Tämä näytelmä on siitä merkillinen, että se herättää monin tavoin. Siinä on ystävyyttä ja hyvin erilaisia tyyppejä. Tilanne on se, että ollaan häiden kynnyksellä, joita morsiamen äiti höösää raivostuttavalla hössöttämisellä. Morsiusneidoilla on salaisuus ja kerrotaanko se vai, niin sepäs se!
Morsiamen osassa on Rebecca Viitala, joka vetää osansa järkyttävän hyvin. Sitä luulisi, että on varmaan kiva olla morsian, kaunis ja niin rinsessa, vaan kyllä nyt tulee kuvioon paljon muutakin.
Angela on naimisissa nuoruuden rakastettunsa kanssa ja turvallista ja tylsää elämää jo vaikka kuinka takana. Onko kaikki kuitenkin sitä, miltä se voisi vaikuttaa.
Lucy on minusta paras hahmo! Räväkkä ja suorasuinen ja hauska! Tyttöjen välistä ystävyyttä, rehellisyyttä ja kiikun kaakun siinä, mitä voi kertoa ja mitä ei? Välillä hauskaa ja sitten taas ollaan tilanteiden äärellä.
Colleen, Megin äiti, Nina Petelius-Lehto on niin touhukas, jollaisia voisi kuvitella oikeasti olevan olemassa, mutta kaikessa totuudessa, en haluaisi törmätä.
Koko tämä näytelmä on paljon! Se panee kaikki ajatukset hommiin. Jokaisella on ne salaisuutensa. Mietityttää niin, että luulenpa hyvinkin katsovani tämän vielä uudelleen.
Kuvat: Nadi Hammouda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)