1. Kun kirjoitit kirjan Pihkatappi, niin kävikö millään lailla mielessä, että mitä siitä saattaisi seurata?
- Jos mietitään tämmöistä jatkojalostusta, niin aika kauan meni ennen kuin tulin ajatelleeksi Pihkatapin tsäänssejä taipua teatterinlavalle. Joku sitä kyseli jo ennen Paukkusta, mutta en oikein aktivoitunut. Karin ehdotuksen otin kuitenkin heti vastaan, tiesin miehen ja olin nähnyt hänen töitään. Lisäksi vaikutti sekin, että Paukkusella on savolaistausta, oman turvallisuutensa se loi. Ensi kesänä Pihkatappia esitetään uutena sovituksena kesäteatterissa Hankasalmella ja nyt kun se on kertaalleen näyttämölle tehty, niin hienoltahan se tuntuu. Jos joku saa kirjoittamastani tarinasta muokattua oman näköisensä tulkinnan ja nostaa uusia näkökulmia esille, niin mukava juttu. Itse en kuitenkaan usko enää Pihkatappiin kajoavani, tämän Kuopion Kaupunginteatterin projektin myötä olen saanut sen pajatson sielustani aikas hyvin tyhjennettyä.
2. Millaista on näytellä Jussia, jonka olet itse luonut? Kuinka paljon Jussissa on sinua itseäsi?
- Ennen harjoitusten alkua helevetin moni kävi sanomassa, että helppohan sinun on kun näyttelet ihtees. Minä purin nyrkkiä ja manasin, että ei se Jussi ole minun omakuvani, jonkinlainen alter ego korkeintaan. Näytelmää lähdin tekemään lukematta romaaniani, aika hyvin olin sen onnistunut jo unohtamaankin. Sikäli se oli suuri onni, koska pystyin tekemään roolin puhtaalta pöydältä - ihan kuten rooli pitäisi aina tehdäkin. Harjoitusmatkalla olen huomannut, että ainakin tämän näytelmän Jussissa on kovasti eroja minuun itseeni. Elämäntarinat ovat totta kai erilaisia jo kirjaakin ajatellen, mutta näytelmän Jussukalla ja minulla on erilaiset temperamentit. Noin niin kuin esimerkiksi. Jussi on luonnoltaan lopuksi hyvin lauhkea ja periksiantava, itse osaan olla jääräpäisempi. Mutta toisaalta nyky-Jussi kekkuloi melkoisena kukonpoikana ennen nöyrtymistään... voi olla, että siinä on jotain kymmenen vuoden takaista minua. Voi olla paljonkin. En muista. En halua muistaa. Rai rai rai. Seuraava kysymys.
3. Olet kirjailija ja toimittaja ja nyt näyttelet amatöörinä ammattilaisten joukossa ja vielä pääosassa - siis niin kun ihan upeeta! Kerro joku "kömmähdys" Pihkatapin tieltä!?
- Jaa-a. Rehellinen ollakseni; siinä ei hirveästi kömmähdyksiä ollut. Harjoitusrupeama oli melko tiivistahtinen ja ite olin koko ajan lavalla, ei siinä ehtinyt juuri kömmähtelemään, Tai no, yksi ihan karmea jutska sattui ja kaitpa sen tohtii kertoakin. Kävimme ensimmäistä kertaa lavalla läpi näytelmän loppua, jossa Jussi juoksee vähän kuin miinakenttää myöten - paskaa tulee niskaan monessa eri aikatasossa ja tunteet ovat pinnassa. Näitä pätkiä kelattiin kerta kerran jälkeen ja sitten tulimme kohtaukseen, jossa Jussin piti heittää puukko kädestään pois. Minähän en onneton missään vaiheessa ollut tiedostanut, että kyseessä ei ollut teatteriveitsi vaan ihan oikea puukko. Viskasin sen menemään, puukko otti kimmoketta lavasta ja lensi katsomoon muutaman penkin päähän ohjaajasta. Aika karsea tilanne, mutta ei siitä onneksi kriisiä syntynyt. Toisaalta sen jälkeen lihasmuistiin painui siihen hetkeen liittynyt kauhu ja sen on nyt sitten voinut käyttää näytelmässä hyväksi. Itelläni se oli sekunnin pari kestänyt tietoisuus siitä, että voihan vittu, se oli oikea puukko ja nyt se lähti katsomoon. Jussilla se on kauhu siitä, että mitä ihmettä minä olin tekemässä, mulla oli kädessä puukko ja uhkasin sillä... no, en kerro enempää. Tulkaa ite kahtomaan.
Sitten on toki muutama hyvä repeäminen ollut, väsyneenä niihin ei kovin kummoista verbaliikkaa tarvita. Olen joutunu puremaan huultani jopa sille, että vastanäyttelijän piti kehua roolihahmoni äitivainaata hyväksi immeiseksi ja vahingossa sieltä suusta tulikin lause, jotta "Äitissii ol niin mukava mies". Ihan pöljää. Mutta hauskaa. Pöljät ja simppelit jutut usein ovat, oikeassa tilanteessa vallankin.
4. Olet lahjakas monella saralla - kirjoitat, näyttelet, osaat jopa laulaa, olet ihana isi, aviomies jne. Mikä tuntuu omimmalta vai onko se paketti?
- Näytteleminen, kirjoittaminen ja laulaminen ovat töitä. Aviomiehenä ja isinä oleminen on työn ulkopuolista elämää. En minä niitä osaa eritellä, mutta ilman aviomiehen ja isin roolia töihin lähteminen saattaisi joskus kehtuuttaa vähän enemmän - ei sitä ilman työntekoa muija kulje silkkihameessa eikä kakarat juokse sokerikorppu suussa. Näin sanoi muistaakseni Eetu Salin. Mutta sitten taas toisaalta, mitään muuta en osaa työkseni tehdä ja tiedän olevani ihan mielettömän etuoikeutettu kun juur noita hommia saan töikseni puuhastella.
5. Kerro meille, sinun faneillesi, mitä me saamme sinulta seuraavaksi?
- Kyllä minulla vallan mahottoman kova aikomus olis saada romaani valmiiksi ensi syksyksi. Katotaan. Ylelle teen parikymmentäosaista kuunnelmasarjaa, lisäksi syksylle ilmestynee muuan elämäkerta. Aihetta en voi vielä kertoa, mutta tavallaan se päättää Juicesta ja Heikki Turusesta alkaneen itäsuomalainen mies -triologian. Hyvin tärkeä taiteilija on kyseessä, tärkeä itelleni ja tärkeä Suomen kansalle.
Teatteripuolella on kaikenlaista mukavaa näkyvillä myös, Pihkatappi jatkuu toukokuulle ja helmikuun lopussa alamme esittää Nilsiässä Sirkku Peltolan Yksiöön en äitee ota -näytelmää. Esitän siinä Äiteetä, yheksänkymppistä mummoa. Saman roolin tein viime talvena Peltolan Suomen hevosessa ja ai herra nähköön, kuinka Sirkku Peltolan taitavuutta ihailenkaan. Ja sitä roolia, kuinka sitä rakastankaan. Kesäksi värkkäämme Ismo Apelin kanssa Iisalmen Koljonvirta-teatteriin kantaesityksenä musiikkinäytelmän Karavaanarit, syksylläkin on lavahommia tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)