S.O.S - Komedia olosuhteiden pakosta

Tiina Lymi on kirjoittanut niin nasevan tarinan, että sitä oli pakko päästä katsomaan Kuusankosken teatteriin. Sinne sen on taitavasti ohjannut Karolina Eklund-Vuorela.
S.O.S - Komedia olosuhteiden pakosta on kaikin tavoin koskettava. Se tunkee niin iholle, että kun ei naurata, itkettää ja päinvastoin.

Milja Marttila on pääosassa esittäen 11-vuotiasta poikaa ja millä taidolla, niin kyllä hämästytti. Replikointi oli niin hallittua ja muutenkin koko tulkinta niin luontevaa. Pietun osa oli niin näkyvä, vaikka rapun muille lapsille näkymätön. Hän oli se lapsi, joka näkee ja kuulee kaiken, käy koko tunneskaalan läpi.

Mira Helli on nyt sellaisessa roolissa, jota ei unohda! Räväkkä yksinhuoltaja lataa niin täydeltä laidalta, että yleisö oli tikahtua ja etenkin varmaan kaikki yksinhuoltajat. Kun lopussa tulee se Paulan viimeinen "raivari", tuntuu, ettei siitä voi selvitä hengissä. Mutta - miten tuntui hyvältä kuunnella ja katsella sitä, ihan kuin olisi jotenkin kummasti helpottanut.

Antti Hoffrén on ihana saman rapun setä, joka hääräilee kellarissa. Pietu tapaa Kalevia, eikä aina kovin leppoisissa merkeissä. Kalevilla on omat ristinsä ja vaimo.
Sanna Mäkinen esittää Kalevin vaimoa ja haluaa miehensä laulavan hänelle. Raija vaikuttaa hiukan omituiselle, mutta sekin selviää lopulta, miksi.

Tämä näytelmä on hemmetin hyvä! Siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Se tuo vakavia asioita esille komiikan keinoin. Tätä voi suositella kaikille!

Kuvat: Elina Winne