1. Miten sinusta tuli Kouvolan teatterin ohjaaja näytelmässä Näytelmä joka menee pieleen?
- Teatterinjohtaja Tiina Luhtaniemi kysyi, kiinnostaisiko minua ohjata kyseinen näytelmä. Kyllä kiinnosti.
2. Kuinka sinut otettiin vastaan Kouvolassa?
- Minut otettiin vastaan todella hyvin. Ihmiset olivat innostuneita ja ystävällisiä.
3. Roolitus on todella hyvä. Kuinka se kävi? Miten opit tuntemaan kunkin näyttelijän ja kyvyt?
- Jo näytelmää valitessa mietitään aina, kuka mihinkin rooliin sopisi. Kävin sitten katsomassa Kouvolassa esityksen, jossa suurin osa oli mukana. Tapasinkin tuolloin näyttelijöitä ja sitä mukaa roolitus varmistui.
4. Mikä farssin ohjaamisessa on vaikeinta?
- Täytyy heti kärkeen sanoa, että ei se tietenkään helppoa ole, mutta kyllä se mukavaa on. On hyvä, jos näyttelijällä olisi kokemusta farssista. Mutta aina näin ei kuitenkaan ole. Farsseja tehdään aika harvoin. Silloin täytyy motivoida henkilöt pitämään aktiivisesti yllä tempoa ja tietynlaista naivistista otetta tarinaan. Ja tietysti asemointi ja kulkemiset täytyy koettaa tehdä mahdollisimman jouheviksi. Kaikki onnistuu kyllä kunhan keskitytään hyvin ja ollaan aktiivisia. Monena iltana oon ohjaajakin aivan uupunut.
5. Kuinka paljon hyötyä ohjaamisessa on siitä, että on itsekin näyttelijä?
- Koen, että siitä on paljon apua. Pystyy helposti menemään eri roolien "nahkoihin" ja kuvittelemaan heidän vaikuttimensa. Tietysti empatiakyvystä on myös apua. Lisäksi, kun on omaa kokemusta, pystyy sanomaan mikä voi teknisesti toimia. Tottakai jokainen näyttelijä tekee työtänsä loppupeleissä omalla instrumentillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)