maanantai 30. marraskuuta 2015

Raavas Runoretki

Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan minun piti viettää rauhallinen pyhäpäivä, sellainen oikein lorvisunnuntai, joka olisi käsittänyt pyjamassa oleilua, kirjoittamista ja lukemista, sängystä sohvalle ja toisin päin. Toisin kuitenkin kävi, sillä kaikkihan sen tietää, että etukäteen suunniteltu juttu on tuomittu menemään ihan toisin. Niin nytkin. Heräsin nimittäin pyhäaamuna siihen, kun luin viestin, missä minua pyydettiin kuskiksi! Ei kovinkaan houkuttelevaa, paitsi että nyt oli kyse runoilijoista! Kulttuurikissa alkoi kehrätä saman tien ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo suostunut! Hullu mikä hullu.

Keikka alkoi puolilta päivin kun olin ensin löytänyt ensimmäisen runoilijan. Hän oli Ville Viinikainen. Runoilija numero kaksi oli Markus Tukia ja kun hänet oli saatu kyytiin....ja käyty kaupassa, haimme runoilijan numero kolme, Pekka Heinikainen. Siinä vaiheessa kyydissä olis siis jo kolme runoilijaa, kun oli palattava lähtöruutuun, sillä runoilija numero yksi ilmoitti, että unohtui pari taulua. Siellä olikin jo tupakkitauon paikka ja kun vihdoin jatkoimme matkaa, niin kappas, sain kuulla, että Pekka oli jäänyt kyydistä. Kiva, oikein hyvin alkoi. Näin taustapeilistä, että siellähän se Pekka pössytteli edelleen. Pakilla takaisin ja Pekka kyytiin ja niin jätimme Kouvolan. Kohti Lahtea!
Ehei, ihan ei Lahteen asti päästy, kun oli pysähdyttävää tankkaamaan, sekä autoa että runoilijoita. Lahdesta saimme kyytiin vielä yhden runoilijan, neljännen, joka totteli nimeä Roy Fritz. Matka jatkui kohti Helsinkiä. Ihan ei suorilta menty, koska Mäntsälässä oli pakko taukoilla. Runoilijoiden rakot oli ratketa. Kaiken kaikkiaan olin kyllä aika onnessani, minun autoni oli täynnä raavaita miehiä, jotka lausuivat runoja ja joivat olutta.

Kun pääsimme Helsinkiin, oli siellä kohteena Radio Helsinki. Kivat tietyömaat saivat vaan kuskin niin eksyksiin, että hiukan jouduttiin hakemaan suuntaa. Onneksi autollinen runoilijoita ei hätkähtänyt. Löysimme kuitenkin säälliseen aikaan paikan, missä luki:
Oikein mukavaa, paitsi että oli pimeetä, kylmää ja ovet lukossa ja missään ei ketään! Vilu ja nälkä ja me olemme Teurastamolla!!!
Vaan sitten saapui hän, oliko hän Mikko, jonka avulla pääsimme sisätiloihin - aivan mahtavaa!
Radio Helsinki - olemme paikalla - lähetys voi alkaa!
Ja alkoihan se, kun nämä raavaat runoilijamiehet menivät studioon ja kajauttivat ens alkuun Hoooooosiaaannnaaaa - miehekkäästi ensimmäisen adventin kunniaksi ja jollainhan sitä oli se ääni avattava. Hyvä keino. Sen jälkeen he yksitellen kävivät siellä lukemassa omia runojaan. Ou jeah!

Roy Fritz oli nyt eka runoilija, joka runo meni suorana kuulijoille. Seuraavana oli ...
Markus Tukia!!! Kyllä lähtee! Radio Helsinki suorastaan kukoisti runoista.
Ville Viinikainen luki runoaan niin, että me kuuntelimme sitä suut ja silmät auki, henkeä haukkoen, sillä se oli ainoa, josta emme olleet saaneet matkalla muuta esimakua kuin nimen - Aleksanteri Uusi jotain... Ihan loistava, kuten näiden toistenkin raavaiden runoilijoiden tuotokset!

Viimeisenä, joskaan ei vähäisempänä lausui runonsa Pekka Heinikainen. Jiihaa!
Se oli siinä! Pakkauduimme kotimatkalle. Roy palasi Lahteen junalla, mutta jotta meidän tiivis tunnelma autossa säilyi, oli mukaan saatu Matti Hilden. Joten taas oli koossa autollinen miehiä ja koti kohti. Jätimme Helsingin hyvillä mielin, ihan samoilla fiiliksillä kun olimme lähtiessä jättäneet Kouvolan ja jonne oli nyt kiva palata.
Yksi tauko oli vielä pidettävä Kuninkaantiellä, että nämä runojen kuninkaat saivat apetta. Minä hörppäsin kaffet ja jälkiruuaksi sain kuulla pari mahtavaa kanatarinaa !!! Kyl kelpas!

Juu kyllä onnittelin itseäni siitä, miten hullu olen ja miten suostuin ehdotukseen, melkein puskista. Nämä runoilijat olivat oikeita raavaita miehiä, hauskoja sellaisia ja osasivat olla niin siivolla. Oli suoranainen ilo olla mukana. Heille ei liene ihan niin nautinnollista ollut, kun heillä oli niin kovin ahdasta olla kylkimyyryä minun autoni takapenkillä.

Toivottavasti näistä vielä kuullaan! Ei meinaan olleet mitään ihan mitä tahansa taivaanrannan maalareitten runoja!


Runot voi kuulla täältä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)