Simpauttaja

Kostea kesäinen torstai ja ei kun pukemaan, pitkähihasta, villatakkia, villasukkaa, takkia...ja kassiin sadetakkia ja vilttiä ja sitten matkaan. Tällä kertaa Iittiin, missä oli luvassa nähdä Simpauttaja!
Tänä kesänä Iitin kesäteatteri toimii Pitokartano Kurjenmiekassa, mikä ei ole ollenkaan huono valinta. Katsojia hemmotellaan vesivessalla ja ravintolapalveluilla. Sai ostaa tupsluikkarin ja sen sai viedä katsomoon!
Taivasalla saatiin seurata Simpauttajaa, mutta niin se vaan säiden haltija armahti, ettei saatu kuin muutama pisara ja niin ollen sadetakit saivat olla kassissa.
Tässä Suomen kesässä kesäteatterit saavat lisätienestiä hyvin sadetakkien myynnillä...onko se hyvä vai huono asia, riippuu miltä kantilta sitä tutkailee.

Mutta asiaan! Simpauttaja on kaikille tuttu, pakko olla. Heikki Turusen tunnetuin romaani, josta on väännetty useita teatteriversioita ja elokuvakin. Nyt sen voi kokea Iitissä Kimmo Rämän ohjaamana ja ei yhtään pöllömpi kokemus.

Simpauttajana velmuili Pekka Malin. Vieras mies, joka saapui kylään ja josta juuri kukaan ei mitään tiedä.

Ryynäsen Imppa on saanut lähöt kotoaan ja pestautuu Pirtamon tilalle töihin ja siellähän se on jo Simpauttajakin. Imppana kunnostautuu hyvinkin onnistuneesti Leevi Lautala.

Hikisimmän työn tekee Jari Viljamaa. Hän kun tuskittelee pikkasen raasuna Ottona, niin jo on hulluna humalassa Pirtamon vanhana isäntänä ja vielä Hemmonakin kerkiää heilua. Siinä saa villapaita kyytiä, kun vaihtuu niin nopsaan.

Mielenkiintoiset valinnat ovat Lassi Kaurapellon ja Jomppa Kaunismäen roolit. Lassina on lapsi ja Jomppana kypsään ikään ehtinyt nainen. Lenni Lautala vetää miehekkäästi osansa ja Ritva Muhonen on elämänsä roolissa. Jompan humalan huuruiset jorinat olivat niin hauskoja, että niitä kuunteli mielikseen.

Nina Honko oli Juuli, Simpauttajan simpauttama. Vaalea elovena-tyttö, jota hepsankeikaksi sanottiin. Kun Kuunolle selviää jutun ydin, niin kyllä saa siitä kaikki kuulla. Markku Heino on ensin niin hissukka Kuuno, kunnes on aihetta kimmastua ja sitten sitä tulee.

Kokonaisuutena toimiva ja kaikki olivat juonessa hyvin mukana. Kivoja jippoja mukana eli pakkaa on sekoitettu, niin kuin Simpauttajassa kuuluukin. 

Simpauttaja on hauska tarina kesäiseen iltaan. Yhden kylän tarina 1970-luvulta, joka siis osin on totta, sillä Heikki Turunen keräsi kirjan kokoon omasta kylästään. Ihan pikkulapsille ja uusmoralisteille en suosittele, sillä kieli on melkoisen räväkkää ja siinä ryypätään ja vaikkei näytetä, niin kyllä käy selville, mitä Simpauttaja Juulin kanssa häärää....

Kuvat: Pauli Similä ja Ari Varima

Iitin Harrastajateatteri ry.