Mitään en oikeastaan ottanut etukäteen selville vaan lähdin ihan "soitellen sotaan". Seuralainenkin kysäisi matkalla, että mitäs me ollaan menossa katsomaan... Joten sellasilla eväillä ja lisäksi tietysti popparit.
Elämältä kaiken sain on elokuva, missä nuoripari Tomi ja Tiina, mukanaan Tomin tytär Emilia, menevät Tiinan vanhan isän luokse syntymäpäiville. Urho-isä asustaa vanhaa kotitaloaan ja ikä on tehnyt jo tehtävänsä, niin isässä kuin talossakin.
Tilanne menee siihen, ettei Urho halua laitokseen, niin muutetaan sitten Urhon luokse pitämään vanhaa isää silmällä. Katsotaan, että hän saa lääkkeensä, syö ja peseytyy, liikkuu ja olisi ottamatta alkoholia. Taloakin pitää rempata ja siihen palkataan remppamies.
Vesa-Matti Loiri Urhon roolissa on tämän leffan tähti. Hauska, mutta toisaalta niin, jollain lailla todellinen ja uskottava. Mies, joka pitää kiinni omasta elämästään ja joka luo mutkattoman suhteen Emiliaan.
Lenita Susi on näpsäkkä teini-neiti Emilia. Raikas uusi kasvo, joka vetää Loirin kanssa hyvää settiä. Ehkäpä elokuvan parasta antia juuri heidän keskinäiset keskustelut ja oleilut.
Armi Toivanen Tiinan osassa on räväkkä, joka ei saa isäänsä oikein otetta tai toimivaa suhdetta. Onko se niin, että liikaa yrittää holhota ja huolehtia, kaikella hyvällä, mutta silti se ei onnistu.
Peter Franzenilla oli vaihteeks ihan pehmorooli, mikä tuntui sopivan hänelle. Oli mielenkiintoista nähdä hänet herkän miehen roolissa.
Jani Volanen oli Kakena ihan kelmi. Tulee sellainen olo, ettei voi häneen hymyyn luottaa. Melkein pelottava. Silti ihan huikeen hyvä.
Elämältä kaiken sain oli oikein katsottava leffa. Silti, en millään muotoa ymmärrä niitä paria väkivaltakohtausta? Mikä oli niiden tarkoitus? Onko ihan pakko mässäillä sellaisella? En onneksi katsonut niitä, vaan laitoin silmät kiinni, kuulin kyllä mäiskeen ja sen loputtua avasin silmät ja yritin unohtaa.
Naantalin kesäiset maisemat kruunasivat kaiken!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)