sillä on maanmittaria, poliisia ja kylän puolikuuro Maija. Hupaisia hahmoja kukin! Poliisin virkapuvun alta kuoriutuu ehkä koko näytelmän hersyvin tyyppi.

Kauppiaspariskunta oli melkosen räväkkä. Kake(Jarmo Salonen) ja Anna(Mia Salonen) ovat muuttaneet jo Kivimäestä pois ja ajavat omaa etuaan uusilla hankkeilla. Kaken vauhtia lisää naiset, kun on jatkuvasti menossa jonkun perässä. Nummiska(Tuula Venäläinen) on Kivimäen "tietotoimisto", mutta ei lankea Kaken kotkotuksiin.

Annan ja Kaken näpsäkkä tytär Petra on tämän näytelmän nuori tähti! Aivan mahtava teinineiti antoi ymmärtää, miten noloja sitä ollaan.

Oman väriläikkänsä toi pariskunta Renlund, missä mies juo ja nainen...noh, huolehtii miehestään.

Mies joka ei osanut sanoa ei on hauska ja harmiton näytelmä, missä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hauskuus koostuu tilanteista, joihin vaan joudutaan, kuullaan väärin tai vain osa ja käsitetään mitä sattuu.
Erittäin reipasta näyttelemistä, mitä ilokseen katsoi ja mistä jäi hyvä mieli.

Koko joukko oli vanhimmasta nuorimpaan niin hyviä, niin osansa opetelleita, että kyllä kehoittaisin lähtemään kauempaakin katsomaan tätä hassuttelua. Kesäteatteriin, mikä on minkä tahansa sään sattuessa sisätiloissa.

Kuvat: Joni Villanen