"Istanbulin kaduilla kulkee täysin vapaasti satoja tuhansia kissoja. Tuhansien vuosien ajan ne ovat olleet osa yhteiskuntaa ja ihmisten elämää, jopa olennaisena osana sitä mikä Istanbulista tekee niin rikkaan ja viehättävän. Näillä eläimillä ei ole omistajia, eivätkä ne ole myöskään villejä – vaikka eivät kesyjäkään – ja ne tuovat suurta iloa ihmisille joiden kanssa ne katsovat parhaaksi elää. Istanbulissa kissat ovat ihmisten kuvajaisia, ja kertovat kaupungin asukkaiden elämästä tavalla johon kukaan muu ei pystyisi.
Pääosissa (kissat): Sari, Bengü, Aslan Parcasi, Psikopat, Deniz, Gamsiz, Duman"
Tässä elokuvassa ovat pääosissa siis kissat, Turkin Istanbulissa liikkuvat kissat, joita ihmiset rakastavat. Se tuntui niin hyvältä, miten ihmiset kohtelevat eläimiä. Elokuvassa sanottiin, että jollei ihminen rakasta eläimiä, ei se osaa rakastaa ihmistäkään.
Ne ihmiset, jotka tässä elokuvassa rakastivat kissoja, olivat jotenkin aivan ainutlaatuisia. He puhuivat niin pehmeästi ja lämmöllä. Ei ollenkaa mitään sellaista "turkkilaista" sanailua.
Kissasta, ihan eläimenä, tuli aivan mahtava persoonallinen kuva. Eritoten siitä, miten kissa on itsenäinen ja sitä kunnioitetaan.
Kuvakulmat olivat aivan mahtavia. Miten taiten tehty dokumentti kissojen elämästä. Voi vaan kuvitella, miten on kuvaajilla ollut sarkaa, kun ovat kissojen perässä olleet.
Tästä elokuvasta tuli hyvä mieli, paitsi kissojen takia, niin myös sen elämän filosofian vuoksi. Siitä, että ihminen on kiltti eläimelle ja saa siitä mielihyvää.
Jos tykkää kissoista, tykkää tästä elokuvasta. Jos ei tykkää, niin tykkää silti. Tämä on niin nähtävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)