Kolmen pennin ooppera

Lappeenrannan uusi ja kovasti paljon hiano teatteri kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa esittää musiikkinäytelmää Kolmen pennin ooppera. Siis todellakin, ei ole kyse oopperasta, vaikka onkin jonkin verran mahtipontinen ja ääntä riittää, jopa niin että katsojalla henki on salpautua. Alunperin tarina oli Kerjäläisooppera vuodelta 1728. Bertolt Brecht ja Kurt Weill värkkäsivät siitä omanlaisensa version 200 vuotta myöhemmin ja niin syntyi Kolmen pennin ooppera.

Lähdin ihan puhtain ja avoimin mielin katsomaan tätä esitystä. En ottanut etukäteen selvää mistään muusta kuin siitä, missä uusi teatteritalo on ja mihin saa auton parkkiin. Oli kiva jännätä, mitä tulen näkemään ja heti aluksi, orkesterin asetuttua puikkoihin, alkoi soida Puukko-Mackie(varma korvamato!!!)

Kolmen pennin opperan on ohjannut Pirkko Uitto ja hänet myös nähdään Celia Peachum´n osassa. Topakka rouva, jonka käheän karhean ääni hiveli selkäydintä. Jonathan Jeremias Peachum´n nilkin osaa veti Jussi Johnsson ja kyllä löytyi ääntä, joka kantoi.

Kerjäläisiä, ilotyttöjä ja Puukko-Mackien jengiläisiä. Karua ja kurjaa, mutta hauskalla tavalla esitetty. Puukko-Mackien housuissa on Tatu Siivonen(vierailija), joka kaiken rosvoilun lisäksi on melkoinen naisten mies. Mitäpä voi odottaa sellaiselta, jolla on mm. kultaiset bokserit(juu, kyllä jäi mieleen!). Niin ja kyllä hän lauloikin, niin että verenkierto hetkeksi pysähtyi.

Mies on tehnyt taas uuden valloituksen ja hän on Polly Peachum, herra ja rouva Peachum´n tytär. Polly´n roolissa on Heljä Heikkinen(vierailija), joka aluksi söpöilee, mutta näyttää pian, miten löytyy ruutia ja nousee koko tämän näytelmän tähdeksi. Aivan upealla, puhtaalla ja niin kestävällä äänellään ottaa yleisön haltuun.

Puukko-Mackie on sellainen naissankari, että ilotyttöjen ja Pollyn lisäksi on vielä Lucy(Anna-Kaisa Makkonen), hänen toinen vaimonsa. Kun se selviää Pollylle, niin seuraa melkoinen kohtaus!

Suorastaan herkullisin kohtaus koko näytelmässä, kun kaksi naista riitelee yhdestä miehestä. Yleisön mielestä varmasti koko mies saisi pysyä vangittuna ja niin kuin meinaa käydä, että herra melkein hirteen joutuu. Vaan kuinkas sitten käykään?

Menkää kaikki katsomaan! Kolmen pennin ooppera on erittäin hieno esitys ja antaa sellaista iloa ja voimaa, millä taas jaksaa pitkään. Siinä kaikki vetävät roolinsa tyylillä, mitä voi vaan ihastella.
 Uuden karhea ja uudelle tuoksuva teatteritalo on myös kokemisen arvoinen. Kun poistuimme salista, orkesteri soitti vielä Puukko-Mackie´ta, joten enemmistö ihmisistä hyräili biisiä seuraavan tunnin ajan! Kannattaa kokeilla, miten siun käy!

Lappeenrannan teatteri

Kuvat: Ari Nakari