Kahdeksan naista

Kaksi naista lähti Kuusankosken teatteriin katsomaan peräti Kahdeksan naista -näytelmää! Jännittävää näytelmää, sillä heti alkajaisiksi ilmenee, että talossa, missä nämä naiset ovat, on ruumis!!!!

Koko näytelmän ajan ratkotaan arvoitusta, kuka on murhaaja, kuka näistä kahdeksasta naisesta, sillä jokainen voisi olla, jokainen on niin mahdollinen ja kukaan ulkopuolinen se ei voi olla.


Näytelmä kulkee eteenpäin kuin juna ja jokaisesta naisesta nousee esiin kaiken aikaa jotain, mitä muut eivät tiedä! Talon isäntä makaa kuolleena ja siihen on epäiltynä vaimo(Sari Rajulin), anoppi(Satu Rautiainen), tyttäret Suzon(Milja Marttila) ja Catherine(Seila Ruuhimäki), sisko(Henna Sokura), vaimon sisko(Jatta Salo) ja palvelijat rva Chanel(Heli Nikunen) ja Louise(Balbina Käki). Tätä junaa ohjasi Karolina Eklund-Vuorela

Tytär Suzon on juuri tullut kotiin ja saa tietää isänsä kuolleen, murhatun. Ottaa ikään kuin ohjat käsiinsä ja alkaa selvittää kuka se voisi olla. Mitään ei kuitenkaan oikein voi tehdä, koska puhelin on poikki ja kaikki mahollinen suljettu pois. Kukaan ei pääse mihinkään. Oikein kiva tilanne!

Kun Herra Murhatun sisko kuitenkin pelmahtaa paikalle, niin eipä pidot parane, ei. Taas on syytä epäillä. Häntä ja kaikkia muitakin! Talon rouva olisi tietysti otollisin murhaaja, mutta ei kai nyt sentään? Miksi hänellä on matkalaukut pakattuna. Gaby(Sari Rajulin) vetelee rooliaan todella uskottavasti.

Kohteliaan kiristynyttä tunnelmaa tarjoaa tämä näytelmä, jonka tähdeksi nousee Augustine(Jatta Salo), joka murhatun vaimon siskona narisee joka asiasta ja on niiiin huvittava, ihan joka kerran kun suunsa avaa.
Mamy(Satu Rautiainen) köpöttelee vanhuksena ja niin kovin saitana, hiukkasen portviiniin menevänä, että kyllä on oleminen.



Kuka on murhaaja! Se vaan on jokaisen nähtävä ja koettava. On meinaan ihan sen arvoista!
Muuten hei, valot ja äänet antavat kyllä niin osuutensa tähän, että juuri sen takia olikin jännää!

Kuvat: Elina Winne