Jäähyväiset Pamela Andersonille

Kuusankosken teatterissa näkee taas jotain uutta ja omintakeista. Jäähyväiset Pamela Andersonille on Kimmo Rämän ohjaus ja miten mie tykkäsin, vaikka aika lailla kippeenä kävin tästä esityksestä nauttimassa. Heti tuli tämän näytelmän jälkeen kyllä paljon terveempi olo.

Jäähyväiset Pamela Andersonille on Pilvi Hämäläisen käsikirjoitus, todellinen tragikomedia, kun ei tiedä, itkeäkkö vai nauraa. Molemmat kulkivat niin käsikädessä.

Katsoja pääsee "perheeseen", missä asiat eivät ole kaikki ihan normaalisti, jos niin voi edes sanoa. On äiti, Tarja (Sari Rajulin), joka on vaikuttaa niin epätasapainoiselta kuin vaan suinkin. Hänellä kaksi poikaa, Hillo (Markku Heino) ja Ruupanen (Simo-Pekka Patrikainen). Veljekset kuin ilvekset, tappelevat ja kiusaavat toisiaan, juuri niin kuin veljeksillä on tapana. Myös se, että tiukan paikan tullen ovat toistensa puolella ja tukena, ihan liikuttavauuteen saakka.

Sari Rajulin äitinä tai anteeks, Tarjana, on todella tyrmäävä, kaikin tavoin. Hän saa raivareita ja leppyy saman tien. Hänen lempipoikansa on Hillo, mutta Ruupanen tuntuu olevan "musta lammas". Tarja haikailee miehensä Jorman perään, joka on jossain, mutta missä ja minkä takia?

Hillo ja Ruupanen puhuvat naisista, ja miettivät miten saada naisia. Musta pukuko olisi avain onneen?
Markku Heino on liikuttavan lutunen Hillo, poika, joka juuri täyttää sen verran, että saa kiroilla, olla aikuinen. Simo-Pekka Patrikainen hänen veljenään, koittaa parhaansa olla se vanhempi veli. Voi pojat, yritetään olla niin tiukkana, mutta miten silti niin pehmyitä. Ne kyyneleet, meinasin omaa nessua tarjota.

On Outi, joka pyytää Hilloa treffeille. Jatta Salo vetää sellasen tavallaan ujon, mutta silti tiedostavan tytön roolin hyvinkin luontevasti.

Entäs sitten itse Pamela Anderson! Miten Pamela tähän settiin kuuluu, niin se on mentävä katsomaan, mutta sen rooleissa hyppelehtii Petteri Tynys. Ihan mahtavaa!

Onneksi kaikki palaset loksahtavat paikoilleen lopussa ja katsoja voi huokaista helpotuksesta.

Tykkäsin todella, ja jäin vaan taas miettimään, miten harrastelijoista saadaan irti moinen tarina! Olen vaikuttunut.

Kuvat: Elina Winne