Saturday Night Fever

Saturday Night Fever oli niin minun nuoruuttani ja aina se vaan sykkii ja maistuu makialta. 1970-luvun discohuuma on nyt Kotkan kaupungin teatterissa ja miten on kuumaa huumaa. Olin esityksessä 10.9 ja sinä nimenomaisena päivänä yleisöä oli toivottu pukeutuvan 1970-luvun tunnelmiin. Mahtavaa!

Kuva: Kulttuurikissa
Olimme ihan fiiliksissä siitä, että kerrankin oli aihetta heittäytyä todella 100% mukaan rientoihin. Hienoa oli sekin, että moni muukin oli pannut parastaan ja pukeutunut niin upeasti, että ihastuksesta haukkoi henkeä, kunhan naurultaan kykeni. Miten se vanha muoti onkin niin kovin hassua.

Kun varsinainen esitys alkoi, se oli alusta loppuun asti sellaista menoa, että oli ihan pakko vaan hillitä itseään, ettei nouse penkistä ja ala discoilemaan mukana. Kotkan teatterilaiset näyttivät taas niin kyntensä, että se suorastaan mykistää. Snoopi Siren on ohjannut sellaisen lauantai-illan huuman, että kannat kattoon.
Aluksi minua hirvitti se, että lauletaan suomeksi ne kaikki iki-ihanat Bee Gees-biisit, mutta se ei haitannutkaan! Miksikö? No, siksi kun bändi pani niin parastaan ja laulut sittenkin vaan niin toimivat. Ilahduttavaa oli sekin, että kun ihmetteli välillä kuka laulaa, kun kukaan näyttelijöistä ei sitä tehnyt, niin kappas, sehän olikin itse bändin johtaja Ari Ismälä! Läpyt sille!

John Trav... ei kun siis Juho Markkanen, joka on uusi tähti Kotkan teatterissa, vetelee Tony Maneron roolin sellaisella meiningillä, että ei moitteen sijaa. Lanne keikkui äärimmäisen hienosti ja viekoittelevasti, että naiselle on siinä iloa silmälle ja mielelle. Pahasti eivät jääneet hänen ystävänsäkään, Bobby C (Toni Harjajärvi), Joye (Mikkomarkus Ahtiainen) ja Double J (Osku Haavisto). Pojilla ei juuri muuta ole mielessä kuin naiset ja no, Tonylla tietysti tanssi.

Tony haluaa vain tanssia, mutta Annette haluaa Tonyn! Annuska Hannula Annetten roolissa uutena tulokkaana lunastaa myös paikkansa. Ääni on upea ja sen kuuleminen hivelee sielua.

Tony halusi tanssipartneriksi Stephanien ja vähän muutakin. Mitä Stephanie haluaa, niin sen tulkitsee Reeta Vestman, joka myös Kotkan teatterin uusia kasvoja ja kyllä, ensi vaikutelma oli hyvä! Kelpaa katsella ja kuunnella.

Saturday Night Feverin parasta antia on tietysti musiikki ja ne tanssit! Tanssikohtaukset olivat niin kertakaikkisen hienoja ja koreografiat loppuun asti hiottuja. Kiitos kuuluu vierailevalle koreografille, joka on Sari Marin! Niin hienoja liikkeitä ja mikä sulavuus. Tässä kohdassa on ihan pakko mainita myös Neil Owens, joka myös vierailevana tähtenä vakuuttaa tanssitaidoillaan aina. Mies on kuin kumiukko!

Tämä musikaali on täynnä kuumaa huumaa ja suosittelen sitä nähtäväksi, koettavaksi ja kuultavaksi. Kotkalaiset osaavat. Koko porukka, aina avustajia myöten, esitti niin taidolla ja tunteella tämän esityksen, että se kyllä osui ja upposi.
Iso ja lämmin kiitos! Annoitte taas sellaista virtaa, millä elää pitkään!

Kuvat: Juha Lahtinen