Pesärikko

Pesärikko - näytelmä, jonka ensi-ilta oli Berliinissä ja jonka näyttelijät ovat Kouvolasta, Riihimäeltä, Kotkasta, Jyväskylästä ja Turusta. - näytelmä, jota esitetään näissä kaupungeissa. - näytelmä, mikä tulee meidän luo - ja iholle.

Tämä Etelä-Pohjanmaalle sijoittuva tarina on kirjailija Orvokki Aution romaanitrilogiasta dramatisoinut ja ohjannut Mikko Roiha. 
Monille Pesärikko voi olla juuri tuttu kirjoista tai Ylen draamasarjasta TV1:n Kotikatsomossa, joka on edelleen Areenassa nähtävänä. Olipa tuttu tai ei, niin nyt nähtävä esitys on sellainen, mikä ainakin omalla kohdallani meni ihon alle.

Ennen ensi-iltaa saimme Kouvolan kirjastossa kuulla, kun Taina West haastatteli kirjailija Orvokki Autiota, ohjaaja Mikko Roihaa ja Kouvolan teatterin näyttelijää Veli-Matti Karénia. Se antoi hyvän pohjan mennä kokemaan näytelmäelämys.

Kuva:Elina Winne

Pesärikko kertoo perheestä, missä on vahvat naishenkilöt, Ilmi ja Laimi, sisarukset. jotka pitävät kotitilaa tiukasti. Ilmi makaa halvaantuneena vuoteessa ja Laimi on se toinen aisa, että rattaat kulkee. Olavi on Laimin poika, jonka isä oli mennyt kuolemaan. Armi tulee taloon Olavin vaimoksi ja Masa on Olavin kaveri.

Eila Halonen (Turun kaupunginteatteri) makaa Ilmin osassa sängyssä ja säksättää sieltä käsin. Todella hyvä ja niin uskottava roolissa, missä ollaan niin vahvoja, että vielä sänkypotilaanakin pidetään omaisuudesta topakasti kiinni. Siitä huolimatta näin Ilmissä jotain herkkääkin. Halonen on myös Armin äidin roolissa.

Taina Reponen  (Jyväskylän kaupunginteatteri) Laimin osassa on Ilmin lailla omien asenteidensa vanki ja julkisivu on pidettävä puhtaana, kaikki lakaistaan maton alle. Koska "Hillitte ittes!" on niin vahva ohje, oli Laimin pakko pyyhkiä kyyneleensä. 

Armi rakastuu Olaviin, mutta omat ovat hänenkin lukkonsa. Olavi rakastaa Armia, mutta...niin, kun ei oikein osaa. Miten surullinen rakkaustarina.

Veli-Matti Karén (Kouvolan kaupunginteatteri) tekee Olavin roolista juuri sellaisen, että ainakin minun kävi sääliksi. Mitä Olavista muuta olisi voinut tulla sellaisissa olosuhteissa. "Älkää vihatko Olavia", sanoi Veli-Matti Karen meille ennen esitystä kirjastossa ja se jäi mieleen ja sen haluan tässäkin mainita.

Sara Melleri (Riihimäen teatteri) toi meille Armin niin vahvasti esiin, että itku kurkussa katseli sitä, miten Armi ei jaksa. Miten sitten on vaan pakko jaksaa. Toisenlaista vahvuutta kuin Ilmillä ja Laimilla.

Jarkko Sarjanen (Kotkan kaupunginteatteri) on tarinan Masa, Olavin kaveri. Se henkilö, joka katselee kaikkea vierestä, on se, jolle ei tarvitse sanoa "Hillitte ittes!" Jotenkin tuli sellainen olo, että Masa olisi se koko jutun turvallisin/tasapainoisin henkilö. 

Pesärikko on näytelmä, missä lähtee kaikki tunteet liikkeelle. Se on vahvaa ja väkevää draamaa, missä tulee esille ihmismielen syviä sopukoita. Siinä on huumoria, se siis naurattaa, mutta ei siksi, että henkilöt olisivat jotenkin hauskoja, vaan siksi, että se mitä he laukovat, on meille niin vierasta tai sitten jopa tuttua, että se panee naurattamaan. Hyvä niin, sillä paikka paikoin nousee kyllä vesi silmiin. Sääli on myös tunne, jota tunsin vahvasti, enkä ainoastaan Olavia kohtaan. 

Kun pääsin kotiin, vieläkin soi päässäni näytelmässä soiva biisi, hyräilin sitä iltapesulla, aamuun mennessä se oli kadonnut. Pesärikon tarina sen sijaan eli täysillä ja aika sekavana mielessäni. Nyt yritin sitä purkaa tähän. Menkää kokemaan jotain ainutlaatuista, mutta mikään pikkujoulunäytelmä tämä ei ole. 

Kuvat: Moe Mustafa