Veljekset von Wright ja Ankallisgalleria Ateneumissa

Ateneum on aina käymisen arvoinen paikka, niin keskeisellä paikalla ei ole muita kuin rautatieasema ja no, tietysti Kansallisteatteri. Ateneum on rakennuksena upea, kaiken kestävä  ja kaiken antava.
Nyt saadaan nauttia entisten klassikkojen rinnalla myös Ankallisgallerian ankkamaalauksia.
Lisäksi nautittavana on kattava kokoelma veljekset von Wrightien upeita maalauksia. Näyttely kestää 25.2.2018 asti.

Kun lähtee Helsinkiin, niin  ku me teimme oikein sateisena pyhäpäivänä, niin siellä ei tarvitse peukaloita pyöritellä. Jos jää pari tuntia luppoaikaa, niin sen voi fiksusti sijoittaa Ateneumiin.

Välillä joutui oikein miettimään, istuisko hetkeksi, kopaisiko korvaansa ja päättäisi, mihin suuntaan suunnistaisi.

Kun huomasi tulleensa Luxenbourgin puistoon, niin mitä ihmettä!? Siitä oli toinenkin versio, Ankallisgallerialta oli esillä oma tulkintansa. Wau, ihan mahtavaa.

Jos alkuinnostuksen vallassa etsi Ankkamaalauksia, niin kotvasen kuluttua huomasi, että kappas, ne olivatkin siis näppärästi ujutettuina klassikomaalausten lomaan, viereen ja niin ollen olivat siellä hilpeyttyä herättämässä. Tuli heti sellainen iloinen fiilis, että taiteen ei tarvitse olla vakavaa.
Oli suorastaan riemastuttavaa kävellä ja ihastella kaikessa rauhassa, kun aina yht'äkkiä huomasi, että mikäs se siinä - Ankkataulu!

Veljekset von Wright, Magnus (1805-1868), Wilhelm (1810-1887) ja  pikkuveli Ferdinand (1822-1906) ovat kaikki aivan uskomattomia. Heidän taulujaan ihastellessa on suorastaan mykistynyt siitä, miten tarkkaa ja valokuvamaista työtä he ovat tehneet.

Koirataulussa koira näytti just niin pehmeältä, että olisi tehnyt mieli silittää. Muutenkin kuva oli niin vangitseva, että sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan ja jotenkin odotti, että kohta se koira nousee, vikisee ja kerjää rapsutuksia.

Hedelmäasetelma oli niin herkullisesti tyrkyllä, että siitä vain olisi voinut viinirypäleen napsaista. Teos oli niin tarkka ja valokuvamainen, että sitä oli ihastuksesta mykkä.

Maisematkin olivat ihan omaa luokkaansa. Kyllä sitä vaan alkoi miettiä, miten sitä on silloin joskus kauan sitten saatu luotua moisia taideteoksia. Yksityiskohtaisesti tehtyjä maalauksia on aivan upeaa katsella, läheltä ja kaukaa ja eritoten "livenä".

Sitten ne linnut, kalat, eläimet, ylipäätään luonto. Tuttuja monelle ja siksi kiva bongata nyt aitoina ja alkuperäisinä. Kiehtova matka "avaraan luontoon".

Uskomatonta on se, miten paljon veljekset maalasivat ja kuinka paljon niitä on edelleen tallella ja hyväkuntoisina, joista saadaan nauttia nykypäivänä.

Ateneumissa on myös Sanna Kanniston (s.1974) luontoaiheisia teoksia. Lisäksi on Jussi Heikkilän tilataideteos, mikä oli vaikuttava.

ps. Olen mukana kuvassa vain mittasuhteita luomassa.

Kun olimme jo poistumassa, Ateneum oli sulkeutumassa, oli pakko heittää vielä pikakierros, sillä Ankallisgallerian taulujen tekstit olivat niin hupaisaa luettavaa, joten vink-vink, muistakaa lukea ne.

Niin ja hei, selfie-seinä! Great!

Ateneumissa on sellaista taidekattausta nyt tarjolla, että sopii kyllä ihan kenelle vaan. Vaikka ei olisi taiteesta kiinnostunut tai ei olisi ikinä käynyt tauluja katselemassa, niin nyt kannattaa. Kerroin tässä vain pieniä murusia siitä, mitä on tarjolla, koska en halua esitellä koko kattausta. Jokainen voi viedä itsensä, perheensä, ystävänsä, ihan miten vaan ja nauttia näyttelystä, mikä antaa paljon ja mistä jää hyvä mieli ja niin, tekisi mieli uudestaan.

Kuvat: Kini Laine