Harmony Sisters

Harmony Sisters - kolme sisarusta Kotkasta, jotka osasivat laulaa ja niittivät mainetta laulamalla. He lauloivat aikana, jolloin minua ei ollut olemassakaan. Silti, ne laulut elävät edelleen ja ovat minulle niin kovin tuttuja.

Lahden teatterissa voi nyt nauttia siitä, kun kerrotaan näiden sisarusten tarina, Saana Lavasteen ohjaamana. Kuinka köyhistä oloista sitä vaan lähdettiin ja laulettiin ihmisten mieliin ja sydämiin ensin Suomessa ja sitten Euroopassa. Siihen aikaan, 1930-luvulla se oli jo melkoista. Valtosen Maire, Vera ja Raija lauloivat niin, että kaikki halusivat kuunnella, kunnes syttyi sota....

Isä oli kuollut, mutta siskosten äiti tuki kaikin keinoin, huolimatta siitä, että synniltä se tuntui. Eeva-Kirsti Komulainen on äitinä koko näytelmän keskushahmo, kertoja. Hän pitää kartalla kaiken ja kertoo mitä kulloinkin tapahtuu.
Veran roolissa, vanhimpana siskona, Maiju Saarinen ottaa sen esikoisen roolin ja yrittää olla järkevä ja jää jotenkin sivuun. Minun kävi kyllä Veraa sääliksi.
Mairena temuaa Petriikka Pohjanheimo, joka upealla äänellään ottaa yleisön haltuun. Hänen vierailunsa Lahteen on erittäin piristävä ja onnistunut.
Raija, sisaruksista nuorin ja pippurisin, Raisa Vattulainen istuu Raijan osaan kuin hansikas.

Jotenkin odotin, että olisin saanut kuulla enemmän musiikkia. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että kyseessä olikin musiikkinäytelmä, ei musikaali. No, ei sen väliä, kun biisistä kuuli edes vähän, se kyllä jäi soimaan päähän. Valtosen tyttärien elämää valotettiin siihen malliin, että kävi todella ilmi, ettei helpolla päästy, mutta myöskin se, että periksi ei annettu. Oliko naiset ennen jotenkin sitkeämpiä...mietin minä.


Tässä näytelmässä oli paljon muitakin näyttelijöitä, rooleja, kiitos heille, mutta silti jäin tämän kolmikon pauloihin. Kun lopuksi, niinpä tietenkin, laulettiin Kodin kynttilät, oli vaikea olla, koska vettä pukkasi väkisinkin silmiin. Kun olin lapsi, äitini lauloi sitä usein. Esityksen jälkeen kävin tapaamassa äitiäni ja kerroin, missä olin ollut ja mitä olin kuullut....

Kuvat: Aki Loponen