Yksi lensi yli käenpesän

Ihanaa, taas oli se aika kesästä, että pääsi Suomenlinnaan ja siellä kesäteatteriin! Ryhmäteatteri siellä totutusti esittää aina jotain mieleen painuvaa ja tänä kesänä oli vuorossa Yksi lensi yli käenpesän. Jo etukäteen oikein jännitti, miten se tuttu tarina esitetään ja miten, niin ihan mahottoman hienosti!

Ken Keseyn kirjasta on näytelmäksi sovittanut Dale Wasserman, suomennos Sami Parkkisen ja Suomenlinnaan ohjannut Juha Kukkonen.

Mielisairaalassa ollaan koko ajan ja pääsimme tutustumaan niin potilaisiin kuin henkilökuntaankin. Jopa siinä määrin, että meinasi tulla haikea olo, kun esitys oli ohi. Mutta - kerron jotain.

Tarinahan menee niin, että mielisairaalassa, tällä osastolla on seitsemän potilasta. Joukkoon saapuu sitten Randle P.McMurphy - Mac, joka laittaa kaiken ranttaliksi. Robin Svartström tekee huikean roolin Macina, joka uhmaa sääntöjä, ärsyttää, mutta on silti hyväsydäminen. Niin ja hänhän ei ole hullu... Jotenkin tuli sellainen olo, että jos hän olisi saanut olla siellä pidempään, muut potilaat olisivat saattaneet tervehtyä. Ehkä juuri tälläinen kuva haluttiinkin alunperin antaa.

Hoitaja Ratched on tämän tarinan "pahis", jos niin voidaan ajatella, mutta omalla säännönmukaisella toiminnallaan hän ei juurikaan sympatiapisteitä kerää. Minna Suuronen on topakkana tässä roolissa ja erittäin vakuuttava.

Todella hyvin oli saatu niin vähään aikaan esiteltyä kaikki niin, että jokaisen profiili tuli hyvin esille. Kuka kukin on ja miksi, kerrottiin niin, että katsoja voi vain arvata loput. Jokainen oli niin oma persoonansa ja näyttelijätyö sitä luokkaa aina ilmeitä myöten, että ansaitsee suuren ihailuni.  Sitä vaan eläytyi niin täysillä mukaan, että melkei olisi voinut olla yksi potilaista.

Kaikki olivat siis aivan loistavia ja kun kysyin pojaltani, joka oli avecinani, että kuka ja miksi!? Mitä vastasi: Kaikki, ei voi laittaa järjestykseen, sillä niin oli oiva paketti. Vaan jos olisi pakko, niin minä vaikutuin piirun verran Amira Khalifan esittämästä Scanlon'sta. Jokainen ilme ja liike olivat niin täydellisiä, puhuttamattakaan reploista, jotka miellyttivät minua räväkkyydellään.
Robert Kock Päällikkö Bromden'n roolissa oli liikuttava. Tiia Louste oli professori Harding, juuri sellainen pikkuisen tärkeä, mutta kuitenkin tarpeen tullen joustava. Samuli Niittymäki keräsi kaiken hellyyttävän huomion olemalla Billy Bibbit, kertakaikkisen ihana. Mikko Penttilä Chesswickinä otti yleisönsä jo ennen esitystä kertomalla säännöistä, miten meidän tuli toimia. Tommi Eronen muhkeassa parrassaan oli Martini, hauska ressukka.
Jutta Järvinen oli apuhoitaja Finn, hiljainen hiiri, josta löytyi kuitenkin kissa! Toisena apuhoitajana toimi Alex Anton, joka hippasi myös Sandyn roolissa. Melkoinen tuplarooli.
Kolmessa pikkuroolissa seikkaili Wanda Dubiel (kiitos käsiohjelman).

Yksi lensi yli käenpesän on näytelmä, missä on ollut iso porukka tekijöitä ja sen huomaa. Kaiken kaikkiaan koko esityksestä jäi mieleen kaikkea - sai nauraa, koska sehän on hauska, näin jälkeen päinkin vielä naurattaa moni kohtaus. Se myös jätti ajatuksia, paljon mietittävää, luulen että jälkimainingit kestää pitkään.

Vahva suositus! Menkää ihmiset Suomenlinnan kesäteatteriin ja varatkaa aikaa ja nauttikaa siitä!
Minä lähetän vilpittömät kiitokset koko työryhmälle, että sain nähdä tämän!

Kuvat: Mitro Härkönen