sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Kymenlaaksolain rakkaus - anteeks mikä?

Nyt o paikallist, nii paikallist, et anteeks mikä? Nii-i, no rakkaus, Kymenlaaksolain rakkaus. Jaa et onko sitä, no kyl sit on, ainakii piipun varjos.
Kuusankoskel kannattaa mennä kattoo ja kokee, millast se rakkaus siel o. Teatteris ku menee ny sellain esitys, että siin o rakkautta kerraksee.
Tään jutun o käsikirjottanu ja ohjant kaks naista: Karoliina Eklund-Vuorela ja Maija Raikamo.


Rakkaudes tarvitaa noin nii ku yleensä kaks ja täs tapaukses naisen osan revittel Maija Raikamo. Ei oo rakkaus ja parisuhe mitää hymistelyy. "Etsin kunnes löydän sut..." ja siit se sit alkaa. Kaikki keinot ja temput o luvallisii. Kun se oikea löytyy, nii kyl o haaveit ja unelmis myllätää.

Miehen roolis ol Martti Reinikainen, joka muute hoitel musiikinkii. Uus kasvo meitin kylien teatterielämäs ja ei huono. Hoitel sit usiammankii miehen roolin, ku ol näppäräst Napakympin juontajakii. Mie olin ihan ihmeissää kui haitarin näköin soitin olkii syntikka. Perskutti, mite se soi! Nii ja mite sitä joku vaa osaa näppäillä hanuria.



Kaiken kaikkiaa koko rakkaus ol nii hupasa, et miua nauratti vähä vällee. Mut kyl mie oon yhtä mielt siit, ettei kantsi mennä kattoo, jos o herkkä mieltäsä pahottaa, ku täs näytelmäs ei kaunistella, vaa asiat sanotaa iha suoraa ja mikä iha "hirveint", nii muutama kiroilukii taitaa olla.

Lavastus ol minimaalist, mut valkokangas ol taustal ja siin sitte tapahtu välil vaik mitä. Videot ol tutuist paikoist, jote ol kiva kattella ja se toteutus ol onnistunu. Heidi Koskinen-Järvisalo ol vidioinu ja jälki ol hulppeeta.

Valoi sammuttel ja sytyttel Kleimolan Jyrki. Ol sil jotaa tekniikkaaki. Melkosen kivast.

Näihi pimeisii iltoihi kantsii ny mennä Kuusaan teatterin luolanäyttämöl ihastumaa, tirskuu ja iha muute vaa kattoo, mitä se o, antteeks mikä? Kymenlaaksolain rakkaus!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)