Kissa kierteli kulttuuria!

Tämä kissa vietti kultturirikkaan viikonlopun oman kollinsa kanssa. Joskus on hyvä niin ja nyt erityisen hyvä.
Lähdimme matkaan perjantaina ennen puolta päivää ja hyvästi kehräten. Aurinko hymyili meille ja suuntasimme läntiselle Uudellemaalle.
Siellä on kaunis paikka Koivulan kartano, mistä kollini oli varannut meille majoituksen.

Päärakennuksesta haettiin avain, joka sopi riippulukkoon, mikä oli ovessa, mikä taas löytyi vanhasta aitasta!

Olin sitä mieltä, että nojoo, nukutaan sitten aitassa ja varmaan on aika jännää! Hemmetinmoinen yllätys olikin se, mitä sieltä löytyi!

Olin jotenkin niin sitä mieltä, että jäähää tänne loppuiäksi. Oli meinaan niin komiata ja lämpimän viihtyisää. Ei kuitenkaan kovin kauaa voitu olla nauttimassa hienosta majapaikasta, kun oli taas lähdettävä. Nyt oli suuntana Mustion kartano!

Siellä kerkesimme jonkun aikaa ihastella ihan huikeaa miljöötä, ennen kuin pääsimme varsinaiseen asian ytimeen, joka oli kesäteatteri. Kunnon Kansleri esittäytyi meille varsin edukkaasti ja oikein eturivissä kehräsimme sille, mitä nähtiin ja koettiin. Tyylilajina oli farssi ja sitä saatiin, kun Pekka Autiovuori oli pääosassa Leo Patrikkana. Ihan totuuessa on mainittava, että ku en oo ihan heti häntä missään roolissä nähny ja Käpy selän alla-elokuvasta on jo tovi vierähtänyt, niin ihan heti en ois kyllä tunnistanut, vaan mikä karisma ja taituruus, wau!
Rakastajattaren roolissa huiteli Katariina Kaitue. Hän Assina oli niin vauhdikas ja hauska, että oikein ihmetellä piti, miten pysyi korkkareilla siinä kyydissä.
Rouva Patrikka oli Marjukka Halttunen, jippii, oikein kiva, koska hän on oikeastikin kansle....Pekka Autiovuoren vaimo. Ihana tyyppi, kiltti vaimo, joka ei oikein aina ole kärryillä mitä tapahtuu.
Simo Pastorin roolissa pärjäili loistava Matti Laine, jota katsellessa meinasi tulla hiki, koska niin oli mies-poloinen liemessä ja toimessa.
Pastorin "apulaisena" oli Erik Kakel, Sixten Lundberg, jota olisi suonut näkevän enemmänkin, niin oli hupaisa.
Entäs sitten Elina af Holmenmalm, jonka roolin veti Anu Palevaara, kuka? No, Salkkareitten Jenni, ei oo todellista. Mikä tanssiosuus, huh!
Loppumetreillä marssii  esiin Jaakko Majurin, josta on kaiken aikaa puhuttu ja jota on kaiken aikaa odotettu ja jonka takia kaikki on väännetty ja miten kaikki vaan on mennyt ihan miten sattuu, sillai farssimaisesti. Häntä näyttelee Jouko Keskinen. Sitä hiukan miettii, että no jo on pieni ja lyhyt rooli miehellä, jonka tunnistaa, apua, Salkkareitten Jukka Saliniksi, vaan sitten sitä lukee käsiohjelmansa uudestaan ja ymmärtää, että ei perskutti, ohjaaja! Jouko Keskinen ohjasi tämän Kunnon Kanslerin! Läpyt sille!

Teatteriesityksen jälkeen oli hyvä olla! Pakko tunnustaa, että Kulttuurikissan Kollikissa kehräsi enemmän. Sitä ei meinanut saada pois teatterilta, no ei vaines, sillä vaan oli muuten niin hyvä mieli, kun oli saanut nähdä jotain, mistä todella piti. Sitten takaisin Koivulan kartanoon.

Seuraavana aamuna nautimme runsaan ja herkullisen aamiaisen kartanon päärakennuksessa, missä oli myös melkoisen hulppea vessa. Valot olivat ihan yli kylän. Vaan, kaikki loppuu aikanaan ja oli pakattava ja jatkettava matkaa. Suuntasimme Saloon päin...mutta ennen sitä:

Pysähdyimme paikkaan nimeltä Kasvihuoneilmiö. Tästä paikasta kollini oli minulle lukuisia kertoja maininnut ja sinne siis. Nojust! Sitä paikkaa ei voi esitellä muutamalla sanalla, koska se ei vaan riitä! Koskaan en ole missään vastaavassa ollut, sillä paikan sisustus on jo niin näkemisen arvoinen. Tavaraa on kun huutokaupassa, mutta samanlaista en muista muualla näkeneeni. Huumoria on koko paikka tulvillaan. Kirjanpitäjällä lukee lappu rinnassa, että on Kirjanpitäjä ja siinä se sitten kirjaa piteli.

Wanha pariskunta piteli tarjottimia... Olivat niin aidon näköisiä, että oli ihan pakko lähempää tarkistaa, ovatko elossa vai muuten vaan niin elossa olevan näköisiä.
Kun sitten sieltä pääsimme, matka jatkui...Olimme menossa mökille, yksityiseen paikkaan, joten en siitä sen enempää, muuta kun että siellä oli hyvää ruokaa ja juomaa, kaikkea oli riittävästi. Pariskunta, joka otti meidät vastaan, oli aivan mahtava ja hiljaisia hetkiä ei tainut olla kun silloin kun nukuimme.
Kotimatkalle lähtiessämme, poikkesimme vielä vanhalla sahalla...

1700-luvulla oli perustettu saha! Aivan mieletöntä historian havinaa!

Saha on lopetettu jo 1950-luvulla. Niille sijoilleen jäänyt, mutta mielenkiintoista oli käydä vilkaisemassa. Vaikka hiukan haikea mieli tuli, kun olishan se voinut jatkua....

Vielä on kesää jäljellä, joten kaikkea ehtii, joutaa ja kerkiää!

Kuvat: Kini Laine