Vaan asiaan! Grease, tuulahdus nuoruudesta, ku se 1970-luvulla jylläsi joka kylässä. Rock'n'roll-elokuva, mistä on nyt tehty näytelmä, ihan oikea ja ihana musikaali. Pia Lunkka on ohjannut sen Korvenkylään, missä sateesta huolimatta oli lähes täysi katsomo, sillä eihän suomalainen kesäteatteriyleisö vettä pelkää. Ehei, vaan nautti - ainakin tästä esityksestä.
Grease on musiikillinen pläjäys 1950-luvun High Schoolista, nuorista ja niiden elämästä. Pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä. Musiikin lisäksi, ei huumoria puutu ja puvustus on niin silmiä hivelevä.
Tarinan pääpari on Sandy(Piia Jussila) ja Danny(Simo Viitalo), joilla tuntuu olevan rakastaa-eirakasta-rakastaa-vaihde päällä. Lisäksi sitten kaikki muu nuorten elämä, joka tälläselle keski-ikäselle tuo vaan kivasti nostalgisen olon, melkein kuin olisi itsekkin hetken vielä nuori.
Tämä näytelmän paras anti on tietysti musiikki, joka on upeaa ja millasia ääniä! Osan jo jotenkin entuudestaan muisti, mutta kyllä silti yllätyin! Olin ihan etukenossa, veden liristessä sadehupun lipalta, että Wauuu! Doody(Roni Mäkinen) oli toinen ja sitten Roger(Mikko Rämä). Osasivatpa pojat laulaa!
Pojat, ah miten hauskoja ja mikä yhteen toimivuus. Se hiusten kampaaminen ja kaikki siihen liittyvä liikehdintä, se vaan on aina niin hupaisaa.
Pink Ladies oli sellanen porukka, että siellä ei jääty sanattomaksi. Rizzo(Jenni Roslakka) oli rääväsuisin ja hänenkin lauluääni oli aivan uskomaton!
Neiti Lynch, opettaja(Elina Elo) oli kamalan ihana kääkkä! Kyllä, kelpo suoritus!
Vince Fontaine, tiskijukka Radio WAXX'sta(Kyösti Vuorela) oli niin niljake, lipevä läkyttäjä, että melkein tuli yks mieleen, mutta en nyt viitti kertoa. Kiva tukka ja notkea suoritus!!!
Koreografina toimi Suvi Auvinen ja se toimi hyvin! Miten on aina ilo katsoa, kun joukkokohtaukset menee niin hyvin, musiikki ja liike, rytmisesti niin natsaavaa. Istuvaa ihmistä se vaan kummasti ilahduttaa!
Taustalla soi elävä orkesteri, The Beetmakers, johtajanaan Sami Viitalo ja olihan kattaus! Saatiin vielä kuulla Saminkin laulua, ju-huu!
Korvenkyläläiset - siis ihan jokainen - ovat niin luotettavia, aina ilo seurata ja nauttia heidän tuotoksesta. Tekisi mieli halata kaikkia, sillä jos sellaisessa vesisateessa he kykenivät suoriutumaan niin upeasti, niin se on ihan ylimääräisten aplodien paikka!!! Tap-tap!
ps. Kun olimme poistumassa, kuulin tungoksessa erään naisen sanovan, että hänessä ei oli muuta kuivaa paikkaa kuin alushousujen haarakappale ja siitäkään hän ei ole ihan varma. Niin, että märkiä oltiin, mutta erittäin onnellisia!
Kuvat: Kari Huusari
Korvenkylän kesäteatteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)