1. Diivat - miehiä naisten vaatteissa! Äärimmäisen hauskaa! Onko teistä?
V-M: Ensinnäkin kaikista se ei ole äärimmäisen hauskaa!! Näyttelijänä sitä ei ehkä ajattele ihan samalla tavalla. Pitää mennä vähän syvemmälle eli tässäkin tapauksessa kaksi miestä, jotka osaavat näytellä ottavat tilaisuudesta vaarin, kun on mahdollisuus äkkirikastua, joten motiivi on ihan muu kuin olla hauska. Mutta toivotaan että yleisöllä on hauskaa: se on jutun tarkoitus!
Sami: On hauskaa kun tuntuu edelleen että naiseksi pukeutumalla vapauttaa katsojissa jotakin piilossa olevaa purkautumatonta naurua. Ja korkkareissa juokseminen on hauskaa.
2. Tehtiinkö kaikki puvut teitä varten? Miten ne kengät? Paljas jalka korkokengässä, auts - saanko kysyä, ihan vaan naisena, että onko tullut rakkoja?
V-M: Ilmo ansiokkaasti puvusti käyttäen vanhaa teatterin materiaalia. Minun mekkoni pohja on tietääkseni jonkun lahjoituksen jäljiltä. Kengät löytyivät varastosta ja ovat kestäneet uskomattoman hyvin mun kohellusta näyttämöllä. Päkijä oli jossain vaiheessa kävelyarka, mutta rakoilta olen välttynyt - onneksi.
Sami: Mä sain uuden keijukaismekon. Hähää. Korkkareita myydään onneksi Kouvolassakin myös kokoluokassa 43. Toinen mekko on yhdistelmä kahdesta varaston aarteesta, Ilmon mielikuvituksen kautta tuunattuna.
3. Naurattiko harkoissa? Entä vielä? Yleisöllä on hauskaa! Miten se vaikuttaa?
V-M: Kyllä komedian tekeminen tekijääkin naurattaa ja useinkin. Esityksissä nauretaan silloin kun puhuu ihan omiaan tai sanoo väärän nimen oikean tilalla eli pienet kommellukset naurattavat, mutta pitävät myös teoksen hengissä ja raikkaana! Ja mitä vastaanottavaisempi yleisö, sitä parempi esitys - uskallan väittää.
Sami: Harjoitusten alkuvaiheessa uudet jutut naurattavat ja tarinan käänteet hymyilyttävät. Sitten hymy hyytyy. Lopulta alkaa epäillä onko koko juttu sittenkään hauska. Viime hetkellä yleisö tulee ja vapauttaa naurullaan ja todistaa epäilymme vääriksi. Teatteri tarvitsee aina katsojan.
4. Näyttää siltä, että kaikki sujuu todella helposti. Vaan, mikä on ollut vaikeinta?
V-M: Mulle on ollut vaikeinta - näköjään - muistaa nimiä, joita on teoksessa paljon; meitä on lavalla 8 näyttelijää, joilla jokaisella nimet, osalla lisäksi lempinimet, Diivoilla on omat miehen nimet ja sen lisäksi he tekeytyvät aluksi miehiksi joilla on muut nimet plus tietenkin naisten nimet. Toinen hankaluus, mikä tekee joskus näyttelemisestä vaikeaa on itsensä toistaminen tyyliin olen tehnyt näin jo tuhat kertaa aiemminkin.
Sami: Hankalinta on yrittää luottaa omaan tekemiseen ja huumoriin, kun näyttelee tuollaisen ammattihassuuttajan kanssa rinnakkain. Veli-Matin roolityö on niin hulvaton.
5. Shakespeare - haluaisitteko esittää ihan oikeasti Shakespearea?
V-M: Itse en ole ollut koskaan mikään klassikkofani. Tykkäsin kuitenkin esim. Tsehovin Lokista joka tehtiin muutama vuosi sitten. Voisin innostua Shakespearestakin, mutta en sitä ohjelmistoon erityisesti kaipaa.
Sami: Shakespeare jotenkin tuoreesti tehtynä kiehtoo kyllä. Macbethin voisin tehdä. Se ei ehkä paljon naurattaisi, mutta purkaisi ehkä jotakin ahdistusta siitä, miten ahneus ja valta sokaisee ja saa tekemään järjettömiä päätöksiä, joista kärsii koko kansa. Jos siihen saisi myös huumoria mukaan, niin sittenhän sitä voisi jopa joku tulla katsomaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)